Kävimme taannoisen Pohjanmaan-reissun yhteydessä perheen kanssa Ähtärin eläinpuistossa. Mulla on eläinpuistoista noin yleensä kaksijakoiset fiilikset, mutta Ähtäri osaa jollain tavalla olla sympaattinen. Se on rakennettu keskelle metsää, ja puistossa kävellessään tuntuu kuin olisi oikeasti eräjormailemassa. Havupuu tuoksuu ja hongat humisevat.

Puiston asukkaat ovat havumetsävyöhykkeeltä tuttuja tyyppejä. Me päästiinkin ihastelemaan muun maussa ilveksiä, susia ja hirviä. Vekkuleimpia olivat puiston vetonaulat: karhut. Ne pulahtivat uimaan, telmivät ja kiipeilivät. Tuntui, että niillä oli ihan oikeasti hauskaa. Muutenkin eläimet vaikuttivat ainakin vähän onnellisimmilta Ähtärissä kuin muissa vierailemissani eläintarhoissa. Aitaukset olivat isoja, ja naapuriin oli jätetty hajurakoa. Vain häkkiin ahdettujen pöllöjen kohdalla alkoi ahdistaa.

Meidän retkiseurueen muonituksesta vastasi Ähtärin lähipaikkakuntien kuppilat, mutta jos olisi vain ollut mahdollista, mukaan olisi kannattanut ottaa eväät. Puistossa oli useita rauhallisia eväspaikkoja ja laavuja, joissa eväitä popsiessaan olisi metsäläistunnelmaan päässyt sisään vielä paremmin. Käivärän paistoonkin puiston reittien varrella oli useampi kaasugrilli sekä nuotiokatoksia.

Lapselle retki Ähtäriin oli selvästi elämyksellinen juttu. On jännää, mitkä asiat lapsille jäävät mieleen. Meidän minityyppimme vaikutuksen tekivät etenkin karhut, ja nalleista on tarinoitu paljon reissun jälkeen. Vielä siistimpää taisi kuitenkin olla se, että kaikilla meillä kolmella oli samanlaiset pinkit Ähtäri-rannekkeet. Sitä on muisteltu hartaudella monet kerrat. Tiimirannekkeet, onhan se nyt siistiä!