Tällaisissa vetimissä Minihe juhli elämänsä ensimmäisiä isompia juhlia viime viikonloppuna. Miten suloinen jätkäpötkylä! Jossain vaiheessa ennen juhlia näytti jo siltä, että hän joutuu pukeutumaan kemuihinsa isosiskon vanhoihin trikoorytkyihin, sillä valkkaamieni asukokonaisuusvaihtoehtojen vaatteet olivat yhtäkkiä pienessä koossa loppuunmyytyjä. Liekö siihen syynä sitten huono tuuri vai peräti postaukseni aiheesta. No opinpa ainakin, että tulevaisuudessa varmuudeksi tilaan ennen kuin postaan.
Jalassa Minihellä oli siskoltani lahjaksi saamansa Conversen pehmotossut. Sellaiset oli myös Minimellä ”ensikenkinään”, joten moiset ihanat turhuudet oli saatava myös kuopukselle. Vallan hyvä nimijuhlavaatetus siis saatiin lopulta kasaan. Näissä vaatteissa pojan kelpaa komeilla myös juhlien jälkeen, sillä asu ei ole turhan pramea arkenakaan käytettäväksi.
Oma leninkini on taasen imetysluukullinen Mamaliciousin mekko. Minimen nimijuhlissa pidin samaa mekkoa kuin äitini piti minun ristiäisissäni, mikä oli mielestäni kaunis tapa luoda oma pieni sukupolvet yhdistävä perinne, jota Minime voi mahdollisesti ja tahtoessaan jatkaa tulevaisuudessa. Nyt halusin kuitenkin hankkia imetysleningin, sillä Minimen juhlissa joudun normimekossa vähän väliä poistumaan sivummalle nostamaan helmat korviin imetystä varten. Mamaliciousin tummansinisessä mekossa pystyin imettämään juhlahumun keskellä. Leningin imetysluukku oli mukavan huomaamaton ja yllättävän toimiva, vaikka noin muuten luotankin Boobin imetysvaatteisiin. Harmittavasti tämäkin mekko on kuitenkin epämukavaa polyesteria, kuten kaikki juhlavammat imetysvaatteet tuntuvat olevan.
Nimijuhlien kanssa samassa syssyssä kemuiltiin myös tuoreen isosiskon kunniaksi. Hän bailasi vähän liian isossa Polarn. O Pyretin mekossa, jonka olin joskus muinoin ostanut alesta tulevaisuuden varalle. Mekosta sen kummemmin kuin likastakaan ei kuitenkaan taida olla ainuttakaan tarkkaa kuvaa, sen verran vauhdikasta meno juhlissa oli. Mutta palataan siihen tarkemmin erillisessä nimijuhlapostauksessa!
Onnea juhlakaluille ja koko perheelle! Voi, mikä katsekontakti teillä on tuossa ekassa kuvassa… <3 Ja nuo pikkuisen tennarit on kyllä piste I:n päällä :D
http://uraaidinruuhkavuodet.blogspot.fi
Alkuun suuret onnittelut perheen kasvamisesta eräältä päivittäiseltä lukijalta, joka harvakseltaan kommentoi. Ihanan rento asu pienellä pojalla! Oma mekkosi on kaunis; ko. mallin pohjalta äitini ompeli minulle mekon oman poikamme ristiäisiin vuosi sitten. Harmikseni mekkoa vain tuunattiin liikaakin ”mittojen mukaan” (enkä halunnut sen olevan epämukava päällä…) joten vaikka olen suht normaalipainoinen niin maitohinkkeineni näytän juhlakuvissa lähinnä karjakolta… 😀 SInä taasen oikein kauniille! (PS. jos meinaat mekkosi myydä imetystaipaleen jälkeen ja koko on passeli niin HEP ilmoittaudun ostajaksi!) -Anu-
Hienoihin asuihin olette molemmat sonnustautuneet 🙂
Mielelläni kuulisin hieman myös juhlien ns. virallisempien osioiden suorittamisesta kuten nimen julkistamisesta ja mahdollisista muista ohjelmanumeroista… Eli miten hoiditte? Itsellä aikomus järjestää nimijuhlat esikoiselle, kunhan nyt tuossa joulun aikaan ensin maailmaankin ehtii… 🙂
Ihan täydellinen minin asu!! IHANA <3
onnea ja kylläpä komia pötkylä 😉 ja kaunis äitiliini <3 !!!
Oletteko hävittäneet lemmikkikissanne lapsen tieltä?
Öööh, emme?
Kiitos kiitos onnitteluista! Siskoni onnistui tosiaan nappaamaan ihanan hetken tuohon ensimäiseen kuvaan 🙂
Karjakolta 😀 Heheee, mä niin tiedän tuon tunteen, ja sä löysit sille kuvaavan nimityksen. Pitää miettiä, myynkö mekon vain pitääkö se säilyttää jälkipolville. Luultavasti myyntiin menee, kun ei Minihe sitä kuitenkaan luultavammin aio tulevaisuudessa pitää mahdollisten lapsiensa ensimmäisissä juhlissa 😀
Juhlista on tulossa tosiaan vielä postaus, jahka saan käytyä kaikki sadat tärähtäneet ja alivalottuneet kuvat läpi 😀 Mutta vedettiin pitkälti samalla kaavalla kuin Minimenkin nimijuhlat aikoinaan.
Tyytyväisiä mekin ollaan pienen sankarin vaatetukseen, vaikka ei ollutkaan sitä, mitä alkuun meinattiin 🙂
Hihi, kiitos kiitos 🙂
Hienoa jos ette! Kuinka olet kuitenkin onnistunut hävittämään ne tästä blogista tyystin, sekä kaikista viime kertaisista kuvista? Toivottavasti näkyvät mirrit jälleen osana arkea.
No ei tällä kissoja ole kovin usein vilahdellut näin muutenkaan. Mitä nyt tämän postauksen takana näkyy kissojen peti ikkunalaudalla. Ja varsinaisessa nimijuhlapostauksessa Alma näkyy bailaavan jossain kuvissa mukana 🙂 Mutta mitä viime kertaisia kuvia tarkoitat, en valitettavasti ymmärrä?