Uusimmassa Unelmien Talo ja Koti -lehdessä (9/2014) käydään kylässä meidän kodissamme. Sisustusylpeytemme, arkkupakastin keskellä olohuonetta, ei päässyt lehden sivuille, mutta muuten lehdessä on kuvia ja kotiajatuksiani neljän aukeaman verran.

Kun jutun kirjoittanut Jaana ja kuvauksesta vastannut Camilla kävivät tekemässä juttua keväällä, oli raskauteni vasta lähipiirin tiedossa. Olin vellonut edelliset kuukaudet pahoinvoinnissa sekä väsymyksessä, ja kotikin alkoi olla sen näköinen. Yksi mies ei vain ehdi siivota yhtä nopeasti kuin kaksi likkaa ja kaksi kissaa sotkevat. En olisi ikinä uskonut, että se pölyinen ja harmaa yrjöluola saatiin viikon tehosiivouksen ja ammattikuvaajan jälkeen näyttämään niin värikkäältä ja freesiltä kuin lehden kuvissa.

Mä puhun lehdessä muun muassa siitä, miten olen sisustusjumittaja. Olen vaikka ilman, kunnes oikea ratkaisu löytyy tai siihen on varaa. Olimmehan me monta vuotta ilman olohuoneen sohvapöytääkin, kunnes ulkorakennuksesta sahanpurun keskeltä löytynyt pöytävanhus pääsi armottoman hiomisen, sahaamisen ja maalauksen jälkeen yhdeksi kotimme rakkaimmista huonekaluista.

Silti jo puolessa vuodessa kotimme on muuttunut lehden sivuilla esitellystä. Huonekalut ovat vaihtaneet paikkaa, lattiat ja seinät ovat kokeneet remonttia, mattoja on karsittu ja esillä olleita tavaroita jemmailtu kaappeihin. Mutta selkeästi meidän koti se siellä lehdessäkin on, rakas lähiökaksomme.
Jaa