Miten me sitten päädyimme tähän ratkaisuun? Siksi, että se kohdallamme oli niin selvä. Plussia päivähoidossa jatkamiseen kertyi läjä, mutta selkeitä miinuksia ei lainkaan. Tässä meidän plussat satunnaisessa järjestyksessä:
Rutiinit. Pyrimme pitämään elon mahdollisimman normaalina vauvan tulosta huolimatta. Hah, melkoinen savotta. Mutta päiväkodin jatkuminen on yksi näistä normaaleista asioista. Lapsi on nyt kesäloman aikana kysellyt päiväkodin perään harva se päivä. Alkuun monta kertaa päivässä ja nyt taas kiihtyvään tahtiin.
Jos lapsi ei olisi ollut päiväkodissa aikaisemmin, tilanne olisi luultavasti päätöksen suhteen eri. Tai sitten ei, nämä ovat niin tapauskohtaisia ratkaisuja.
Lapsen kuunteleminen. Lapsi todella tykkää päiväkodissa käymisestä. Kun kuulen päiväkodista kauhutarinoita, en tiedä, mitä tai ketä kiittää meidän onnestamme. Hoitajia, päiväkodin kuraliukumäkeä, kavereita, lapsen luonnetta, lyhyttä päiväkotiviikkoa vai vain puhdasta sattumaa.
Oli miten oli, lapsi ei ole jäätävän päiväkodin aloituksen jälkeen ollut kertaakaan sitä mieltä, ettei tahtoisi päiväkotiin. Päinvastoin. En ehdi aamuisin kuin muistuttaa, että tänään on päiväkotipäivä, kun hän on jo hakemassa innoissaan kenkiä eteisestä. Täpinää pitää vähän välillä toppuutella, sillä ennen päiväkotiin lähtemistä olisi esimerkiksi hyvä vaihtaa yöpuku pois päältä. Lapsi haluaa käydä päiväkodissa, ja sen me hänelle ilomielin suomme.
Lapsen kaverisuhteiden ylläpitäminen. Kesäloman aikana lapsella on ollut päiväkodin kaverilaumaa ikävä. Vaikka ystävillämme on onneksi samanikäisiä lapsia, se ei tunnu riittävän. Niinpä lapsi ottaa kaverivajeessaan kontaktia ikäisiinsä vaikka reteästi kauppajonossa. Nyt leikitään, oli tilanne tai paikka mikä tahansa!
En uskoisi, jos en itse näkisi, mutta kaksivuotiaatkin muodostavat jo kaverisuhteita. Lapsemme on sosiaalinen tapaus, joka saa päiväkodistakin kiitosta siitä, että leikit sujuvat kaikkien kanssa. Onkin jännä huomata, että silti hänellä on selkeästi ne muutamat omat parhaat kaverit, joiden kanssa bondataan kaikista parhaiten.
Kesälomalla lapsi onkin kysellyt etenkin näiden tiettyjen kaverien perään. On kiva tietää, että hän näkee heidät taas syksyllä. Mistäs tietää, jos lapselle muodostuu jonkun tai joidenkin päiväkotikaverien kanssa koko elämän kestävä ystävyyssuhde.
Lapsen perustarpeiden tyydyttäminen. Jos subjektiivista päivähoito-oikeutta ei olisi, emme ehkä olisi uskaltaneet lähteä kakkoskierrokselle. Tai ainakin olisimme hemmetisti enemmän peloissamme siitä, miten kaikki tulee järjestymään.
Esikoinen oli suuritarpeinen vauva, ja vauvavuosi oli kuluttava. Eikä ennenaikaisena syntyminen yhtään helpottanut asiaa. Välillä olin varma, että en vain jaksa, välillä että olen tulossa hulluksi. Repaleiset päivät saivat mieleen kapuamaan mustia ajatuksia. Lapsi oli rinnalla koko ajan, ja paniikkihuuto alkoi heti, jos ei saanut olla äidin tai isän iholla. Vatsakipuja ja itkua, jonka vasta jälkikäteen tajusin täyttävän koliikin merkit. En ehtinyt syödä kunnolla, en käydä suihkussa tai nukkua. Jos toinen vauvavuosi tulee olemaan edes vähääkään samanlainen, esikoinen jäisi siinä hötäkässä täysin heitteille.
On lohduttavaa tietää, että tuli vauvavuodesta minkälainen tahansa, päiväkoti auttaa kolmena päivänä viikossa. Ainakin silloin lapsi saa ruuaksi jotain muutakin kuin uunivoileipiä tai pinaattilättyjä ja pääsee ulos leikkimään, vaikka itse olisin talviaikaan pakotettu kökkimään sisällä vauva rinnoissa kiinni roikkuen. Ja jos yöt tulevat olemaan hulinaa, saa lapsi ainakin nukkua päiväunensa kunnolla.
Äidin jaksaminen. Vaikka vauvavuosi olisi edeltäjäänsä helpompi, vauva-ajassa on silti haasteensa. Mä en ole mikään superäiti, ja väsymys muuttaa minut suohirviöksi. Tulen olemaan miehen pitkien työvuorojen takia monet illat ja yöt yksin vastuussa lapsista. Samaten kuin suurimman osan viikonlopuista. Mahdollisuus nukkua päiväunet vauvan kanssa samaan aikaan muutaman kerran viikkoon saattaa olla se oljenkorsi, joka pitää minut järjissäni yövalvomisten keskellä.
Hoitajaverkoston puuttuminen. Meillä ei edelleenkään ole olemassa helposti nakitettavaa hoitajaverkostoa. Esimerkiksi isovanhemmilta emme hoitoapua saa. Ystäviä on kyllä, mutta heilläkin on tietenkin omat menonsa ja lapsensa. Kun joskus hoitoapua pyytää, pitää miettiä tarkasti, onko tämä nyt se juttu, johon haluamme hoitomahdollisuuden varmasti käyttää. Päiväkoti pystyy onneksemme paikkaamaan tätä vajetta. Se on tärkeä ja vahva palanen turvaverkkoamme.
Äidin työminän ja osaamisen ylläpitäminen sekä kehittäminen. Vaikka jään äitiysvapaalle, yritykseni jatkaa toimintaansa. Media-alalla täysi heittäytyminen mammailuun ei ole mahdollista, vaan osaamista täytyy pitää yllä äitiysvapaallakin. Muuten työmaailmaan palaaminen on hankalaa, jos ei mahdotontakin. En halua äitiyden aiheuttavan itselleni kuoppaa, josta en enää pääse ylös. Tahdon Kelan tarjoaman vapaan jälkeen taas itse tienata elantoni, enkä elää työttömyyskassan ja yhteiskunnan tuilla.
Media-ala on siitä kinkkinen ja samalla niin ihana, että itseään on pakko kehittää koko ajan. Täytyy löytää uusia väyliä työllistyä ja toteuttaa itseään niin, että siitä joku ehkä jossain vaiheessa jotain maksaakin. Viime äitiysvapaalla loin Lähiömutsin. Nyt mielessä on pari muuta suunnitelmaa, joista saisi voita leivänkäntyn päälle vasta niiden onnistuessa. Sellaisille projekteille ei valitettavasti ole ollut mahdollisuuksia antaa aikaansa tätä ennen.
Voitteko kuvitella, että vaikka pelkään pahinta, toivon myös hulluna, että tällä kertaa olisi aikaa tehdä muutakin kuin koomailla äitinä. Hah!
Varhaiskasvatuksen merkitys. Varhaiskasvatus hyödyttää lasta enemmän kuin mikään muu myöhempi koulutus. Päiväkoti ei ole vain säilöntäpaikka. Siellä opitaan. Vaikka koenkin olevani ihan ookoo mutsi, en yksin tai mieheni kanssa pysty antamaan lapselle sitä kaikkea ymmärrystä maailmasta, minkä hän tarvitsee ja ansaitsee. Otankin kiitollisena vastaan kaiken avun, jolla lapsesta kasvaa täyspäinen ja toisia kunnioittava aikuinen.
Meillä esikoinen jatkoi päiväkodissa kuopuksen synnyttyä, enkä voisi olla kiitollisempi tuosta päätöksestä! Kuvaamasi edut totetutuivat myös meidän kohdallamme ja lisäksi, etenkin vähän myöhemmin, pienempi sai välillä leikkiä ja opetella asioita rauhassa yksin ja sain itsekin olla välillä kahden kuopuksen kanssa, kun esikoinen ei ollut mustasukkaisena kaulassani tai määräämässä leikin suuntaa. Tärkeimpänä pidän kuitenkin niitä pari kertaa viikossa koettuja hetkiä, kun kuopus oli päiväunilla ja esikoinen päiväkodissa ja sai olla hetken muutakin kuin äiti ja esim. syödä ruuan lämpimänä tai hoitaa paperiasioita normaaliin työaikaan, eikä vasta puolen yön jälkeen.
Onnea loppuodotukseen ja päätöksen siivittäminä paremmin jaksavaa ja läsnäolevaa äitiyden jatkoa toiselle kierrokselle 🙂
Moikka! Hyvä pointteja olet tehnyt ja itse kannatan myös että esikoinen jatkaa päiväkodissa. Olen päiväkodin opettaja ja mielestäni on erittäin suotavaa että esikoinen jatkaa päiväkodissa,etenkin kun ei ole kyseessä täysipäiväinen vaan juuri tuo kolmena päivänä viikossa. Eri asia olisi jos lapsi tuotaisiin joka päivä klo 7.00 ja haettaisiin 16.30…..nimittäin sillä esikoisella on oikeus myös tutustua pikkusisarukseensa eikä olla päiväkodissa kaikkina päivinä.
Myös yksi tärkeä asia mielestäni on ttä se kuopus saa oman huomionsa äidiltä. Toki imetys jne pitää huolta ettei pieni jää huomiotta, mutta ei haittaakkaan jos kyseinen pieni pallero saisikin muutamana päivänä kaiken huomion itselleen.
Ihanaa kesän jatkoa ja toivottavasti teidän päiväkotiarki alkaa hyvin kun sen aika taas on 🙂
Meille syntyi suuritarpeinen pikkuveli reilu puoli vuotta sitten ja allekirjoitan jokaisen pointtisi täysin. Ensimmäisiin viikkoihin vauva ei nukkunut kuin sylissä ja miltei ainoat unihetket minulla olivat esikoisen päivähoidon aikaan kunhan pikkuveli pariviikkoisena alkoi nukkua ulkona päikkäreitä. Nyt reilu puoli vuotta sittemmin en tiedä, miten ihmeessä olisin pärjännyt ilman isomman päivähoitoa. Käytännössä isoveli on ollut hoidossa 3-4 päivää ja 6-7h päivässä, olemme maksaneet vielä täyttä maksua kun olemme olleet epävarmoja arjen sujuvuudesta. Nyt puolen vuoden korvilla alkoi helpottaa ja elämä alkaa hymyillä. Lapsista alkaa olla myös ”seuraa” toisilleen ja syksyllä aikomuksena on jatkaa 3pv vkossa kuutisen tuntia päivässä sopparilla. Kyllä päiväkodissakin on toki ollut omatkin haasteensa, kun talvipakkasilla yritin huutava vauva sylissä pukea esikoiselle talvikamppeita niskaan tai kun ulos vaunuihin nukkumaan jättämäni vauva heräsi sillä aikaa kun hain isompaa sisältä ja vauva huusi suoraa huutoa ulos tullessamme, mutta siitä huolimatta, mielestäni teimme ehdottomasti oikean ratkaisun! Tsemppiä loppuodotukseen!
Meillä aikanaan esikoinen jäi kotiin. Ei olisi ollut rahaa maksaa päiväkotimaksua. Onneksi kumpikin lapsista ovat olleet ”helppoja” vaikka muistankin silti välillä olleeni äärimmäisen väsynyt. Nyt kun kolmas lapsi talvella syntyy, on esikoinen jo koulussa ja kakkonen eskarissa. Toivon nauttivani vauva-ajasta erilailla kun edes hetkittäin kotona on vähän rauhallisempaa.
Tää oli mielenkiintoinen teksti. Mä itse aikanaan tätä sulta jonkun postauksen kommenteissa kyselin. Meillä on pikkaisen erilainen tilanne, sillä isoveli on ollut koko ajan kotona (tällä hetkellä 1 v 8kk) ja vauvan on määrä syntyä vuodenvaihteessa. Tuolloin esikoinen on n. 2 v 1 kk. Mulla olis haaveena säädä hänelle edes jonkinsorttista hoitoa osaksi ajasta. Ykkösvaihtoehto olis päiväkerho, joka olis ihan ilmainen, mutta niihin on ikäraja 2,5 vuotta, joten en tiedä ottavatko sinne mielellään noin pikkuista, kun harjoittelu siellä pitäisi aloittaa jo ennen kaksivuotissyntymäpäivää.
Toinen vaihtoehto olis kunnallinen päivähoito vaikkapa kaksi päivää viikossa. Sinnehän ottavat jo tuonkin ikäisen, mutta me ei varmastikaan ollu mitenkään etusijalla, koska olen kotona. Täytyy alkaa puhelin kuumana soittelemaan eri vaihtoehtoja, kunhan ensin kaikki palaavat lomaltaan töihin.
Meidän poika on tosiaan niin aktiivinen kaveri, että vaatii aktiviteettia tai muuten hänet löytää jostain tihutöistä. Enkä pitäisi pahitteena sitäkään, että näkis enemmän oman ikäistä seuraa ja oppisi vähän muiltakin lapsilta mallia ottamalla, esim. just ruokatilanteita jne. Mutta tosiaan meillä on erilainen tilanne siten, että lapsi ei ole vielä ollut kerhossa tai päivähoidossa, joten se pitäisi ensin opetella ja sehän pitäisi tehdä ennen uuden vauvan syntymää.
Todella hyvin perustelit asiasi! 🙂 itse olen päiväkodissa töissä ja on hyvä että sosiaalinen ja menevä lapsi saa sen osapäivähoidon. Sitten on myös niitä jotks on hoidossa 7-17, vaikka äiti kotona.. Se ei ole mielestäni reilua esikoista kohtaa(erikseen tietty jos vauvalla koliikki ym)
Päivähoidon laatu valitettavasti on kiinni ryhmänaikuisista. Se määrää minkälaiset säännöt ja rajat ja viikko-ohjelmat on. Meidän talossa on yksi ryhmä jossa jopa lapset saa lyödä aikuista.. Joten olette onnekkaita!
en käsitä ollenkaan,että äiti on kotona eikä viitsi hoitaa omaa lastaa, vaan sysää sen tarhaan tms… eri asia on kerho….sillon, et vie tarhapaikkaa niiltä ketä sitä todella tarvii….onnellista odotusaikaa kuitenkin….
Hyviä pointteja!
Meillä neiti oli ollut puoli vuotta päiväkodissa ennen pikkuveljen syntymää (ikäero 2v). Päiväkodista meille osattiin vinkata kaupungin järjestämästä ilmaisesta pikkukoulusta, joka olisi ke-pe 3h kerrallaan. Neiti kulki siellä vuoden, sai tärkeitä ystäviä, kävi retkillä, oli ulkona kelillä ku kelillä, vaikkei äiti olis jaksanu ja omat eväät oli tietenki yks parhaista jutuista. Olen niin hyvillään tuosta mahdollisuudesta. Kodinhoidontuet kun menivät tiukasti elämiseen ja lisäksi meidän neiti on myös niitä sosiaalisimpia tapauksia, joille satunnaiset kaveraamiset ystäväperheiden kans eivät riitä alkuunkaan.
Nyt meillä alkaa taas toisenlainen arki, kun molemmat (nyt 3- ja 1- vuotiaat) alottavat parin viikon päästä kokopäivähoidon ja äiskä jatkaa opiskeluja (kuin myös isä). Itse painiskelin jonkinaikaa sisarusryhmän ja erillisten ryhmien välillä. Onneksi lähempänä oleva päiväkoti(ei sisarusryhmää) vei voiton, sillä nyt lasten keskinäisten suhteiden kehittymisen myötä olisin täysin erillisten ryhmien kannalla. Tyttö etevänä pääsee ikäistensä ja hieman vanhempien kans oman tasoiseen ryhmään, eikä huolehdi turhaan veljestään. Vesseli taas on pienten ryhmässä nuorimmainen, joten syliäkin hellyydenpuuskien tai surujen ilmeentyessä varmasti löytyy.
Pitkälti samantyyppisiä ajatuksia olen itsekkin pyöritellyt päässäni, tosin meillä lähtökohta on vielä toistaiseksi TÄYSIN ERI. Ensinnäkin; me ei olla vielä kakkoskierroksella, se on vasta tooooodella hatara suunnitelma jossain pikkuaivojen ja corpuksen välissä. Toiseksi; minimani nautiskelee mummilahoidosta noin 6 krt kuussa, me työraakit kun väännetään kolmessa vuorossa duunia niin, että ipana saa olla mahdollisimman paljon kotona jommankumman tai molempien kanssa. Suunnittelen kuitenkin hakevani päivähoitopaikkaa pojalle ensi syksylle, kun tämä on päälle kaksi vuotias. Hoitopäiviähän meillä ei silloinkaan kerry kuin kahden käden sormilla laskettava määrä, mutta näen varhaiskasvatuksen erittäin olennaisena osana lapsen kehitystä. Ehkä silloin meillä on jo jonkin tasoinen käsitys siitäkin, että kokeilemmeko kasvattaa lapsilukuamme vielä yhdellä. Paino sanalla KOKEILLA. Kun eihän sitä koskaan tiedä. Meillä on taustat ekasta vauvavuodesta prikulleen samat kuin teilläkin, joten ajatukset tuosta päivähoidossa jatkamisesta on todellakin yhteneväiset. On-vaan-pakko-varautua siihen, että kaikki ei suju ongelmitta. Ja tosiaan, siinä kun on sitten se yksi leikki-ikäinen vielä rakastettavana ja hoivattavana. Mä haluan jotenkin uskoa siihenkin, että kun yhdestä erittäin suuritarpeisesta lapsesta on selvinnyt ilman totaalista hermoromahdusta, niin ehkä tuota saattaa selvitä toisestakin moisesta. Ja mahdollisesti vielä semisti vähemmällä stressillä.
Tessa
Silloin kun mun toinen lapsi syntyi, (esikoinen oli ollut osaaikasesti päiväkodissa, silloin kun mä kävin koulua). Eli isompi lasti jatkoi osaaikasesti päiväkodissa. Mutta mutta,
En jaksanud piktän yön jälkeen pukea keskellä talve vauva ja iseäni ammuisin 7 ja sitten jo 12 menin hakemaan isompaan lasta. Aina vienti ja tuonti ja menoa, ei saanud vauva nukuttua kunnon unia eikä minä. Kaikki unirytmi jäi keskeneräiseksi.
Sitten vaihtoimme ja isompi meni päiväkerhoon. Kaksi kerta viikossa. Parempi kellonaika. Kaikille hyvä mieli.
http://www.minajamuud.blogspot.fi
Voi ei miten paljon kirjoitusvirheitä 😀
Niin kiirellä kirjoitin yhdellä kädellä ja puolet melkein viroksi 😀
samaa mietin, että tässä nyt joku, joka todella sitä tarvii, joutuu luopumaan päiväkotipaikasta… mä niin toivon että subjektiivinen päivähoito-oikeus jäis historiaan…
Mä olen aina ollut vakuuttunut että lukuunottamatta erityistilanteita esikoisenkin on parempi olla kotona jos äiti jää kotiin uuden vauvan kanssa. Kunnes tulin raskaaksi ja aloin ajatella näitä pointteja. Oot kirjoittanut tosi hyvin noi kaikki seikat. Toki itse koen edelleen jossain määrin että meidänkin esikoisen olisi parempi olla kotona, mutta en ole varma siitä miten itse riitän. Pitäisi onnistua tarjoilemaan sitä lämmintä ruokaa ja ulkoilua ja sitä ikätasoista seuraakin edes muutamana päivänä viikossa, mielellään useammin koska meidänkin esikoinen on tosi sosiaalinen. Nyt kesälomalla ikävöi päiväkotiin ja aina viihtynyt siellä tosi hyvin.
Alkuun ajattelin että lapsi menisi kunnalliseen kerhoon. Kun ei päivähoitoon edes olisi rahaa. Mutta kun kerhotkin maksaa. Todennäköisesti lapsi jää siis kotiin, toivon että kaikki menee hyvin ja onnistun tarjoamaan riittävästi aktiviteettia esikoiselle. Onneksi meillä on tukiverkkoa, eli esikoinen voi välillä käydä mummilassa ja suht lähellä asuu ystäviä joilla suht samanikäisiä lapsia 🙂
Mutta siis hyvä kirjoitus. Tässä on useita perusteluja jotka auttaa valaisemaan asiaa myös niille joiden mielestä kotihoito on paras (kuten minä olin ennen/ja olen kyllä edelleen)
Nämä anonyymit eivät nyt taida ymmärtää että kun lapsella on tuttu päiväkoti, tutut hoitajat ja tutut kaverit, niin olisi aika julmaa riistää häneltä nämä tutut asiat vauvan myötä ja viedä hänet uuteen kerhoon. Siinäpä kivasti lisää muutosta pienen isosiskon elämään vauvan myötä. Kerhot ovat varmasti hyvä juttu kotihoidetulle lapselle, mutta päiväkotiryhmään sujahtaneelle minusta paras vaihtoehto on juuri osa-aikainen päivähoito tutussa paikassa.
Meidän 2,5-vuotias odottaa kovasti päiväkodin aukeamista (hänellä on 7 viikon kesäloma). Päiväkotikavereista on puhuttu koko kesä (ja toki välillä leikittykin yhdessä kun on leikkipuistossa törmätty). Meillä ei kakkoskierrokselle olla lähdössä (ever, suuritarpeisen lapsemme vauvavuosi on vieläkin kipeänä muistona), mutta jos joskus lähdetään, niin about samoilla perusteilla meilläkin lapsi jaksaisi päiväkodissa.
t. kolmas ano
Meillä on tulossa toinen lapsi siten, että esikoinen on 2 v 3 kk vauvan syntymän aikoihin. Mennään aika samoilla raskausviikoilla kuin teillä. Mutta mutta… Esikoinen oli ja on suuritarpeinen vauva, koliikkia, refluksia, nukkumisongelmia… On edelleen tosi herkkä eikä ole yhtään sosiaalinen ainakaan suhteessa muihin lapsiin. Vierastaa edelleen ja pelkää uusia paikkoja. Neuvolapsykologi sanoi, että saattaa olla aistiyliherkkyyttäkin. Esikoinen ei ehtinyt tässä välissä hoitoon, kun en ehtinyt palata vielä töihin ja hän on erittäin paljon minussa ja isässä kiinni. Tykkää onneksi jo isovanhemmistaan tietyissä määrin. Tässä tilanteessa en ole valmis laittamaan häntä päiväkotiin ja kerhinkin aloittaminen on liian aikaista. Jännitän, miten ensimmäisistä kuukausista selvitään. Käymme kyllä muskarissa, kyläilemme jne. monta kertaa viikossa ihmisten ilmoilla mutta esikoinen ahdistuu näissä sosiaalisissa tilanteissa. Mutta luotan siihe, että me selvitään jotenkin. Olen tyytyväinen, jos en tee väsymyspäissäni sitten mitään pahaa kenellekään ja siihen pyritään kaikin tavoin. Onneksi mies on hyvinnukkuvaa sorttia ja käy päivätyössä.
Kiva että kirjoitit ilmeisen kiinnostavasta asiasta; jotenkin siitä kuitenkin välittyi puolusteleva sävy. Harmi, jos koet tarvetta puolustella ratkaisuanne vaikka toit moneen kertaan esiin sen olevan teidän perheellenne paras ratkaisu. Ja senhän tiedätte vain te itse. 🙂
Meillä on vauvat osanneet onneksi nukkua hyvin päiväunia (varsinkin aamupäiväunia) jo ihan pienestä asti. Näin ollen puistoilut aamupäivisin esikoisen (ja kolmannen synnyttyä esikoisen ja keskimmäisen) kanssa ovat sujuneet alusta asti mainiosti vauvan nukkuessa vaunuissa. Iltapäivällä, kun yksi (/kaksi) isompaa olivat päiväunilla, sai rauhassa keskittyä myös vauvaan hänen herättyä päikkäreiltä. Toivottavasti teille tällä kertaa tulee helpompi tapaus!.
Oli pakko katsoa kommentit ja tsekata, että jokos täältä löytyy tällaisia kommentteja. Ylläripylläri.
Kysehän ei ole äidin laiskuudesta, vaan myös esikoisen hyvinvoinnista. Lapsi ansaitsee päästä ulkoilemaan, saada hyvää sapuskaa, saada huomiota ja lähes 3-vuotias tarvitsee myös jo ikäistään seuraa ja sopivasti aktiviteetteja. Jos perheeseen sattuu syntymään vaativa ja valvottava vauva, niin ei siinä paljon jaksa/pysty huomioimaan vanhempaa lasta riittävästi. Lisäksi kuten postauksessakin sanottiin, jo ajatus siitä että esikoinen on pari päivää viikossa päivähoidossa, auttaa varmasti äitiä jaksamaan ja tsemppaamaan. Toki tuleva vauva saattaa olla kuin ihmisen mieli, jolloin tilanne toki on hieman erilainen.
Sitä paitsi itse ajattelisin, että päiväkodin tutuista ympyröistä pois jääminen olisi tuon ikäiselle lapselle turhan iso juttu.
Mut hei, äidinhän pitää jaksaa vaikka mikä olisi… Mitä sen on väliä, vaikka yöllä saa nukkua pätkissä viisi tuntia. Silti mennään moneksi tunniksi ulkoilemaan, kokataan ja pyykätään suu hymyssä. Pliis.
Ihan hyviä pointteja sulla 🙂 Itse päädyin toisenlaiseen ratkaisuun. Meillä lapset nyt tasan 2v ja 10kk. Esikoinen on ollut koko ajan kotona, ikäeroa kun on tuo 1v 2kk. Alku oli tosi raskasta, kuopus syntyi etuajassa oli mahavaivainen huutava vauva. En todellakaan jaksanut olla mikään hyvä äiti, vaan ulkoiluja skipattiin helposti. Puistossa käytiin kun jaksettiin ja kotona näytettiin imuria harvakseltaan 😉 koin välillä jäätävää huonommuutta omasta äitiydestä. Koen että esikoinen olisi ansinnut jaksavamman äidin.
Nyt arki on onneksi helpottunut ja meillä jaksetaan ulkoilla, jne. Esikoiselle ja kuopukselle on onneksi muodostunut jo nyt mukava sisarussuhteen alku. Esikoinen esittelee vauvalle leluja ja naurattaa vauvaa. Vauva on innoissaan esikoisesta ja konttaa joka paikkaan tämän perässä 🙂
Mukavaa loppuodotusta sinulle 🙂
Minäkin olen samoilla linjoilla sen kanssa, että varsinkin vanhemman lapsen ystävyyssuhteiden kannalta on kiva jatkaa samassa paikassa. Ruoka, ulkoilu yms.. kyllä hoituvat kotonakin. Ei aina täydellisesti, mutta hoituvat kuitenkin. Itse otin 4-vuotiaan aikoinaan kotihoitoon, vaikka olisi halunnut jatkaa hoidossa. Kuntalisä oli sidottu siihen, että kaikki lapset hoidetaan kotona. Kaupunki tarjosi ilmaisen kerhon 2x/viikko 3h kerrallaan.
Stressasin alkuun miten esikko viihtyy kotrona, mutta kaikki on mennyt hyvin. Ei täydellisesti, mutta riittävän hyvin kuitenkin. Oikeastaan tämä tilanne auttoi minua itseäni pääsemään sellaiseen Flow-tilaan, jossa lopetin stressaamisen kaikista aikatauluista. Me herättiin kun herättiin, syötiin kun on nälkä ja mentiin minne mieli teki. Pienempi nukkui ja söi myös liikkeessä. En olisi jaksanut niitä hoito kuskaamisia ja sitä, että on pakko herätä tiettyyn aikaan, että pääsemme aamusta liikkeelle. Kerho oli kuitenkin vasta iltapäivällä. Enkä sano etten olisi ollut välillä ihan hirveä nalkuttava ja kiukutteleva äiti, joka ei jaksa olla todellakaan mikään viihdytyskone ja ohjelman tarjoaja. Mutta senkin olen tajunnut, että ei se haittaa. Tunteita tulee, menee ja niitä käsitellään yhdessä. Turhaan vanhemmat nykyään pelkäävät negatiivisia tunteita ja sitä, että lapset jotenkin jäävät paitsi jostain, jos kaikki ei ole aina täydellistä.
Ymmärrän kuitenkin täysin että hoitoa todella tarvitsee, jos aikoo tehdä töitä samalla. Subjektiivinen oikeus pitäisi kuitenkin mielestäni muuttaa, niin ettei kotona oleva vanhempi saisi pitää lasta täysiä päiviä ja maksu menisi tuntien mukaan. Ainoa syy mielestäni tähän on se, että yhteiskunnalla ei ole vara tarjota ”ilmaista” hoitoa ja kotihoidontukea päällekkäin. Eri asia sitten todella, jos vanhempi tekee osa-aikaisesti töitä yms. Ja se mitä tulee sosiaalisin perustein tarjottavaan hoitoon, onkin sitten monimutkaisempi kysymys. Mutta pääsääntöisesti mielestäni oikeutta pitäisi kaventaa. Hoito valitaan usein ihan siitä syystä, koska se on helppoa ja mahdollista. Muitakin vaihtoehtoja on.
Mielenkiintoinen postaus ja mielenkiintoinen aihe 🙂 Meillä on vielä tämä kysymys ratkaisematta, kun toinen lapsi syntyy marraskuussa ja ikäeroksi tulee n. 2 v 5kk. Päivähoidon jatkamista olen ajatellut lähinnä sillä perusteella, että voisin jatkaa osapäiväisesti opiskelujani jotta voisin pitää oman pään kasassa vauvahuurujen keskellä. Nyt kuitenkin opintojen jatkamismahdollisuus on vähän vaakalaudalla, ja todennäköisesti jos en opiskele niin me päädytään siihen ratkaisuun ettei jatketa päiväkotipaikkaa. Meillä kun tyttö on kyllä viihtynyt hyvin päiväkodissa, mutta nyt kesälomalla ei ole päikystä puhunut muuta kuin että ”ei mennä päikkyyn, ollaan lomalla!” jne. Työskentelen itse myös lastentarhanopettajana, ja siellä niin monesta lapsesta huomaa, että päiväkodissa viihtymiseen vaikuttaa hyvin paljon negatiivisesti se, jos he tietävät äidin olevan sillä välin kotona vauvan kanssa; siitä asiasta puhutaan paljon ja kun pikkusisaruskin tulee päiväkotiin, viihtyminen paranee huomattavasti. Tietenkin tämä on myös lapsikohtaista, ja kokemukseni on pääosin alle neljävuotiasita esikoisista… Siitä olen aiemman anonyymin kanssa samaa mieltä, että subjektiivinen päivähoito-oikeus on mielestäni yksi niistä kohteista, jossa tiukassa taloustilanteessa olisi varaa kiristää. Oikeus varhaiskasvatukseen tulisi jokaisella lapsella olla, mutta päivähoito on asia erikseen. Jos eskari-ikäiselle 4 h/päivä esiopetusta riittää, niin mielestäni enintään saman verran kuuluisi sitä nuoremmille silloin jos varsinaista tarvetta päivähoidolle ei ole…
Ei liity mitenkään aiheeseen, mut bongasin tämmösen mainoksen ja tuli heti mieleen, et täähän sopis teille? 🙂 http://www.wihonen.fi/riippukeinu-stripe-design-norm-p-4240.html
Hyvin kirjoitettu! Samaa mieltä olen.
Yks asia mikä usein unohtuu näissä päiväkoti vai kerho – keskusteluissa on se, että ainakin täällä meillä (Espoossa) kerhossa pitää lapsen olla jo kuiva, siellä ei kuulemma ole mahdollisuuksia vaipparumbaan. Eli vaikka olisi halunnut laittaa isomman (vähän alle 2 v, mutta vielä vaipoissa) kerhoon päiväkodin sijasta, ei se olisi ollut edes mahdollista tuosta syystä. (Ei ollut kyllä ainoa syy jatkaa päiväkodissa, mutta muut pointit on jo hyvin yllä keskusteltu).
Tämä on kovasti totta. Elämä meidän esikoisemme kanssa helpottui huomattavasti, kun kuopuskin alotti päivähoidossa. Vaikka kuinka selität, että kyllä sinäkin olit vauvana äidin kanssa kotona, niin eihän se nelivuotias osaa sitä niin ottaa, vaan elää vielä ihan hetkessä.
Toisaalta, ei se elo sen auvoisempaa ollut silloin, kun esikoinen piti päivähoidosta täydet kolme kuukautta kesälomaa. Äiti oli kuitenkin niin kiinni vauvassa, että esikoinen ei saanut kaikkea sitä huomiota äidiltä, mitä hän olisi tarvinnut. Olen mm. vaihtanut vaippaa kuopukselta niin, että olen samalla pitänyt raivoavaa esikoista tiukalla otteella jalkojen välissä. koska hän olisi muuten mennyt rikkomaan paikkoja.
Mutta siis… jos asiaa ajatellaan vain ja ainoastaan esikoisen kannalta, niin parasta olisi, jos kuopus menisi viimeistään muutaman kuukauden ikäisenä päivähoitoon.
Hei! Uskoisin, että teidän tapauksessa päivähoito on hyvä ratkaisu, vaikka voihan siinä olla joitakin kääntöpuoliakin. Itseäni ainakin mietityttää, miten esikoinen kokee päiväkodissa olon sitten, kun äiti jää vauvan kanssa kotiin? ”Miksi tuo saa olla äidin kanssa kotona ja minä en?” Kun meille syntyi toinen lapsi, esikoinen oli 1 v ja 8 kk. Hän on aina ollut ujo, ei mitenkään mielellään hakeutunut muiden lasten seuraan, joten päiväkotia ei edes harkittu. Ei meillä olisi ollut maksuihin varaakaan, enkä olisi jaksanut ajokortittomana lähteä talvella raijaamaan häntä päiväkotiin. Koin siis helpommaksi ja luontevimmaksi sen, että ollaan kaikki kotona. Tokin kovina pakkaspäivinä esikoinen tylsistyi sisällä, hän suorastaan vierasti ensimmäiset kaksi kuukautta vauvaa eikä halunnut tulla lähellekään jne. mutta jotenkin me selvisimme hengissä. Myöhemmin puistoilu onnistui hyvin vauvan aamupäikkärien aikana, kuljimme bussilla kerhoissa ja perhekahviloissa, joissa pystyy myöskin imettämään ja esikoinen saa lapsiseuraa. Aika pitkään onnistuin saamaan molemmat yhtä aikaa päikkäreille ja sain silloin ottaa itsekin unet tai juoda kahvit rauhassa. Niinpä voin sanoa, että meille päivähoidottomuus oli parempi ratkaisu ja kaikki sutviutui, vaikka olihan se välillä rankkaa ja melkoista hulabaloota. Kuopus oli vieläpä esikoistakin itkuisempi vauva. Vauvan nukkuessa iltapäikkäreitä ehdimme sitten esikoisen kanssa lueskella, tehdä palapelejä, ja myöhemmin hän alkoi kiinnostua pikkusisarestaan, halusi jo paijata häntä, vaihtaa vaippoja kaverina, ja se tuntui lottovoitolta. Esikoinen meni sitten avoimeen varhaiskasvatuskerhoon 3,5-vuotiaana ja pikkusisarus seurasi perässä 2,5-vuotiaana erikoisluvalla. Mutta teidän valintanne kuulostaa juuri teille sopivalta ratkaisulta, joten onnea valitsemallenne tielle 🙂
Helsingissä ei tällaista (mielestäni aivan päätöntä) vaatimusta ole vaan kerhoihin ovat tervetulleita sekä vaipalliset että vaipattomat. 🙂 2 v. on alaikäraja kerholle, mutta sitä nuorempaa harva tuskin haluaisi hoitoon laittakaan sisaruksen tullessa.
Meillä ikäeroa 1v9kk ja esikoinen oli päiväkodissa 11pv/kk kylläkin lääkärin suosituksesta. Suosittelen lämpimästi. Mutta 5 päiväisiä 8h/pv en kannata. Meidän pikkupaikkakunnalla ainut vaihtoehto päiväkodille on srk päiväkerho mikä ei oikein innosta näin kirkkoonkuulumatonta
Tämä taitaa taas olla niitä asioita, joiden kohdalla äidin vaaditaan olevan yli-ihminen: jos isä tekisi kotona työjuttuja ja äiti olisi töissä kodin ulkopuolella, en usko, että kukaan tulisi huutelemaan, että isä ei viitsi hoitaa osa-aikaisessa päivähoidossa olevaa lastaan. Ehkä, että äidin tulisi ottaa lapset mukaan omalle työpaikalleen…
Vaikka kotona olisi tekemättä mitään ansiotyöhön liittyvää, ei siellä homma lopu silloinkaan. Uskon, että useat kotiäidit/-isät ovat parempia, jaksavampia ja huomioivampia vanhempia sen vuoksi, että pitävät esikoistaan osa-aikaisesti päiväkodissa.
Hui, kuulostaa erikoiselta että 2-vuotias kaipaa noin kovasti päiväkotiin. En todellakaan ymmärrä sitä, että noin kovasti puolletaan ratkaisua jatkaa päiväkodissa, se ei yleensä oikeasti ole tarpeen alle 3-vuotiaalle. Yleensä kyse on äidin laiskuudesta ja uskomuksista kuten ”päiväkodissa on jatkuvasti ihmeellisen mahtavia virikkeitä mitä kotona ei pysty järjestämään”. Kyse on kuitenkin vielä tosi pienestä esikoisesta, ei esim. 5-vuotiaasta.
täysin samaa mieltä!
Täytyy kommentoida lähinna tuota ”miltä esikoisesta tuntuu” -aspektia… Meillä esikoinen oli 3,5 vuotias kuopuksen syntyessä. Kuopus syntyi kesällä, ja syksyllä esikoinen jatkoi kahden kk:den kesäloman jälkeen osa-aikaisena päiväkodissa. Kertaakaan, ei ainoaakaan kertaa, esikoinen ei ihmetellyt miksi äiti jää kotiin vauvan kanssa, koska asia oli jo ennen vauvan syntymää ja pk:n alkua käyty ns. läpi. Kerrottiin siis isommalle, miksi hän saa olla päiväkodissa ja miksi vauva on äidin kanssa kotona. Missään vaiheessa ei luotu lapselle sellaista kuvitelmaa, että vauvan kanssa tehdään koko ajan jotain kivaa ja isompi JOUTUU olemaan pk:ssa. Jotenkin tuntuu, että monet niistä, jotka eivät ymmärrä esikoisen pitämistä pk:ssa, luulevat oikeasti, ettei siellä pk:ssa voi lapsen mielestä mitenkään olla kivaa tai ainakaan yhtä kivaa kuin kotona.
Ja mitä kerhopaikkoihin tulee, niin nekin saattavat olla aika kiven alla Helsingissä… Ehkä olen itsekäs, mutta talvipakkasella vien mieluummin lapsen lähipäiväkotiin kuin monen kilometrin päähän kerhoon kahden tunnin takia.
Meillä ihan sama juttu. Päiväkoti on ihan vieressä, kerhoon pitempi matka ja toiseen suuntaan vaan ylämäkeä, kiva ois ollu liukastella taaperon ja vauvavaunujen kanssa kunnossapitämätöntä tietä… Ja kuitenkin vuoden päästä esikoinen (ja pienempi) menivät pk:hon, niin miksi muuttaa esikoisen elämää vain vuodeksi. Hoitoaika aina ollut 3 pvä/vko.
Niinpä… eli vaihtoehtoja ei ollut kuin koti ja päiväkoti. Kun aina näissä keskusteluissa joku sanoo ”ainahan esikoisen voi laittaa kerhoon”. No ei voi ei. Se oli pointti tuossa ylhäällä.
Olen tuo edeltävä anonyymi. Olisin ehkä ollut minäkin jaksavampi ja huomioonottavampi jos myös esikko olisi jatkanut hoidossa, mutta pointtini oli se, että yhteiskunnan ei tulisi kustantaa sitä. Se on loppujenlopuksi perheen asia, kuinka jaksava ja huomioonttova ja haluaa/pystyy olemaan ja miten asiansa järjestää. On toki tilanteita, joissa vanhempi/vanhemmat eivät oikeasti kykene, mutta puhunkin nyt niistä ihan tavallisista perheistä, jossa jokaisessa vanhemmilla keittää välillä yli, on huonoja päiviä ja väsymystä. Väitän kuitenkin, että lapsi ei niin pienestä mene rikki. Me emme ole täydellisiä, emmekä voi opettaa lapsillemme täydellistä elämää.
meidän päivähoitojärjestelmämme on mahtava ja en vähääkään usko, että lapsi mitenkään kärsisi vaikka jatkaisikin osa-aikaisesti hoidossa. Järjestelmä on vaan liian kallis ja tullut mielestäni siten tiensä päähän. En näe useassakaan tapauksessa sen merkitystä ennaltaehkäisevänä työnä. Suurin osa vanhemmista on kykeneviä ja pystyviä huolehtimaan lapsistaan. Ei missään muualla maailmassa tarjota vastaavaa, ja homma pyörii silti ja lapsia syntyy.
Ja jos äiti/isä tekee osa-aikatöitä, niin toki lapsen hoito on perusteltua.
ja kuitenkin lähiömutsi touhailee kaikkee koko ajan lapsen kanssa.. varmasti lapsi saa paremmat ja yksilöllisemmät virikkeet,kun on äitin ja vauvan kanssa normaali arjessa mukana…ja välillä kyläilee / kahvittelee niin näkee samanikäsiä lapsia yms..ja on kai avoimia päiväkotejakin vielä olemassa,mihin trio vois mennä….vauva vaikka nyt siinä kuuluisassa kantoliinassa ja äiti sais lukee tms..ja lapsi leikkiä muiden kanssa…jne…
Olen tuo 24. heinäkuuta klo 8.50 kommentoinut anonyymi ja huomauttaisin sekä klo 21.39 kommentoineelle että aiemmille anonyymeille, että subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkaminen ei ainoastaan vapauttaisi verorahoja johonkin muuhun käyttöön, vaan myös lisäisi työttömyyttä entisestään ja vähentäisi näin kuntien ja valtion verotuloja. Lisäksi sillä olisi ei-toivottavia kerrannaisvaikutuksia mm. ostovoimaan.
Subjektiivinen päivähoito-oikeus on siitä hieno asia, että sitä hyödyntävät perheet saavat itse arvioida päivähoidon tarpeen, ovathan he oman jaksamisensa asiantuntijoita,
Ps. Sekä blogistin että kanssalukijoiden mielestä olisi varmaan mukava, jos mahdollisimman pieni osa kommentoinnista olisi anonyymiä. Itselleni vain lisääntymisasiat tuntuvat tällä hetkellä sen verran henkilökohtaisilta, että julkisesti niitä on helpompi puida anonymiteetin suojissa, niin varmasti monelle muullekin. Koitetaan kuitenkin käyttäytyä anonyymistä statuksesta huolimatta. 🙂
Olette tehneet varmasti perheellenne parhaiten sopivan ratkaisun. Bonuksena on vielä se, että kuopuksen on aikanaan paljon helpompi aloittaa päivähoidossa – hän on saanut tutustua päiväkotiin isosiskoa vietäsessä ja hakiessa!
Viimeinen perustelusi on silti outo: ”Varhaiskasvatus hyödyttää lasta enemmän kuin mikään muu myöhempi koulutus.” Tätä väitettä ja tutkimusta siteerataan usein eri yhteyksissä. Ehkä asia keskimäärin onkin näin. Mutta uskotko todellakin, että niillä lähtökohdilla, mitkä teidän perhe lapsillenne tarjoaa, varhaiskasvatus olisi todella hyödyllisin koulutus? Arvostan laadukasta varhaiskasvatusta, mutta tuohon väittämään suhtaudun varauksella.
Muutama kommentti pääkaupunkiseudun ulkopuolelta: kunnassamme kerhoon pääsevät vasta yli kolmevuotiaat, ja 3-4-vuotiaiden kerho on kerran viikossa 2 h, ja 4-5-vuotiaiden kerho kaksi kertaa viikossa 3 h. Todella hienoa, että Helsingissä käsittääkseni tarjotaan kerhoa jo pienemmille ja useammin. Matkaa täällä 'maalla' tulee suurimmalle osalle kerhoihin useampi kilometri eikä viisitoistakaan ole harvinaisuus. Itse jouduimme ostamaan auton, kun aikanaan esikoinen aloitti päiväkodissa äidin siirtyessä työelämään. Olen samaa mieltä muutaman aiemman kirjoittajan kanssa, että kerho on aivan riittävä virike alle kolmivuotiaalle lapselle. Onko Helsingissä käytäntönä, että pk-paikan voi jättää 'varalle' äitiysloman/vanhempainvapaan ajalle? Eli esikoiselle taataan paikka samasta päiväkodista, kun palaa hoitoon?
Päiväkodissa työskentelevänä olen samaa mieltä toista viimeisestä väittämästä. Varsinkin alle 3-vuotiaat joutuvat usein olemaan liian suurissa ryhmissä omaan kehitystasoonsa nähden, joka nostaa lapsen stressihormonitasoja. Myös lasten yksilöllinen huomioiminen on haastavaa ryhmässä. Uskon myös varhaiskasvatuksen tason vaihtelevan ihan päiväkotikohtaisesti.
Muuten asia oli hyvin perusteltu ja teksti uusia näkökulmia herättävä. Kommenteissa olisi mielestäni erotettava tilanteet, joissa lapsi on ollut jo hoidossa, niistä jossa lapsi laitettaisiin hoitoon vasta toisen lapsen syntymän aikoihin. Silloin tilannetta lapsen kannalta pohdittaessa pointit ovat ihan erilaiset.
T. EevaH
Päivähoito on varsin halpaa ennaltaehkäisevää lastensuojelua. Veikkaan, että päivähoito-oikeuden purku näkyy varsin nopeasti lastensuojelussa. Se käy kunnille varsin kalliiksi.
Eikä vain päiväkotikohtaisesti, vaan ihan saman päiväkodin sisälläkin. Meidän lapsiamme on kahdeksan vuoden aikana yhdessä päiväkodissa hoitanut peräti 26 eri työntekijää. Varsinkin sillä, kuka osuu opettajaksi on ihan valtavan iso merkitys!
Tunnen monta päiväkodin työntekijää (lastentarhanopettajia, ja- hoitajia).
Milloinkaan en ole kuullut heidän puhuvan kovinkaan myönteiseen sävyyn vanhemmista, jotka tuovat pienen lapsensa hoitoon sillä aikaa kun äiti on kotona. Siis puhuvat toki ihan yleisellä tasolla, eikä nimillä…
Lähiömutsi, täsmennätkö tuota pk- laitoksen antaman varhaiskasvatuksen ylivertaista laatua,(kotihoitoon verrattuna) mitä oikein tarkoitit sillä?
Asia kiinnostaa minua ihan ammatilliselta pohjalta, koska olen itse työssä päiväkodissa Helsingissä.
Uskon, että päivähoitoon on pesiytynyt paljon sellaisia työntekijöitä, jotka uskovat tietävänsä toisten ihmisten asiat näitä ihmisiä itseään paremmin. Uskon myös,, että päivähoidossa puhutaan paljon **skaa perheistä, joilla ei mene hyvin, vaikka naaman edessä esitettäisiin kovinkin ymmärtäväistä. Omaan tuttavapiiriini kuuluu vain yksi sen ikäinen työntekijä (lto), jolle tämä asia oli omalla kohdalla ajankohtainen. Hän piti oman parivuotiaan esikoisensa vauvavuoden ajan päiväkodissa osa-sijaisena.
En ole missään kirjoittanut päiväkodin varhaiskasvatuksen ylivertaisuudesta kotihoitoon verrattuna, joten tarkentaisitko kysymystäsi.
Olen pahoillani, että jos todella työskentelet päiväkodissa, kutsut sitä laitokseksi.
Mielestäni olisi erikoista, että lapsi ei kaipaisi päiväkotiin. Onhan siellä hänellä tärkeitä ihmisiä. Hän kaipaa hoitajia ja kavereitaan siellä ihan kuten kaipaa esimerkiksi isovanhempiaan tai tätejään, setäänsä ja enoaan, joita välimatkan takia kuitenkin näkee paljon harvemmin. Päiväkodista tulee muistutuksia joka päivä, kun kävelemme päiväkodin ohi tai käymme joskus vaikkapa puistoissa, joissa päiväkodistakin käydään. Tänään viimeksi lapsi muisti päiväkodin siitä, kun pyysin itse kädet täynnä matkatavaroita häntä ottamaan kärryistä kiinni tietä ylitettäessä. Niin kun tehdään päiväkodissakin.
Harmillista, että ette osaa nähdä maailmaan kuin omien lasienne läpi. Uskon, että suurin osa vanhemmista haluaa viettää lastensa kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista. Miten paljon minäkin olen nauttinut nyt kun lapsi on voinut olla kotona lähes koko kesän! Mutta elo ei ole vain (yrittäjän niin sanottua) lomaa, vaan myös arkea. Ja hyvä niin. Meillä syyt päiväkodissa jatkamiseen ovat selvät, kuten se että jatkan osittaisena töiden tekoa äitiysvapaallakin. Joidenkin mielestä laiskuutta sitten sekin.
Ja jos yleisesti puhutaan, jokaisella perheellä on taatusti syynsä ratkaisuihinsa, eikä niitä aina näe ulospäin. Toivoisinkin, että vähän putsaisitte lasienne linssejä ja pyrkisitten näkemään kokonaisuuden laajempana.
Kun puolustit kirjoituksessasi päiväkotia varhaiskasvatuksen antajana, sai kirjoituksestasi sen käsityksen, että vertaat sitä kotihoioon. Anteeksi jos tulkitsin viestisi väärin, jollet sitä niin tarkoittanut.
Monesti vain kuulee pienten lasten äitien puolustelevan lapsensa pk- hoitoa varhaiskasvatuksen laadulla (siis juurikin silloin, kun lapsen hoitoonvieminen ei ole pakko, kuten työssäkäyvillä)
Ja päiväkoti on laitos, kuten koulukin. T: Jenni (lto eräässä Hki:n pk:ssa)
Eiköhän tällainen pilkunviilaus ole vähän tarpeetonta… Ei kai Lähiömutsi (tai kukaan muukaan) laittaisi lastaan vapaaehtoisesti pk:iin, jos hoidon laatu olisi ihan paskaa (anteeksi kielenkäyttöni)!! Tottakai pk:ssa on paljon jollain tasolla laitosmaista toimintaa, kuten perushoito vessahommineen ja syömisine/syöttämisineen on, mutta myös leikkiä ja sitä oikeaa kasvatusta tarina- ja aamupiiri tms. tuokioineen. Samaa voi varmasti järjestää kotona, mutta kyllä se vaan on monella tavaa lapselle myös erilaista ja kehittävää (ja varmasti myös mukavaa!) jos mukana on päiväkodin aikuisia ja muita lapsia.
Kannattaa vain lukea asiat kuten olen ne kirjoittanut, eikä tehdä omia tulkintoja. Sitä toivon todella etenkin tällaisissa paljon mielipiteitä nostattavissa aiheissa, joissa aina suuhuni tahdotaan tunkea sanoja, joita en ole lausunut.
Oli sitten kyseessä vanhainkoti, koulu tai päiväkoti, toivoisin todella, että kaikki työntekijät ymmärtäisivät pyrkiä pois laitosajatelusta. Vaikka paikka laitos olisikin, työntekijät ovat vaikuttamassa siihen, tuntuuko se laitosmaiselta.
Hei!
Minusta on harmillista, että kirjoitit postauksen niin puolustelevaan sävyyn. Näyttäisi paljon kivemmalta, jos vastaisit enemmän asiallisiin kommentteihin! Niitä on tullut tähänkin postaukseen paljon.
Tsemppiä ja kiitos kivasta blogista!
Aivan samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa! Nyt myös tuntuu, että eri mieltä (vaikka miten asiallisesti asian ilmaisisi) ei blogistin kanssa saa olla….
Perustelin postauksessa valintamme, josta on jo niin paljon kyselty. Jos joku näkee sen puollusteluna, sille en voi mitään.
Pyrin kyllä vastaamaan kaikkiin kommentteihin. Kaiken ihanan kesähässäkän keskellä – nyt olen esimerkiksi perheen kanssa hotellissa Turussa – ei ole ollut kuitenkaan aikaa edes kirjoittaa uusia postauksia, ja kommentteihin vastaaminen on retuperällä. Pahoitteluni siitä.
Tietenkin omassa perheessään voi tehdä eri valinnan. Sen todella toivon ihmisten ymmärtävän. Nämä ovat niin perhekohtaisia ratkaisuja. Kaikilla kun on vauvan syntyessä erilaiset elämäntilanteet esimerkiksi töiden, tukiverkoston tai vaikka mielenterveyden suhteen.
Ah joo. Lapsen pitkä kesäloma päiväkodista on ollut kertakaikkisen ihanaa aikaa, mutta on siinä ollut se huono puoli, että vähäiset työt ovat kertyneet tehtäväksi yöaikaan. Yöunet ovat siis jääneet itselläni ihan liian lyhyiksi – vaikka kukaan ei tällä hetkellä olekaan herättämässä montaa kertaa yössä. Onneksi kesällä auringon suoma valo auttaa pärjäämään vähemmilläkin yöunilla.
Tuota kuopuksen saamaa huomiota en ole oikein vielä tajunnut miettiäkään. Ajatukset ovat niin esikoisessa. Hyvä pointti!
Joo, mä niin näen ne tuskanhikiset hetket, kun vauva on vihdoin nukahtanut ja sitten pitääkin lähteä päiväkodille talvipakkasessa. Huh. Mutta kyllä näistä selvitään, pakko on!
Ihana kuulla, että teillä on jo helpottanut vähän. Itse olin suuritarpeisen lapsen kanssa välillä varma, että itselläni ei ole enää mitään annettavaa jäljellä. Olin ihan tyhjiin imettty fyysisesti ja henkisesti, eikä meillä ollut kuin yksi lapsi.
Eipä tässä voi kun itkeä ja nauraa kommentteja lukiessa. Olen itsekin media-alan freelancer, joten ymmärrän tilannettasi hyvin. Jouduin tekemään keikkoja jo ä-loman lopulla ja hoitovapaalla. Onneksi saimme hoitoapua mummolasta. Jos saisin toisen lapsen, kun esikko on vielä pieni, pitäisin hänet parina päivänä viikossa tarhassa ja pyytäisin tarvittaessa hoitoapua. Ja siitäkin huolimatta lapseni viettäisi suurimman osan valveillaoloajastaan meidän kanssamme ja saisi nauttia perheajasta.
Tarvitset päivähoitopaikkaa osittain siksi, että voisit tehdä työtä, josta maksat veroja, joilla osaltasi kustannat juuri tällaisia julkisia palveluita. Sitten ihmiset tulevat uikuttamaan tänne, että ”päivähoitopaikat pitäisi rajata vain niille perheille, joissa molemmat vanhemmat ovat töissä”.
Hmm. Onko vika nyt luetun ymmärtämisen puutteellisuudessa vai missä? Lähiömutsi ei nauti vakityöpaikasta, josta voisi jäädä vuosikausiksi pois, vaan hän on yrittäjä. Yrittäjän sosiaaliturva on aivan naurettavissa kantimissa ihan vaikka työttömään ihmiseen verrattuna. Päätöksesi tehdä keikkahommia myös ä-lomalla ja hoitovapaalla jaksamisesi rajoissa on enemmän kuin perusteltu. Samalla se oikeuttaa sinut juurikin tuohon osaviikkohoitoon, jota maksat paitsi päivähoitomaksun, myös verojesi muodossa.
Anna noiden kaikesta kaiken tietävien, hurmoksellisten kotiäitien olla. Free-työläisen, yrittäjän, taiteilijan jne. tilannetta voi kokemukseni mukaan täysin ymmärtää vain toinen samanlaisessa työmarkkinatilanteessa oleva ihminen. Asenteet tuntuvat koventuneen aivan naurettavalla tavalla vaikkapa 80-luvusta. Silloin oli täysin luonnollista, että jos yrittäjä sai lapsen, hänen oli pakko yrittää samalla pitää yritystoimintansa hengissä, ja perhe-elämä lomittui työntekoon. Ei valittu mustavalkoisesti uraa tai perhettä, vaan niitä sumplittiin ja soviteltiin yhteen. Näin ainakin meidän yrittäjäperheessämme. Nykyään odotetaan täydellistä työlle omistautumista tai ihmeellisessä, kuplamaisessa perheumpiossa elämistä.
Toisaalta aina, kun keskustelen näistä asioista ihmisten kanssa livenä, kuulen paljon järkevämpiä, monipuolisempia ja ymmärtäväisempiä kommentteja. Näissä blogeissa pyörii tämä minä-minä -joukko, joka laukkaa anona blogista toiseen jankuttamassa omaa mielipidettään, syyllistämässä ainakin rivien välissä. Mutta anna niiden olla. Kaikki aikuiset ihmiset, jotka ymmärtävät elämän erilaisuutta, tilanteiden vaihtelua ja tätä yrittäjäelämän ”joustavaa säätöä”, ymmärtävät kyllä. Onnellista loppuraskautta!
Ja vielä lisäys edelliseen: kaikkien ymmärrys ei tunnu riittävän siihenkään, että kaikissa kaupungeissa lapset eivät tuosta vain pääse perhepäivähoitoon tai kerhoihin. Kerhot eivät ole kaikilla helpon kulkumatkan päässä, joten kolmen tunnin kerhosta pari kertaa viikossa ei ole välttämättä mitään hyötyä, jos kerhomatkaan kuluu tunti suuntaansa, ja kotona olevan vanhemman pitää hoitaa kuskaaminen.
Onko päässyt unohtumaan sekin, että myös kerhoja ylläpidetään julkisin varoin? Pitäisikö myös kerhoista rajata pois esim. työttömien tai vaikka vähävaraisten lapset, koska heidän vanhempansa eivät rahoita näitä julkisia palveluja tarpeeksi ansiotyönsä verokertymillä? Hohhoijaa….
Ihan vinkkinä: jätä riittävästi väljyyttä lapsen hakuaikaan. Meillä oli tavoitteena hakea esikoinen kolmen maissa , mutta usein kävi niin, että kuopus aloitti kauneusunensa vasta lähempänä kahta. Onneksi olin ilmoittanut, että haen muksun puoli viiteen mennessä enkä huudata vauvaa siksi, että jokin Ylempi Taho on sitä mieltä, että esikoinen pitäisi hakea viimeistään kolmelta. Lyhyempiä ne hoitopäivät ja pidempiä lomat kuitenkin olivat mitä ne kuopuksella samassa iässä ovat olleet.
Sama asia täälläkin pohdinnassa ja ollaan päätymässä siihen, että 2,5-vuotias jatkaa päiväkodissa 2-3 kertaa viikossa. Plussapuolia meillä kertyy pitkä liuta, miinuspuolia pelkästään hinta, koska kyllä meillä sille päivähoitomaksulle muutakin käyttöä olisi.
Mutta esikoisen vauva-aikaan olin aika pulassa arjesta selviytymisen kanssa, ja henkisesti ja fyysisestikin välillä niin poikki ettei sängystä päässyt ylös koko päivänä. Silloin mua hirvitti ajatus siitä, että mun pitäisi pystyä vauvan lisäksi hoitamaan toista lasta. Esikoisen kanssa elo helpottui kun vuosi tuli täyteen ja nyt olen nauttinut hänen seurassaan olosta ja touhutaan paljon kaikenlaista, askartelua, leikkejä, pelejä, ulkoilua, retkiä, uintia jne, mutta nyt taas raskausaikana järjetön väsymys on vienyt voiton ja kuntoni taas heikkenee kun ei jaksa muuta kuin maata, niin vaikuttaa siltä että ensi kuukaudet uuden vauvan kanssa tulee menemään aika sumussa. Uskon että esikoisen on ihan hyvä käydä tutussa päivähoitopaikassaan muutaman kerran viikossa, sen sijaan että on jatkuvasti kotona väsyneen ja kenties huonotuulisenkin äidin kanssa jonka kaikki voimat menee vain vauvan hoitoon 🙁 Uskon kuitenkin että uuden vauvan kanssa elo helpottuu parissa kuukaudessa, ja esikoisen päiväkotipäivinä kun joutuu pakolla raastamaan itsensä liikkeelle, niin kuntokin palautuu nopeammin ja pian olen taas oma itseni 🙂 Ja voihan sen päivähoitopaikan irtisanoa sitten, jos näyttääkin siltä että haluan pitää esikoisenkin päivittäin kotona.
Miksi niitä lapsia täytyy väsätä, jos niitä ei kerta jaksa ja viitsi itse hoitaa. Päiväkodit nykyään pullollaan näitä lapsia. Ehkä olisi sittenkin kannattanut jättää lähtemättä ”kakkoskierrokselle” kun ei jaksa, eikä sysätä vastuuta muille. Varhaiskasvatuksen taakse on niin helppo piiloutua. Pienelle parasta varhaiskasvatusta on normaali arki haasteineen omien vanhempien kanssa.