Nautin kesästä ja raskaudesta niin täysin sydämin, että välillä on pakko ottaa muutama iloloikka. Miten upeaa saada olla tässä ja nyt, juuri minuna, kohtu täynnä elämää. Helle saa lämpöä rakastavan kehräämään, ja kotona käydään vain nukkumassa liian lyhyitä yöunia ja tekemässä pakolliset työt. Loppuviikon saamme nauttia harvinaisesta koko perheen yhteisestä viikonloppuvapaasta. Blogi on retuperällä, pahoittelut siitä.

Olo on parempi kuin missään vaiheessa kumpaakaan raskauttani. Jos ei tarvitsisi pukea vain venyvää trikoota ja sheivata sokkona, voisin vahingossa unohtaa olevani raskaana. Jalkojen pienen turvotuksenkin unohtaa, kun räpylät voi työntää varvassandaaleihin.

Hyvästä olosta huolimatta tällä viikolla fillaroin Kätilöopistolle tarkastukseen. Terkkarin kirjoittama lähete menee läpi, mikä tuntuu pöljältä. Silloin en saa aikaa, kun voin todella huonosti ja olen varma siitä, että lapsi syntyy just ja nyt. Mutta nyt kun voin hyvin, tarkastus järjestyy, koska se aikaisemman ennenaikaisen synnytyksen takia kuuluu rutiiniin.

Tarkistus on perinpohjainen. Käsikopelolla kohdunkaulaa olisi lääkärin mukaan jäljellä enää kaksi senttiä, mikä olisi huolestuttavaa. Ultra kuitenkin paljastaa totuudeksi 3,5 senttiä. Lyhentymistä edelliskäynnin viidestä sentistä on tapahtunut, ja lisäksi kohdunsuu on pehmentynyt hiukan. Nämä molemmat asiat ovat kuulemma kuitenkin normaaleja, kun kyseessä ei ole ensimmäinen raskaus. Kohdunsuu on lisäksi tiukasti kiinni, joten kaiken pitäisi olla hyvin.

Lääkäri tekee varmuudeksi myös kaksi kohdunsuulta otettavaa testiä, joista en ole aikaisemmin kuullutkaan. Toinen mittaa emättimeen mahdollisesti tihkuvaa lapsivettä, toinen ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Molemmat testeistä ovat negatiivisia. Ennenaikaista synnytystä mittaavan testin antama negatiivinen tulos on kuulemma melko luotettava, mutta kuitenkin vain ennuste. Mulla on silti päivä päivältä varmempi olo, että testitulos saattaa pitää paikkansa.

Lääkäri tarkistaa ultralla myös lapsen kasvun. Reisiluu on pitkä, joten tiedossa on pitkäkoipinen lapsi. Mitäs muutakaan, kun vanhempina on kaksi ehtaa hongankolistajaa. Painoa vauvalla on pari voipakettia ja vähän päälle, 1 kilo ja 200 grammaa. Tästä alkavatkin massaviikot, kun lapsi kuukaudessa jopa tuplaa painonsa. Tarkistuksen jälkeen fiilis on hyvä ja turvallinen. Henkilökunnalla tuntui olevan oikeasti aikaa keskittyä raskauteeni ja vastata hölmöihin kysymyksiini.

Iltauinnilla katselen viltillä istuen, miten mies ja lapsi kirmaavat vedessä. Aurinko laskee, mutta ilma on vielä kesästä lämmin. Olen niin onnellinen, että ottaa ihan kipeää. Ihanaa, että saan olla osa tätä perhettä, joka on pian vielä täydempi. Lapsi on oppinut kesän aikana hurjasti uusia asioita. Tunnen yhä lujempaa varmuutta siitä, että sisaruksen syntyminen juuri nyt on hyvä.

Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.

Jaa: