Raskausvaivoista yksi on itselleni mieleen. Pesänrakennusvietti voisi jäädä vaikka pysyväksi olotilaksi, sillä sen verran mukavasti olemme saaneet kotimme ikuisuusprojekteja valmiiksi sen johdattelemana. Lähiömutsia Instagrammissa seuraavat tietävätkin jo, että teimme remonttia, minkä yhteydessä kuluneet ja kellertävät koivuparketit saivat päälleen useamman kerroksen harmaaseen taittavaa valkoista maalia.
Tässä kuvia lopputuloksesta makuuhuoneessamme. Kuvia ennen maalikerrosta löytyy muun muassa tästä postauksesta. Valkoisella värillä ja sen heijastamalla valolla on ihmeellinen vaikutus. Kuin huoneeseen olisi tullut viisi neliötä lisää tilaa! Pidän myös maalikerroksen luomasta illuusiosta, joka saa parkettipalaset näyttämään ihan vähän lautalattialta. Uh, olisikin jalkojen alla sellainen kauneus!
Avaruutta huoneeseen tuo myös se, että kasasimme täyspuisen sängynrunkomme ullakolle odottamaan myyntiä. Se ostettiin aikoinaan isolla rahalla loppuelämän sängyksi, mutta eipä silloin tullut mieleen, että reunoiltaan jättimäinen sänky ei olisi soveltuvin siinä vaiheessa, kun makuuhuoneessa nukkuu meidän kahden lisäksi myös kaksi lasta. Nyt sänky koostuu vain säleikön päälle asetelluista tatameista ja futonpatjasta. Tykätään tästä kokonaisuudesta niin kovasti, että kiirettä keksiä tulevaa sänkyratkaisua ei olekaan. Katsotaan sitten, kun elo neljän ihmisen perheenä asettuu aloilleen.
Vaalean lattian lisäksi makkari sai ylleen muutakin väriä. Värjäsin auringossa nuhjaantuneen päiväpeiton parilla mustalla pesukoneväripaketilla, ja lopputuloksesta tuli just hyvä tumman harmaa. Silitystä odottavien pyykkien säilytyspaikkana toimiva rottinkikori sudittiin maalipurkin jämillä rennosti mustaksi. Katossa roikkuva vanha lampunrunko sai vihdoin sisäänsä mustan tekstiilipäällysteisen valaisinjohdon. Vanha valkoinen roikka ja sen rikkinäinen kattokupu olikin pitänyt vaihtaa uuteen siitä lähtien kun lampun kirpparilta ostin. Eli, ööh, kahdeksan vuoden ajan.
Ihana kissa vilahtaa yhdessä kuvassa. Kirjoita joskus postaus kissoistanne! Heidän yksityisyyttäkään ei liene tarpeen suojella!
Hih, voisinpa vaikka kirjoittaakin. Tarkoituksena on ollutkin, mutta tässä on ollut tätä kaikkea raskausjorinaa niin paljon 😀
Hyvältä näyttää! Lattiamaali tekee ihmeitä neliöille. Kiva että jollakin muullakin on keskeneräisiä projekteja… oli huojentavaa lukea tuo ”ööh, kahdeksan vuoden ajan.”
Minua kiinnostaisi, miten kissat suhtautuivat aikanaan vauvan taloon tuloon. Meidän armas kissamme kuoli keväällä ja hirmuisesti haluaisin ottaa uuden kissan, mutta meille on myös tulossa helmikuussa vauva ja mietin kuumeisesti, mikä ajankohta kissan ottoon olisi hyvä. Ennen vauvan syntymää vai jälkeen?
Upea!
Mulla on aina remppamania, mutta siivousmania kulkee selkeästi kuukauden syklissä. Ennen menkkoja rätti viuhuu ihan eri tahtia. On jotenkin kamalaa, kuinka hormonit heiluttavat eloa – raskaana tai ei, aina viiraa jotenkin 😀
Ihan mahtavan näköinen tuo lattia (ja koko makkari)! Oliko tuo lattiaremppa iso projekti? Vaikutus ainakin on valtava. Sänkykin näyttää kivalta noin. Yksinkertainen on joskus parasta. Ja joskus enemmän on enemmän. Vaihtelu virkistää. Oho, nyt lähti sanontamopo käsistä.
Onpa teillä viehättävä makuuhuone! Ja lattiaremontti on tosiaan onnistunut. Miten tuo sängyn päädyssä oleva kangas on kiinnitetty seinään?
Moi, kivan näköistä 🙂 Saanko udella, millä maalilla maalasitte? Ja telalla vaiko siveltimillä? Tasaisen näköistä jälkeä nääs. 🙂 t.remppalainen
Kissat suhtautuivat vauvaan paremmin kuin osasin kuvitella. Jotenkin ne heti tajusivat, että tuossa on elävä olento. Olivat enemmänkin varovaisia ja karttelivat vauvaa kuin että olisivat innoissaan olleet vaikka tunkemassa pinnasänkyyn. Mutta hurjan paljon vähemmän ne poloiset saivat rapsutuksia ja huomiota etenkin vauvavuoden aikana. Se on välillä aiheuttanut pahaa mieltä itselle.
En osaa yhtään sanoa, kumpi olisi parempi aika kissan hankkimiselle, nyt vain vasta vauvan synnyttyä. Jotenkin ajattelisin, että vasta vauvan ollessa jo talossa?
Joo, saatiin parilla maalipurkilla useita neliöitä lisää! Ja keskeneräisiä projektejahan piisaa. Aina kun saa yhden valmiiksi, keksii pari uutta tilalle 😀
Niin meistäkin 🙂
Mulla taas on siivousmoodi päällä koko ajan, joten sen kanssa en ole huomannut hormonien vaikutuksia. Mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö hormonit laittaisi viiraamaan sitten jotenkin muuten 😀
Noh, sanotaanko että lattiaremppa oli isompi projekti kuin luulimme. Jos asunto olisi ollut tyhjänä, homma olisi ollut nopeahko ja vaivaton, mutta tavaroiden siirtely ja se siivoaminen, huh. Vaikka pyrimme suojaamaan muut tilat remonttipölyltä, sitä oli lopulta joka paikassa, ihan joka paikassa.
Kiitos, mekin ollaan lopputulokseen todella tyytyväisiä 🙂 Kangas on kiinnitetty seinään laakeapäisillä nastoilla, mustilla ja valkoisilla.
Remontista tuli jo sen tekovaiheessa somekanavilla sen verran kyselyitä, että ollaan miehen kanssa yhdessä kostamassa ”kuinka me se tehtiin” -postausta lattiaremontista. Maalina käytimme Betoluxia, alla pohjamaali. Maalaukseen käytettiin sekä telaa että siveltimiä.
Täällä toinenkin anonyymi odottaa kiinnostuneena lattiaremonttipostausta! Itseäni mietityttävät ainakin seuraavat asiat: Millä hioitte lattian? Montako maalikerrosta tuo vaati ja paljonko maalia kului neliömetriä kohti? Pystyikö asunnossa asumaan remontin aikana (viittaan tällä lähinnä maalinkäryyn)? Kauanko maalin kuivuminen kesti? Maalipinnan kulutuskestävyys kiinnostaa myös, mutta senhän on pakko olla hyvä jos asunnossa on kissoja ja lapsia. Niin joo ja vielä yksi: onko maali väriltään ”valkoinen valkoinen” vai sävytetty? T: ipa