Synnytyksestä on nyt kulunut 11 viikkoa ja kaksi päivää. Kropan palautumisen apuna olen käyttänyt vatsaa kurovaa belly binding -liinaa, josta kirjoitin tarkemmin loppukesällä. Tulokset ovat olleet kropan sisäisen kunnon kannalta parempia kuin uskalsin edes toivoa, mutta ulkonäköosastolla joudun edelleen odottelemaan, että vatsamakkaroista muodostuisi ampiaisvyötärö.

Aloin käyttää liinaa viikko synnytyksen jälkeen, jolloin vatsani oli yhä komea pallo, kuten tuosta yllä olevasta liinattomasta kuvasta voi nähdä. Liinan sitominen vaati alkuun harjoittelua, ja se tuntui jäävän aina vähän liian löysälle joistakin kohdista. Mutta kun mies ymmärsi, että liinan saa todella sitoa supertiukalle komentojeni mukaan, alkoi oikea sidontatekniikka löytyä. Kempparin Noora sanoi sitoneensa liinan välillä itsekin ympärilleen, mutta mä en ikimaailmassa olisi osannut sitoa sitä itselleni tarpeeksi tiukalle. Miehen sikinsokin menevien työvuorojen takia mulle tulikin välillä päiviä, että en pitänyt liinaa lainkaan tai se sidottiin päälle vain pariksi tunniksi iltasella.

Monet ovat kysyneet, eikö liina tuntunut ikävältä juuri synnyttäneessä vatsassa. Ei, liina tuntui päällä ihanalta. Rakastin sen napakkuutta ja sidonnan tuomaa ryhtiä. Se ei painanut mistään, kun viidentoista metrin kangassuikale oli käärittynä tasaisesti ympärille. Mutta toki se tuntui samalla myös hieman siltä kuin päällä olisi turhan kireät korkeavyötäröiset farkut. En siis pitänyt liinaa öisin, vaikka jotkut niin tekevätkin. Alussa yöt kun olivat hulabaloota noin muutenkin, joten tahdoin pystyä yöaikaan hengittämään vatsanahka vapaana höllyen.

Pidin liinaa lopulta vain neljä viikkoa väliin tulleine päivätaukoineen, vaikka suositus olisi käyttää sitä 40 päivää. Monet käyttävät belly bindia vieläkin pidempään, ja niin minäkin ajattelin tekeväni. Jäätävä ruokamyrkytys muutti kuitenkin mieleni. Sen jälkeen vatsa oli monta päivää niin kosketusarka, että ajatuskin tiukasta liinasta kuvotti ja sattui. Kun vatsa oli lopulta toipunut totaalityhjennyksestä, liinan käyttö jotenkin vain unohtui. Ja se harmittaa.

Belly bind -liinasta oli itselleni selkeää hyötyä synnytyksestä palautumiseen. Kuten kesällä kerroin, esikoisen synnytyksen jäljiltä sisuskalut tuntuivat jääneen väärille paikoille. Ensimmäinen kerta trampoliinilla hyppiessä oli järkytys. Mikään ei tuntunut olevan kuin ennen, ja tuntui että kannoin kroppaa, jota en enää tuntenut ja kunnolla hallinnut. Vaikka kokemuksena molemmat synnytykseni ovat olleet upeita, ovat niiden jälkiseuraukset täysin erilaisia. Jos esikoinen tuli maailmaan kuin kranaatteja laukova panssarivaunupataljoona, koupus oli jälleenrakennusjoukot.

Toinen synnytykseni oli fyysisesti eheyttävä. Muutama tunti synnytyksestä hämmästelin, miten voin olla juuri synnyttänyt, kun ei yhtään tunnu siltä. Vain rinnalleni ilmestynyt vauva ja polttavat jälkisupistukset kertoivat tehdystä työstä. Muutenkin synnytyksestä palautuminen on mennyt luvattomat helposti. Keskivartaloni on sisältäpäin paremmassa kunnossa kuin koskaan esikoisen synnytyksen jälkeen. En tiedä, miten sellainen on edes mahdollista, mutta uskoisin belly binging -liinalla olevan vaikutusta asiaan. Vaikka en näekään sisäelimieni paikkaa, tuntuu kuin olisin saanut kehooni taas paremman yhteyden. Kuin esikoisen synnytyksen jäljiltä sinne ja tänne jääneet palikat olisivat taas loksahdelleet kohdilleen sisälläni.

Kaikista isoin muutos on ollut syvissä vatsalihaksissa sekä lantionpohjalihaksissa. Harjoittelen niitä molempia edelleen hävettävän vähän, mutta tärkeintä on se, että olen taas löytänyt ne. Eivät ne esikoisen jäljiltä täysin hukassa olleet, mutta niiden kanssa toimiminen oli sama kuin puhelimessa puhuminen yhteyksien ollessa huonot. Välillä kommunikointi toimi jotenkuten, välillä pätki ja kaikista raivostuttavinta oli se, että koskaan ei tiennyt, saattaako yhteys katketa kokonaan. Nyt yhteys syviin vatsalihaksiin ja lantionpohjaan on taas kunnolla löytynyt, vaikka tietenkin aina parannettavaa onkin. Kun hallitsen keskikehoni paremmin, vaikuttaa se heti myös koko kropan kantamiseen, ryhtiin ja vatsan bikinikuntoon. Erkaumaa kuopuksen raskaudesta tuskin olisi jäänyt ilman liinaakaan, mutta belly bind vielä tuplavarmisti sen. Aloin käydä baby pilateksessa kun liinan käyttöä oli takana yksi viikko, ja tuolloin tarkistettiin myös suorien vatsalihasten tilanne. Lihasten väliin jäänyt tila oli tuolloin isoimmillaan parin sormen levyinen.

Jotkut ovat ihmetelleet, miten liinasta voi olla hyötyä, kun se sitoo vatsan pakettiin. He ovat epäilleet, että lihakset surkastuvat, kuten vaikka paketoidulle kädelle käy. Oman tuntumani ja ihan maalaisjärjen perusteella ajateltuna sama homma ei kuitenkaan päde vatsaan. Ei vaikka joku liinaa pitäisikin koko ajan. Sillä keskivartalohan on se, joka kannattelee koko kehoa. Jos joku on keskikehon pidossa pielessä, ryhti lytistyy, askel laahaa ja paikat brakaavat. Jos keskivartalon lihakset eivät olisi käytössä, ihminen ei kykenisi liikkumaan lainkaan. Ja kaksilapsisessa perheessä ei paljoa paikoillaan olla, ei vaikka vatsa olisi sidottuna. Musta itse asiassa tuntui, että vatsalihakset olivat paremmin käytössä liinan kanssa. Silloin ryhti oli koko ajan hyvä ja kuromisen ansiosta lihakset aktiivisena. Sen voi todeta itse jo ihan vetämällä vatsaa sisään ja pitämällä tuon pidon päällä koko ajan. Vatsalihaksillahan sekin tapahtuu. Liinapäivien iltoina tuntuikin kuin olisi tehnyt vatsalihastreenin.

Ulkonäöllisiin seikkoihin liina vaikutti alkuun niin suuresti, että näin jo itseni keimailemassa rehevänä mutta kapeauumaisena pin up -tyttönä. Ensimmäisen käyttöpäivän (ensimmäinen alla oleva kuva) jäljiltä napani oli laskeutunut takaisin koloonsa, kun se ennen liinan sitomista oli vielä pullistuneena ulos. 11 päivää synnytyksestä ja neljän päivän liinakäytön jälkeen (toinen alla oleva kuva) vedin jalkoihini vanhat farkkuni. Noh, ne olivat imetyskilojen aikaan ostettuina isot jo ennen raskautta, mutta silti. Liina ihan selkeästi auttoi vatsaa palautumaan entiselleen. Ruokaakaan ei tullut mätättyä kitaansa ihan hillittömiä määriä valtavasta imetysnälästä huolimatta, kun liina ei antanut vatsalle tilaa pullistua. Harmikseni en mittaillut senttimääriä tai käynyt puntarilla, jotta voisin antaa jotain konkreettisia viikkolukuja, mutta jälkitarkastuksessa neuvolan puntari kertoi minun olevan 200 grammaa lähtöpainosta.

Nyt kun liinatonta elämää on takana puolitoista kuukautta, sisäiset asiat ovat edelleen kohdillaan. Ja se on todellakin tärkeintä ja liinan suurin anti. Mutta vatsan ulkonäkö ei ole ihan sellainen, minkälaiseksi sen alkuinnostuksessa jo ehdin kuvitella. Vatsa alkoi liinan käytön lopettamisen jälkeen taas pömpöttää ja ruokaakin on santsattu vähän liian kanssa. Juuri hiljan sain yhdelle lapselle junassa selventää, että ei, vatsaani ei jäänyt toista vauvaa. Esikoinen taas tovi sitten tuijotteli vatsaani mietteliäänä ja totesi sitten sanasta sanaan, että äidillä on jo vatsassa uusi vauva.

Koska lapsien suusta se totuus tulee – tällä kertaa tosin koskien vain vatsan kokoa, ei siellä kasvavia vauvoja ajatellen – jotain on tehtävä. Vaikka niistä esikoisen ajalta tutuista imetyskiloista ei vielä voikaan puhua, on ruhossani reilun viiden kilon verran liikaa painoa. Painoni saattaa heitellä päivässä useamman kilon, joten kokonaissetistä saisi ottaa kymmenenkin kiloa pois, mutta se ei ole pakollista. Mutta se on varma, että kehostani vatsa on se, jonka kanssa en ole sinut. Mitään kiirettä timmiytymisen kanssa ei ole, mutta olen yrittänyt asian tiedostaa, vaikka se esimerkiksi nyt vanhempien jouluruokapöydässä tankatessa on ollut hankalaa muistaa.

Belly bind on tällä hetkellä lainassa vastikään synnyttäneellä ystävälläni, mutta jahka liina taas palautuu mulle, aion ottaa sen uudelleen käyttöön. Kroppa kun tekee aktiivista palautumista vuoden verran synnytyksestä, joten vielä on hyvin aikaa auttaa sitä kirimään kiinni loputkin kurvit. Pelkkä liina ei sitä tee, mutta se toimii hyvänä kannustimena ja konkreettisena muistuttimena.