Ensimmäinen kuukausi Minihen elämästä hujahti ohi käsittämätöntä vauhtia. Rimpulakintuisesta avaruusmatkustajasta kuoriutui kuukauden aikana pulleamaisuinen vauva, joka skarppina ihmettelee perhesirkusta ympärillään ja ottaa elon lungisti.

Yhden kuukauden iässä Minihe:

– Ääntelee kuin dinosaurus. Vaikuttaa kuin vauvalla olisi keuhkojen ohessa palanen kiduksia, mikä mahdollistaa alkukantaisen ääntelyn. Lisäksi hän ähisee, murisee, kähisee ja ärisee. Välillä tuntuu kuin rinnallani köllisi aikamies, sen verran syvän matalalta äänet tulevat. Toisena hetkenä kuulostaa kuin eläintarha norsuista lampaisiin mölisisi kantoliinan kätköistä. Hiljattain äänikavalkadiin ovat tulleet myös pehmoisen heleät huokailut.

– Posottaa menemään ilman varsinaista uni- tai ruokarytmiä. Vastasyntyneenä oli yöeläjä, mutta nyt kuukauden ikäisenä on siirtynyt iltavirkuksi. Öisin syö parin-kolmen tunnin välein, ja yleensä tahtoisi aamuyön harmaina tunteina vähän enemmän säpinää kuin unisilla perheenjäsenillään on tarjota. Päivisin piipahtaa rinnalla parin tunnin välein tai tarvittaessa useamminkin.

– Kannattelee komeasti päätään. Vaikka pää vaappuu on kuin niillä auton kojelaudalle asetettavilla heiluvapäisillä lelu-ukkeleilla, niskassa on selkeästi hyvä pito. Hän myös nostaa vatsallaan ollessaan päätään ja tarvittaessa siirtää päänasentoa itselleen mukavampaan. On muutenkin tosi jäntevä ja jämäkkä tyyppi kropaltaan.

– Käännähtelee kyljeltä toiselle. Selällään köllötellessään saattaa käännähtää toiselle kyljelleen ja siitä väkkäränä toiselle puolelle. Täysin tahatontahan se on, mutta hämmästyttävää perheelle, jonka ainut kokemus vauvoista on tähän mennessä tapaus, jonka mielestä kaikenlainen liikkuminen oli yliarvostettua lähes koko ensimmäisen vuoden.

– Heijastelee yhä alkukantaisia refleksejä. Säpsähtäessään esimerkiksi kovaa ääntä, hän nostaa kätensä salamana eteensä. Pystyasennossa kannateltuna hän pönkää jaloillaan kuin olisi lähtemässä kävelemään.

– On tarkkaavainen kaveri. Tutkii mielenkiinnolla ympäristöään ja hämmästyttää katseellaan, jossa tuntuu olevan kaikki maailman viisaus. Perheensä järjestämän härdellin lisäksi tutkailee innoissaan etenkin valoja ja makuuhuoneen musta-valkoista Marimekko-kangasta.

– On väläyttänyt aavistuksen ensihymystään. Ensin niitä luultiin vain vatsanpuruksi, ja sitä ne ehkä olivatkin. Mutta nyttemmin olemme saaneet välähdyksiä kauniista ja valloittavasta hymystä. Sitä virallista ja varsinaista ensihymyä emme kuitenkaan ole vielä varmuudella uskaltaneet väittää tulleeksi. Mutta voi pojat, jo ne pienet hymynkareet vauvan pehmoisilla poskilla! Koko maailmassa ei ole mitään kauniimpaa, ei vain ole.

– Rakastaa kylpemistä kaikessa rauhassa, maidon natustamista, kulkemista kantoliinassa, makoilua äidin tai isän rinnalla, ihmisten kasvojen tutkimista, isosiskon temppuilujen ihmettelyä, maitoisen pukluharson puristamista kainaloonsa, sitteristä käsin maailman menon katselua, nukkumista lähellä tärkeitä ihmisiä, äidin laulua ja sitä, että joku oikein paljon pussaa ja halii.

Kaikki kuukausipostauspäivitykset täällä.