Glögi- ja tähtitorttukausi on startattu! Marraskuun loputon pimeys ja lapsen mutaisen märät ulkovaatteet tuntuvat aavistuksen verran siedettävimmiltä, kun laittaa mukiin ekstamäärän manteleita ja santsaa vielä kolmannenkin tortun. Yleensä maltan odotella joululaulujen kanssa lähes joulukuulle, mutta tänä vuonna tonttupolkkakin on raikunut jo näin marraskuun alkupuolella. Siitä on pitänyt huolen Otavalta arvostelukappaleena saamani Joulupukin soiva laulukirja.

Ja voi piparkakku sentään, että on hauska ja viihdyttävä kirja. Osasinkin sitä odottaa, sillä samanlaisella soittomekanismilla varustettu Tammen Soiva laulukirja on ollut meillä tehokäytössä nyt reilun vuoden ajan. Uutuusopukseen on kerätty samojen kansien väliin yli 40 joululaulua nuotteineen ja sanoineen, ja nappia painamalla jokaiseen saa mukaan säestyksen. Muovirimpulasta irtoava äänentoisto on yllättävän hyvä, ja tätä soittomasiinaa tulee oikeasti käytettyä, toisinkuin kirjojen ohessa tulevia musiikkilevyjä.

Kirjassa on mukana perinteisiä jouluveisuja sekä uudempia glögiralleja. Laulujen lisäksi sivuilta löytyy myös paljon katseltavaa. Sen varmistaa Mauri Kunnaksen kuvitus, josta huomaa joka kerta katsellessa uusia yksityiskohtia.

Tähän mennessä perheemme aikuiset ovat olleet kirjasta enemmän riemuissaan kuin lapsi. Syykin on selvä: lapsi ei vielä osaa rallatuksia ulkoa, kuten osaa Soivan laulukirjan lastenlaulut. Nyt lauluhetket ovatkin menneet siihen, että me aikuiset hoilaamme joululauluja ja lapsi pyrkii laulamaan toisesta kirjasta meidän laulumme päälle vielä lujempaa lastenlauluja. Sori naapurit, taas.

Tässä on kuitenkin pari kuukautta aikaa luritella joululaulutkin lapselle tutuksi. Luultavasti homma meneekin niin, että lapsi innostuu kirjasta Tapaninpäivän paikkeilla, ja meillä hoilataan joululauluja komiasti vielä juhannuksenakin.

Jaa: