Raskausvaivoista yksi on itselleni mieleen. Pesänrakennusvietti voisi jäädä vaikka pysyväksi olotilaksi, sillä sen verran mukavasti olemme saaneet kotimme ikuisuusprojekteja valmiiksi sen johdattelemana. Lähiömutsia Instagrammissa seuraavat tietävätkin jo, että teimme remonttia, minkä yhteydessä kuluneet ja kellertävät koivuparketit saivat päälleen useamman kerroksen harmaaseen taittavaa valkoista maalia.

Tässä kuvia lopputuloksesta makuuhuoneessamme. Kuvia ennen maalikerrosta löytyy muun muassa tästä postauksesta. Valkoisella värillä ja sen heijastamalla valolla on ihmeellinen vaikutus. Kuin huoneeseen olisi tullut viisi neliötä lisää tilaa! Pidän myös maalikerroksen luomasta illuusiosta, joka saa parkettipalaset näyttämään ihan vähän lautalattialta. Uh, olisikin jalkojen alla sellainen kauneus!

Avaruutta huoneeseen tuo myös se, että kasasimme täyspuisen sängynrunkomme ullakolle odottamaan myyntiä. Se ostettiin aikoinaan isolla rahalla loppuelämän sängyksi, mutta eipä silloin tullut mieleen, että reunoiltaan jättimäinen sänky ei olisi soveltuvin siinä vaiheessa, kun makuuhuoneessa nukkuu meidän kahden lisäksi myös kaksi lasta. Nyt sänky koostuu vain säleikön päälle asetelluista tatameista ja futonpatjasta. Tykätään tästä kokonaisuudesta niin kovasti, että kiirettä keksiä tulevaa sänkyratkaisua ei olekaan. Katsotaan sitten, kun elo neljän ihmisen perheenä asettuu aloilleen.

Vaalean lattian lisäksi makkari sai ylleen muutakin väriä. Värjäsin auringossa nuhjaantuneen päiväpeiton parilla mustalla pesukoneväripaketilla, ja lopputuloksesta tuli just hyvä tumman harmaa. Silitystä odottavien pyykkien säilytyspaikkana toimiva rottinkikori sudittiin maalipurkin jämillä rennosti mustaksi. Katossa roikkuva vanha lampunrunko sai vihdoin sisäänsä mustan tekstiilipäällysteisen valaisinjohdon. Vanha valkoinen roikka ja sen rikkinäinen kattokupu olikin pitänyt vaihtaa uuteen siitä lähtien kun lampun kirpparilta ostin. Eli, ööh, kahdeksan vuoden ajan.

Jaa: