Vietimme tänään kolmistaan lasten kanssa lounareiden kulutuspäivää. Löysin nimittäin lompakosta pikkunipun lounasseteleitä, jotka piti käyttää viimeistään tänään. Positiivinen ongelma johti mukavaan lorvailupäivään kaupungilla.

Kävimme muun muassa syömässä Liemessä, joka tarjoili erinomaista vietnamilaista apetta, mutta joka ei silti yltänyt kuulemani hypetyksen tasolle. Jälkkäreille suunnistimme Good Life Coffee -kahvilaan, jonka kahvi saa kielen pyörähtelemään ilosta ja jossa on aina yhtä kotoinen ja rento tunnelma. Lapsikin viihtyy pitkään, kun kaiuttimista soljuvan musiikin tahtiin voi tanssia ja pöydältä löytyvään vihkoon piirrellä.

Kun ei ollut hoppu minnekään, juhlatunnelma tarttui hymynä huulille ja loskassa yllättävän keveänä kulkevaan askeleeseen. On ollut ihana huomata, että tämä nykyinen vauvavuosi on antanut mielelle tilaa siirtyä viikonloppuisin ja juhlapäivisin kevyempään fiilikseen. Ykköskierroksella kun vauvavuosi tuntui välillä vain yhdeltä päivämassalta, jossa maanantailla ja lauantailla ei ollut mitään eroa. Nyt pyhät ja perjantait ovat saaneet takaisin hohtonsa, toki erilaisena kuin ennen lapsia ja siitäkin huolimatta, että yksi perheenjäsenistämme on silloin monesti töissä.

Vietimmekin lopulta myös illan kolmistaan lasten kanssa, kun muut suunnitelmat ja varasuunnitelmat eivät onnistuneet. Sijoitin loput lounassetelit noutosushiin ja kävin jonottamassa kahdensadan muun ihmisen kanssa kaupassa ostaakseni lapsille brändättyä juhlajuomaa. Pulloa ei saanut oletusteni mukaisesti poksautettua ja juoma oli äklömakeaa, mutta lapsi oli haltioissaan punaisesta kuplajuomasta, jota sai juoda sampanjamaljasta.

Ja mikäs siinä oli minunkaan ollessa, kun illallisseuralaisena oli yksi jätkä, jonka mielestä mun kaikki vitsit ovat hekottelemisen arvoisia ja yksi tyllihörhelöön pukeutunut likka, joka vaati mun pitävän prinsessakruunua päässä ruokailun ajan. Tiedättekö sen tunteen, kun katsoo lapsiaan ja onni kuohahtaa päälle niin valtavana aaltona, että meinaa pyörtyä? Tänään mä olen saanut kylpeä noissa aalloissa.

Tällaiseen päivään tämä vuosi on hyvä päättää. Jos vuosi 2013 oli täynnä uusia asioita ja alkuja, tänä vuonna kaikki on oikeastaan kietoutunut vauvan ympärille muiden asioiden jatkuessa suht ennallaan. Tai ei, eihän mikään ole ennallaan. Vuonna 2014 olen kokenut yhden raskauden alusta loppuun ja saanut pojan. Samalla olen saanut tyttärelleni sisaruksen ja nelihenkisen perheen. Tämä oli onnekas vuosi, johon ei mahtunut juurikaan isoja vastoinkäymisiä tai odottamatonta surua. En voi kun olla kiitollinen, että jotenkin ansaitsin taas yhden näin mahtavan vuoden elämääni.

Ja tiedättekö mitä? Mulla on vahva kutina, että ensi vuodesta tulee ikimuistoinen siitäkin. Vauvan kaltaisia jättimäisiä elämänmullistuksia sinne ei luultavasti ja toivottavasti tule (sillä silloin se olisi mitä todennäköisimmin jotain ikävää), mutta luulen sen sisältävän paljon pieniä merkkipaaluja, muutoksia, alkuja ja suunnitelmia. Ehkäpä pari isompaa kuviotakin laitetaan tekeille. Ai että, hymyilyttää jo ajatuskin siitä hetkestä, kun vuoden päästä kelailen kulunutta vuotta.

Toivottavasti vuosi 2014 on kohdellut teitäkin hyvin. Ja upeaa sekä toiveet täyttävää tulevaa vuotta 2015!