Tänään raskausviikkomittari pyörähti lukemiin, joita en keskiraskauden supistusmyllytyksessä olisi ikinä uskonut saavuttavani. Sisälläni kasvava vauva on nyt virallisesti täysiaikainen! Sen kunniaksi olikin mitä mainion päivä kokoontua yhteen ystävien kanssa juhlistamaan äitiyttä, naiseutta ja tulevaa syntymää.

Ystäväni olivat järjestäneet seremoniamestarina toimineen Anna-Riitan johdolla minulle navajointiaanien blessingway-seremoniasta polveutuneen ja Suomessa vielä melko tuntemattoman mother blessing -juhlan. Se on intiimimpi ja just mukavasti semihippi kemuvaihtoehto baby showereille, jotka vaippakakkuineen ja materiapainotteisine lahjoineen eivät ole ihan mun juttu. Vaikka tietty baby showereitakin voi juhlia niin monella tapaa – ja aina pitää laittaa kemut pystyyn, kun syytä vain on!

Päivän aikana mua hemmoteltiin seitsemän naisen voimin. Sain päähieronnan ja lisäksi hiukset harjattiin sekä letitettiin. Jalkakylvyn ja -hieronnan jälkeen sain varpaankynsiini päheät discolakkaukset, joilla kelpaa tepastella synnyttämään. Iho veti nautinnosta ikikananlihalle, kun makoilin 14 käden hieroessa ja hivellessä kroppaani. Lopuksi sain kutreilleni vielä syksyisistä lehdistä ja kukkasista tehdyn seppeleen, jonka ympyrä symboloi syntymää, rakkautta, ystävyyttä ja elämän kiertokulkua.

Koska juhlien tarkoituksena on ennen kaikkea antaa henkistä tukea tulevalle mutsille, sain mukaani myös tsemppaavia ajatuksia. Osa oli koskettavia runoja ja mietteitä, osa arkisia evästyksiä vauvavuoteen, kuten neuvo olla armollinen itselleen, katsoa telkkaria hyvällä omatunnolla ja nauttia punkkulasillinen vaikka joka ilta. Pitihän siinä myös vähän kyyneleitä nieleskellä ja lopulta valutellakin, kun niin kauniisti puhuivat.

Sain myös helmen kaikilta paikalla olleilta sekä niiltä ystäviltä, jotka eivät juhliin päässeet. Osa helmistä oli uusia, osa käytettyjä ja kaikkien takana on pieni tarina. Helmet sidotaan koruksi, jonka tahdon ottaa mukanani synnytykseen muistuttamaan siitä, että ympärilläni on joukko vahvoja ja upeita naisia. He elävät tätä kanssani ja ovat valmiita antamaan tukeaan. Minun lisäkseni myös muut juhlijat saivat ranteisiinsa kiedottavat langanpätkät.

Lopuksi syötiin vatsat pinkeiksi nyyttäriperiaatteella valmistettuja herkkuja. Oli hyvä ja lämmin olla. Sain mukaani syömättä jääneiden ruokien lisäksi kankaalla päällystetyn kenkälaatikon, jossa voin säilyttää tänään saamiani viestejä ja muita muistoja vauva-ajalta. Kotimatkalla poikkesin seppele päässäni Alepaan ja tein vielä kunniakierroksen paikallisen pubin terassin edessä. Mä olen niin valmis synnyttämään!

Jaa: