Tänään on koko perheen yhteisen lomaviikon viimeinen päivä. Mies sai onneksi siirrettyä yhden kesälomaviikkonsa tähän väliin. Varsinaisen loman aikana loppukesästä raskaudessa mennään jo sellaisilla viikoilla, että matkaaminen oikuttelevan kohdun kanssa ei enää ole hyvä idea.
Nyt päästiin esimerkiksi köröttelemään laina-autolla Hämeeseen mökkeilemään ystäväperheen kanssa. Ilmat olivat kuin suoraan sieltä Esterin hanurista, mutta ankaralla asennemuokkauksella siitä selvittiin. Hyvänä esimerkkinä toimivat lapset, jotka pulikoivat riemulla kahluualtaassa sateen vihmoessa. Rento ja mukava lomaviikko.
Lapsi on ollut lomalla päiväkodista jo pari viikkoa. Itsellänikin hommia on enää vähän jäljellä. Näitä freelancerduuneja kun ei oikein voi lopettaa seinään, vaan töitä täytyy ajaa alas pikkuhiljaa. Heinäkuussa on kahden jutun deadlinet. Elokuussa on enää yksi kuvausjärjestely hoidettavana ja yksi juttu kirjoitettavana. Nämä duunit saan hoidettua miehen vapaapäivinä, muut päivät lomaillaan lapsen kanssa. Vähän huolestuttaa, miten rahat riittävät. Onneksi on blogi, jonka ansiosta voin vähän höllätä ja kuunnella kroppaa. Eikä tämä kesä ole yhtään hullumpi vuodenaika viettää tällaista puolipakollista lempeää laskua.
Nimittäin sitten elokuussa se alkaakin. Äitiysvapaa, jonka otin varhennettuna. Jospa vähemmillä täpinöillä vauva pysyisi kohdussa ainakin täysille viikoille asti. Ja siinä samalla jos ehtisi hengittää kesää ja luuhata rauhassa pitkin kyliä. Syksyllä onkin just hyvä kömpiä perheen kanssa lämpimään kotikoloon tutustumaan uuteen minikokoiseen ihmiseen.
Oi mikä fairypurkki :). Meillä on menty täällä samoilla iltapuuron kylkiäisillä kuin siellä. Puuro maistuu taas lapselle paremmin, kun on tuoreita marjoja tarjolla. Mutta tuo sää, se vaatii kyllä oman asenteeen tsemppaamista, että jaksaa tämän huonon kesäsään. Onneksi kuitenkin, ihanat mökit on vaikka sää olisi huonokin :).
Ootteko ajatellut jääkö Minime kokonaan kotiin vauvan syntyessä vai jatkaako hän vielä osahoidossa?
Eiks ole söpö – ainakin tiskiainepurkiksi 😀 Puuro maistuu ihan jälkkärille, kun siihen voi laittaa tuoreita marjoja. Ja nyt kun on ollut aikaa, puuro on tehty välillä soijamaitoon, arjen luksusta. Mutta joo, toi sää. Mä olen ollut pinna tooodella kireänä sen kanssa. Asenteen kanssa on täytynyt tehdä töitä.
Kirjoitan aiheesta myöhemmin oman postauksensa 🙂
Hei, ymmärrän hyvin päätöksesi jäädä aikaistetulle vanhempainvapaalle. Mutta onko sitten niin, että kun on freelanceri, niin se kannattaa tehdä noin? Koska eikö se syö vanhempainvapaata sieltä loppupäästä? Eli sama määrä päiviä on aina kaikilla, aloitti sen loman koska tahansa? Tai siis kun itse mietin neuvolassa raskauden puolivälissä, että aloittaisin äitiysvapaan varhaistettuna, niin sanoivat, että jää mielummin sairauslomalle, mutta freelancerina se ei taida olla vaihtoehto? En siis tiedä miten sairauslomat toimivat teillä 🙂 Sinun tapauksessa varmasti siis hyvä ratkaisu, mutta nuo mahdolliset supistukset ja ennen aikaisen synnytyksen riski oikeuttaisuvat melko varmasti myös sairauslomaan ja se ei söisi niitä vanhempainvapaan päiviä. Tästäkin (eli siis miten Kela-korvaukset toimivat freelancer-mutsilla) voisi harkita postausta, itsenäni ainakin kiinnostaisi, jos vaikka heittäytyisi kokonaan keikkatyöläiseksi itsekin )
Syöhän se tosiaan vanhempainvapaata sitten loppupäästä. Freelancerina minäkin pystyisin hakemaan sairaslomaa, jolloin karenssiajan jälkeen saisin Kelalta sairaspäivärahamaksun maksamieni YEL-vakuutusten perusteella. Tuo karenssiaika on muutamia päiviä, olisko neljä. En muista tarkasti, sillä olen ollut yrittäjänä virallisesti sairaana vain kerran, kun mursin nilkkani reilu kolme vuotta sitten.
Siinä se vähän onkin, että yrittäjänä virallisesti sairaana olo on niin hankalaa. Kun kukaan ei paikkaa niitä sun duuneja. En siis halunnut ottaa riskiä, että kerään paljon duuneja vielä loppuaikaan, jos sitten en voisikaan niitä hoitaa. Tai että hoitaisin ja sitten olisinkin sen takia ennenaikaisesti synnyttämässä. Kikkailua olisi varmasti voinut harrastaa, eli olisi voinut jättää duunit ottamatta ja haalimatta, minkä jälkeen sitten mahdollisesti olisi hakenut sairauslomaa. Omatunto laittaa kuitenkin vastaan toimia niin.
Heippa! Haluan kiittää sinua tunnelmallisista kirjoituksista ja kauniista kuvista! Olen pitkään lueskellut tekstejäsi, ja pidän rehellisen sarkastisesta tyylistäsi. On kiva, että kirjoitat niin useasti, vaikka postaus jäisikin vähän lyhyemmäksi. Minulla ei lapsia ole, mutta jossain vaiheessa toivon mukaan uskaltaisi yrittää. Siksi onkin mukava lukea tekstiä oikeasta elämästä, saada vinkkejä ja näkökulmaa asioihin. Blogisi on sekä hyödyllinen että viihdyttävä, kiitos siitä!
Tsemppiä tulevaan, toivotaan että tää beibi malttais pysyä siskoaan kauemmin yksiössään!
Jatkaako Minime muuten päiväkodissa vauvan synnyttyä? Tämähän on kuuma peruna äitiysblogeissa, olisi mielenkiintoista tietää sinun kantasi. (Minun kantani on puhtaasti, että kukin tyylillään :). Hyvää kesän jatkoa lukijaltasi!
Kiitos kauniista sanoistasi, niistä tuli tosi hyvä mieli! Ja on aina yhtä kutkuttavaa kuulla, että joku (vielä) lapseton lukee blogiani 🙂
Tämän aiheen pohdinnasta ja lopputulemasta tulossa postaus myöhemmin 🙂 Kivaa kesää sinne myös!