Olo on parempi kuin missään vaiheessa kumpaakaan raskauttani. Jos ei tarvitsisi pukea vain venyvää trikoota ja sheivata sokkona, voisin vahingossa unohtaa olevani raskaana. Jalkojen pienen turvotuksenkin unohtaa, kun räpylät voi työntää varvassandaaleihin.
Hyvästä olosta huolimatta tällä viikolla fillaroin Kätilöopistolle tarkastukseen. Terkkarin kirjoittama lähete menee läpi, mikä tuntuu pöljältä. Silloin en saa aikaa, kun voin todella huonosti ja olen varma siitä, että lapsi syntyy just ja nyt. Mutta nyt kun voin hyvin, tarkastus järjestyy, koska se aikaisemman ennenaikaisen synnytyksen takia kuuluu rutiiniin.
Tarkistus on perinpohjainen. Käsikopelolla kohdunkaulaa olisi lääkärin mukaan jäljellä enää kaksi senttiä, mikä olisi huolestuttavaa. Ultra kuitenkin paljastaa totuudeksi 3,5 senttiä. Lyhentymistä edelliskäynnin viidestä sentistä on tapahtunut, ja lisäksi kohdunsuu on pehmentynyt hiukan. Nämä molemmat asiat ovat kuulemma kuitenkin normaaleja, kun kyseessä ei ole ensimmäinen raskaus. Kohdunsuu on lisäksi tiukasti kiinni, joten kaiken pitäisi olla hyvin.
Lääkäri tekee varmuudeksi myös kaksi kohdunsuulta otettavaa testiä, joista en ole aikaisemmin kuullutkaan. Toinen mittaa emättimeen mahdollisesti tihkuvaa lapsivettä, toinen ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Molemmat testeistä ovat negatiivisia. Ennenaikaista synnytystä mittaavan testin antama negatiivinen tulos on kuulemma melko luotettava, mutta kuitenkin vain ennuste. Mulla on silti päivä päivältä varmempi olo, että testitulos saattaa pitää paikkansa.
Lääkäri tarkistaa ultralla myös lapsen kasvun. Reisiluu on pitkä, joten tiedossa on pitkäkoipinen lapsi. Mitäs muutakaan, kun vanhempina on kaksi ehtaa hongankolistajaa. Painoa vauvalla on pari voipakettia ja vähän päälle, 1 kilo ja 200 grammaa. Tästä alkavatkin massaviikot, kun lapsi kuukaudessa jopa tuplaa painonsa. Tarkistuksen jälkeen fiilis on hyvä ja turvallinen. Henkilökunnalla tuntui olevan oikeasti aikaa keskittyä raskauteeni ja vastata hölmöihin kysymyksiini.
Iltauinnilla katselen viltillä istuen, miten mies ja lapsi kirmaavat vedessä. Aurinko laskee, mutta ilma on vielä kesästä lämmin. Olen niin onnellinen, että ottaa ihan kipeää. Ihanaa, että saan olla osa tätä perhettä, joka on pian vielä täydempi. Lapsi on oppinut kesän aikana hurjasti uusia asioita. Tunnen yhä lujempaa varmuutta siitä, että sisaruksen syntyminen juuri nyt on hyvä.
Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.
Hei! Kysypä joskus kuinka nuo käsikopelolla arvioitavat sentit oikein mitataan. Tai ehkä tätä lukee, joku kätilö, joka voisi valaista asiassa.
Olipa ihana postaus ja hyvä, että kaikki on kunnossa. Rakkaudentäyteisiä päiviä loppukesään ja -raskauteen! -Heidi
Tää on niin positiivista, että melkein paha atekee.
No ei nyt sentään. Nauti täysin sydämin hyvästää menosta 🙂
<3
Mä olen ymmärtänyt, että just vain käsikopelolla, kuten sitten kohdunsuun aukeaminenkin. Mutta mäkin kuulisin mielelläni tarkempia kuvauksia asiasta. Että ihanko vain käsi römpsään ja mututuntumalla sentit? 😀
Vaikka yritinkin aluksi kieltäytyä koko lähetteestä ja siitä seuranneesta tarkastuksesta, oli siellä huojentavaa käydä. Olo on paljon parempi, kun tietää varmasti kaiken olevan kuten niiden tunteekin olevan: hyvin.
Hehee, ällösöpöysvaroitus olisi ehkä ollut tarpeen :DD Mutta hittolainen, oon niin onnellinen, että voin näin hyvin. Etenkin kun vielä pari kuukautta sitten olin varma, että raskaus menee kesken minä hetkenä hyvänsä.
Ihana kuulla, että menee näin hyvin. Snif. :')
Aloitimme yrittämään vauvaa samaan aikaan kuin tekin. Tänään alkoivat kahdeksannet menkat joten kirjoituksesi sai purskahtamaan itkuun. Esikoinen olisi niin toivottu.
Kiva postaus! 🙂 Täällä toista suunnitellaan ja haaveillaan. Kuinka paljon ikäeroa teidän sisaruksille tarkalleen tuleekaan?
Onko toi ennenaikaisuutta tsekkaava testi joku uusi juttu? Itsellä kun esikoinen tuli 33+6 ja toisesta Kättärin lekuri totesi noin viikolla 33, että ei ole syytä olettaa toisen tuleva etukäteen. Tämä siis käsikopelotutkimuksen jälkeen. Toinen syntyi spontaanisti rv 35+2…Että jos tuo uros vielä kolmanteen suostuu, ois tollanen testi hirmu kiva 😀 Tosin oon muutenkin ajatellut, että jos kolmonen joskus tulee, vähennän ihan suosiolla kuukauden raskaudenkestosta, niin ollaan lähempänä totuutta. Jostain oon myös lukenut, että osalla naisista raskaus on lyhyempi ihan luonnostaan, ilman että lapsi olisi syntyessään vähemmän valmis maailmaan, ts. kohtu on tavanomaista ”tehokkaampi” kasvualusta.
Kiva kuulla, että joku voi näillä helteillä vielä nauttia raskaana olosta 😀 Itsellä menossa rv 32+3 ja tuntuu ettei mitenkään päin oo hyvä olla, bikineissäkin valuu hiki. Viimeyönä nukuin pakastevihannespussien kanssa, kun lämpötila sisälläkin varmaan +30.. Onneks kohta on jo elokuu ja ilmat rupee toivottavasti ees sen verran viileneen, että pystyy yöt nukkumaan 🙂
Ihana kirjoitus! <3 :)
Tulin pitkästä aikaa lukemaan blogiasi ja yllätyin iloisesti! Onnittelut pikkukakkosesta! Aihe on sinänsä ajankohtainen itsellenikin, että kaksi hyvää ystävääni ovat aika lailla samassa aikataulussa, toinen ykkösen ja toinen kakkosen kanssa, joten juttuja oli hyvä vertailla… Luin kerrasta kaikki raskausviikkojutut läpi ja mieleen tuli, että ehkä joskus minäkin, vaikka erittäin epätodennäköistä se onkin tämän endon kanssa…
Ooh, huippuja kuulumisia! Mulla samat fiilikset yllä kommentoineen Heynin kanssa. Itse kärsin tästä jatkuvasta kokovartalohiestä (rv 35+ ).. Tajuttiin nyt vasta mennä tyttären kanssa puutalon kellariin nukkumaan! Lämpötila laski miellyttävät seitsemän astetta 🙂 Isäntä jatkaa tyytyväisenä nukkumista täkkinsä alla makuuhuoneessa, huhh!
Mä olen super iloinen, että menee näin hyvin! En olisi ikinä uskonut, että tässä vaiheessa mennään ja voin paremmin kuin koskaan raskaana ollessani.
Voi, olen niin pahoillani. Vaikka ei se kaipuuta ja surua helpotakaan. Toivottavasti pian on se kuu, kun se just oikea munasolu irtoaa. Vanhempieni luvalla kerron, että hekin odottivat esikoistaan, minua, 13 kk + 9 kk.
Jos bebe pysyy kohtuyksiössään jonnekin lasketun ajan tienoille, ikäeroa tulee noin 2 vuotta ja 9 kuukautta.
Mä en tiedä, voiskohan se olla? Itse en ollut moisesta koskaan kuullutkaan. Mäkin olen ollut ihan varautunut siihen, että elokuussa synnytetään. Nyt on vasta alkanut tuntua, että mitäs jos menisikin lähemmäksi virallista laskettua aikaa. Että pitääkö sitä sitten esimerkiksi hankkia raskausvaatteiksi jotain muutakin kuin hellemekkoja 😀
Ulkona helle on ihana, mutta kieltämättä sisätiloissa samat lämpötilat eivät ole yhtään niin kivoja. Nyt en ole katsonut lämpötiloja, mutta yksi päivä mittasin lämmöksi 34 astetta. Pieni tuulenvire tai ilman vaihtuvuus sisälläkin ois jees 😀
🙂
Kiitos, onnea tosiaankin tarvitaan, kun tähän soppaan uskaltautui taas lusikkansa sotkea 😀
Kokovartalohiki täälläkin, mutta vielä ei ole ahdistanut. Tosin 34 asteen huonelämpö voisi olla hieman viileämpi, heh. Eipä ollakaan näillä helteillä käyty kotona kuin nukkumassa liian lyhyitä ja hikisiä unia 😀
Kiitoksia rohkaisevista sanoistasi ja tsemppiä loppuraskauteen.