Eilisen isänpäivän kunniaksi kirjoitimme kuopuksen virallisen nimen maistraatin papereihin, ja kuori lähti tänään matkaan. Samalla lyötiin lukkoon myös pojan bloginimi. Ja jälkimmäisen keksiminen ja hahmottuminen oli muuten sitä oikeaa nimeä hankalampi nakki.

Koko raskausajan yritin pohtia vauvalle sopivaa bloginimeä. Sellaista, joka olisi ihan yhtä pöljä kuin siskonsa bloginimi Minime. Esikoisen nimen heitin muinoin blogosfääriin samoissa hekoheko-tunnelmissa kuin koko blogin nimenkin. Sanotaanko, että nyttemmin nimeäisin molemmat varmasti eritavalla, mutta toisaalta olen iloinen, että en silloin ajatellut nimiä turhan kriittisesti. Tulipahan ainakin just mukavasti juntit, mieleenpainuvat ja hauskan pöljät nimet sekä blogille että sen ensimmäiselle muusalle.

Nyt kirjoituksien innoittajia on kaksi, ja raskauden loppuvaiheessa kuopuksenkin bloginimi alkoi hahmottua. Mutta ennen kuin ehdin siitä kertoa, te lukijat ehditte hänet jo nimetä täällä blogissa ja Lähiömutsin eri somekanavilla. Jotkut leikillään heittäen, joku vähän naljaillenkin ja jotkut nimiasiaa söpön selvänä pitäen. Pitikin ottaa vielä kuukauden tuumaustauko ja todeta, että kyllä te lukijat oikeassa olitte. Selvähän se on.

Saanen siis esitellä: hän on Minihe.

Köh. Ymmärtänette varmaan, että aioin tulevaisuudessakin puhua paljolti vain esikoisesta ja kuopuksesta.

Jaa