Hammaslääkärin tuolissa maatessa tulee aina vähän epämiellyttävä olo siinä vaiheessa, kun lääkäri alkaa käydä läpi purukalustoa puhuen samalla koodikieltä: numerosarjoja ja pahaenteisiä tuomioita. Kamalinta on kuunnella suu täynnä sormia, miten monessa hampaassani on reiän alkuja. Kävin hiljan Kokonaishammashoidonklinikalla perusteellisessa suuntutkimuksessa, joka kuuluu Xylitol Jenkki -yhteistyöhön. Vaikka alun kartoituksen jälkeen tuli olo, että koko suuni on mädäntymässä, syytä huoleen ei onneksi ollut. Ainuttakaan reikää ei löytynyt, mitä nyt ne samaiset reiänalut pelottelevat siellä vuodesta toiseen.

Sain itse asiassa kuulla kehuja hampaideni kunnosta. Lääkäri ja hoitaja oikein hämmästelivät, miten hammaskiveäkään ei ollut juuri kertynyt poistettavaksi, vaikka edellisestä suuhygienistikäynnistä oli kulunut jo lähes vuosi. Se on vähän nurinkurista, sillä kehuja en ansaitsisi. Käytän hammaslankaa edelleen ihan liian harvoin, eikä lankarullaa tule kaivettua kaapista yhtään useammin, kun kuulee asioiden olevan näilläkin kotihoitotoimenpiteillä – säännöllisellä harjauksella, hyvällä ruokarytmillä ja purkan jauhamisella – kunnossa.

Kun pääsimme pureskelemaan hammasasioita tarkemmin, sain kuitenkin myös parannusehdotuksia ja hampaiden hoitoa helpottavia kikkoja. Hyödyllisin jippo liittyy hampaidenvälien putsaukseen, joka itselläni on niinä harvoinakin kertoina tuskaista ahtaiden hammasvälien kanssa. Hammaslääkäri neuvoi sitomaan hammaslangasta halkaisijaltaan noin viisi senttisen ympyrän sen sijaan, että kiristäisin langan kahden sormen väliin. Ympyrällä on totta vie helpompi työskennellä ja saada langat ahtaisiin väleihin ilman verta valuvia ikeniä.

Sain myös testiin kumisia harjatikkuja, jotka hämmästyksekseni sujahtivat kivuitta takahampaiden väleihin. Siis sinne, jonne hammaslangalla ja nakkisormilla tuntuu olevan mahdoton päästä! Ei ole tullut mieleenkään aikaisemmin kokeilla noita, kun ohuempi lankakin on tehnyt tiukkaa. Mutta kappas, yhdistelmä etuhampaille hammaslankalassoa ja takakalustolle harjatikkuja todella toimii ja tuntuu jopa melkein miellyttävälle.

Varsinaisessa hampaiden harjaamisessa sain kehotuksen käyttää hellempiä otteita. Ikenistäni kun kuulemma paikoittain näkyy, että jynssään hampaita kuin räsymattoja mattopyykillä. Mua myös muistutettiin siitä, että pyöreäpäisellä sähköhammasharjalla ei saisi varsinaisesti harjata, ainoastaan liikutella harjaa hitaasti eri puolilla hammaskalustoa. Pystyykö joku oikeasti tekemään niin? Itselleni kunnon puunaaminen on niin syvällä selkäytimessä, että muunlainen toiminta ei onnistu. Hammaslääkäri vinkkasikin, että sähköhammasharjoihin on saatavilla pitkulaisia vaihtoharjoja, joiden kanssa saa kaltaiseni jynssääjä harjata sen sijaan että pitäisi tyytyä vain harjan siirtelyyn hampaalta toiselle.

Kolmas hammaslääkäriltä saamani suositus liittyy ruokatapoihini. Jutustellessamme kävi ilmi, että juon paljon kotikäyttöisellä hiilihapotuskoneella tehtyä soodavettä. Samaten kuin lapsikin. Enpä ole tajunnut, että siinä tavassa voisi olla mitään pahaa. Enemmänkin olen ajatellut, että hyvä kun tulee juoduksi paljon vettä, kun se hiilihapoilla on parempaa ja maistuvampaa. Mutta johan nyt. Kun veden hiilihapottaa, siitä tulee tietenkin hapanta, mikä taas kuluttaa hammaskiillettä. Shiiiiit! Mä olen nyt kesäkuumilla taistellut tämän asian kanssa ja tullut tulokseen, että ruuan kanssa saan edelleen soodaveteni juoda. Happohyökkäys on silloin päällä joka tapauksessa, ja vedän aterian päätteeksi purkat pysäyttämään hammaspeikkojen kemut. Mutta janojuomana mun pitää pyrkiä hörppimään vettä ihan ilman kuplia. Välillä olen retkahtanut poreilevampaan veteen, myönnetään.

Lapsista puhuttaessa hammaslääkäri muistutti tapojen periytymisestä, mistä kirjoitinkin jo aikaisemmin. Tuli myös mieleen, että voisi olla aika hankkia lapselle oma sähköhammasharjansa. Lisäksi vatvon edelleen sen kanssa, uskaltaisinko alkaa antaa lapselle purkkaa ksylitolpastillien sijaan. Ksylitoliahan pitäisi jauhaa suussa viitisen minuuttia, jotta ksylitoli ehtii tehdä taikatemppunsa. Pastilli ehtii pyöriä suussa parhaimmillaan puolisen minuuttia. Katsotaan, katsotaan. Jospa oma lapsi olisi purkkatouhuissa fiksumpi kuin äitinsä kakarana oli, enkä joutuisi leikkaamaan useaan kertaan keittiösaksilla purkkaa ja samalla nipullista hiuksia pois lapsen päästä.