Perheemme ihana vauva ja rakas papuburritomme täytti tasakuukausia elämänsä ensimmäisellä telttaretkellä keskellä Nuuksion metsiä. Kahdeksankuukautinen vauvamme on päättänyt lähteä liikkumaan vähän isommalla panostuksella kuin järkeä ja ymmärrystä vielä riittäisi siihen touhuun. Muuten Minihe etenee vauvavuoden kehitysaskeleissa vauvaoppaiden perusbeben tapaan.

Kahdeksan kuukauden iässä Minihe:

– Nousee seisomaan tukea vasten. Kuukauden aikana kunnolla rullaamaan lähtenyt konttaaminen ei riittänyt, vaan eteenpäin kulkemisen lisäksi pitää päästä ylöspäin. Seisoskeluun riittävän ymmärryksen lisäksi tasapaino on vielä hakusessa, joten pää kopisee ja tukena käytettävät esineet ja huonekalut kaatuilevat. Tulipa ensimmäinen keikka Lastenklinikallekin harjoitusten seurauksena, enkä valitettavasti usko sen olevan vika kerta. Mutta tekemällä sitä oppii ja tasapainokin alkaa löytymään, sen on huomannut jo parissa viikossa. Ja kai se järkikin sieltä tulee, kun tarpeeksi monta kertaa kolisee.

– Istuskelee mielellään leikkiessään. Takapuoli maassa lelujen tutkiminen onnistuu paremmin kuin vatsa maassa. Ei kuitenkaan ihan vielä ole hokannut, miten istumaan pääsee itse.

– Liikkumisen myötä tahtoo vastapainoksi myös enemmän läheisyyttä ja haleja. Leikkien lomassa käy tankkaamassa haleja sylissä. Tykkää painautua ihan vasten ihoa ja antaa kuolaisia moiskuja. Osoittaa tahtovansa syliin konttaamalla luo ja ojentamalla käsiään kohti.

– Malttaa paremmin syödä kiinteitä. Opittuaan sietämään myös lusikkaa syömävälineenä, alkoi vatsaan mennä paremmin kiinteitä ruokia. Tykkää etenkin kaurapuurosta ja vesimelonista. Yleensä ruokaa laitettaessa muussataan samoista aineksisista vauvalle oma annoksensa ja annetaan lisäksi eteen jotain sorminkin syötävää. Jahka pinsettiote kehittyy, aletaan taas painottaa soseiden sijaan helpompaa sormiruokailua.

– Syö joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta samaan aikaan muun perheen kanssa, eli aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan. Vauvan välipala ei oikein vieläkään istu päivärytmiin, joten hoidetaan se ihan suosiolla äidinmaidolla. Vauva käy rinnalla noin kolmen tunnin välein tai useammin. Toisinaan ei jaksa keskittyä muutamaa ryystäystä enempiä ja intensiivisen syöminen tapahtuu yleensä unisena ja öisin.

– Ei varsinaisesti vierasta. Tai ei ainakaan sillä voimalla kuin esikoisen kanssa tottui. Muidenkin sylit kyllä kelpaavat, mutta saattaa parahtaa itkemään, jos huomaa äidin tai isän vieressä ja tajuaa, ettei olekaan jommankumman meidän sylissä.

– Kasvatti neljä hammasta. Alaleuasta löytyvien kahden hampaan lisäksi kasvatti yläleukaan neljä timanttista naskalia. Uusin rivistö ei tosin vielä ihan näy, mutta eivätköhän ne sieltä täyteen mittaansa ihan juuri kasva.

– Tutkii maailmaa kiinnostuneena. On valtavan utelias ja tutkii kaiken käsiinsä saaman perusteellisesti. Suuhun laitetaan kaikki havunneulasista ja mullasta legopalikoihin ja kirjoihin. Elämä on ihan lyhyt esimerkiksi siihen, että malttaisi rauhassa makoilla sen ajan, että vaipan saa vaihdettua. Ympärillä on niin paljon kaikkea jännempää! Nyt viimeistään ovat myös hetkeksi ohi ne ajat, jolloin voin käyttää korvakoruja tai pitää hiuksiani kokonaan auki.

– Elelee saman päivärytmin mukaan kuin viime kuussakin, mitä nyt öihin on tullut lisää hulinaa lapsen harjoitellessa tukea vasten seisomista myös yöaikaan. Heräämme noin seiskan aikoihin, ja ekat päiväunet kutsuvat heti aamupalan jälkeen. Unta piisaa yleensä pari tuntia, joten heräilee sopivasti lounaalle. Lounaan jälkeen ehditään tovi touhuilla ja leikkiä, kunnes taas noin yhden-kahden aikaan alkaa väsyttää. Unta riittää taas melkein pari tuntia, minkä jälkeen onkin aika laittaa päivällistä. Iltapala syödään sitten ennen kasia ja nukkumassa lapset ovat ysin aikoihin. Imetän vauvan ennen omia yöuniani puoliltaöin ja vauva herää syömään kolmelta ja yleensä vielä kuudenkin aikoihin.

Nyt kesällä rytmi on välillä heittänyt ihan häränpyllyä, mutta se ei lungin vauvan kanssa ole aiheuttanut katastrofia. Syödään kun nälättää ja nukutaan kun väsyttää. Huomenna taas koitetaan päästä paremmin ruotuun ja ottaa rutiineista kiinni.

– Jokeltelee, kiljahtelee ja nauraa. Ääntely koostuu pääasiassa innokkaasta mölinästä tai hiljaisesta ja keskittyneestä kuiskuttelusta. Mutta harjoittelee myös jokeltelua, jossa yhdistyvät etenkin g-kirjan ja vokaalit. Nauraa paljon ja oikein innostuessaan kiljahtelee.

– Ei tykkää jos ei pääse ajoissa nukkumaan, jos on kuuma tai jos ei saa tehdä jänniä asioita, kuten tunkea sormiaan saranoiden väliin tai järsiä sähköjohtoja.

– Rakastaa äidin hassuja itsekeksimiä lauluja, päiväunia, siskon kanssa täpinöintiä ja leikkiä, perheen yhteisiä ruokahetkiä, konttaamista, asioiden tutkimista suullaan, korvaan kuiskuttelua, hiusten harjaamista, vesileikkejä, isin kanssa hassuttelua, loruleikkejä, halimista ja pussailua, tanssimista, pomppukeinussa hyppimistä, musiikkia, kylillä luuhailua ja kotona kikkailua.

Kahdeksankuinen Minime antoi napanuoran vihdoin katketa, eikä vaatinut äitiään täysin ja kokonaan vuorokauden jokaisena hetkenä. Vauvavuosi antoi muutenkin vähän helpotusta, kun lapsi alkoi viihtyä myös rattaissa ja välillä hetkittäin lattiallakin. Lisäksi minityyppi alkoi nukkua päiväunia muuallakin kuin kantorepussa tai tissi suussa. Liikkuminen ei kiinnostanut, mutta sen sijaan Minime kunnostautui kajauttamalla ilmoille ensisanansa.

Jaa: