Terveisiä lakeuksilta! Autoradiosta soi Kaija Koo minun ja lapsen huristellessa kohti Seinäjokea tänään aamusella. Ohi vilahteli latoja, ja viivasuoran maiseman yläpuolella tanssivat tummat pilvet pohjoistuulen vauhdittamina. Etenkin edellisvuoden aikana olemme ehtineet matkata kotiseuduilleni harmillisen harvoin. Seinäjoella olen tainnut käydä viimeksi kaksi vuotta sitten. Mikä on mälsää, sillä siellä on erinomaiset kirpputorit, joita on maalaiskaupungiksi myös ilahduttavan monta.

Oma suosikkini on Fida (Kärrääjänkatu 3), jossa voisi viettää päivän penkoen. Aloitimmekin kirppiskierroksen sieltä. Helsinkiläiseen hinnoitteluun tottuneelle Fidan hintalaput ovat kohtuulliset, vaikka senteillä ei Seinäjoellakaan enää juurikaan pääse kauppaa tekemään. Tavaraa on paljon, mutta lajittelu on silti selkeä. Ostin lokerollisen korilippaan sekä pari kukkakuvioista purkkia, joilla ajattelin tuoda hieman parempaa järjestystä kässätarvikelipastooni. On vain niin nätit korit ja purnukat, että en tiedä, maltanko niitä laatikossa jemmailla. Nappasin mukaan myös kaksi lasia, sekä upean vakosamettisen vaunukopan. Jälkimmäisestä lisää projektin edetessä.

Fidalla vierähti aikaa, joten kävimme tankkaamassa sapuskaa ennen seuraavaa kohdetta, Hyllykallion SPR-kipputoria ( Laturitie 2). Se on iso halli, josta löytyy myös paljon huonekaluja. Jättimäisen plussan paikka ansaitsee lapsille järjestetystä leikkipaikasta. Kätevä etenkin silloin, kun itse haluaa penkoa posliini- ja lasihyllyjä! Lasirivien joukosta löytyi kuusi lasia yhdestä keräämästäni lasisarjasta, mutta kahden euron kappalehinta sai jättämään ne hyllyyn. Saan enemmän kirppiskiksejä, kun löydän yhden lasin kerrallaan muutamalla kymmenellä sentillä.

SPR:n isosta lastenvaatevalikoimasta löysin lapselle farkkutakin sekä farkkuliivin. Näitä samaisia vaatekappaleita yritin etsiä myös itselleni, mutta ei tärpännyt. Yllätyksekseni leluhyllystä löytyi priimakuntoisia atomeja – niitä samaisia, joita on jäljellä omasta lapsuudestani vain muutama ja joita olen yrittänyt löytää parin vuoden ajan lisää. Vauvalle ostin äitiyspakkauksessa olleen Ivana Helsingin Teltta-kuosisen puolipotkarin sekä ohuen villapotkupuvun, joka sekin on saattanut olla äitiyspakkauksessa. Ainakin se on entisten aikojen malliin tehty Suomessa.

Koska seuralaiseni oli edelleen innoissaan retkestämme, jatkoimme kierrosta. Seuraavaksi hurautimme Törnävälle, jossa sijaitsee Törnävän kirppis (Törnäväntie 14). Se on jännä yhdistelmä arvonsa tietävillä hintalapuilla varustettuja keräilytuotteita sekä hassuja ja yllättäviä asioita muutamalla lantilla. Täällä olen tainnut käydä viimeksi joskus samalla reissulla kuin Provinssissakin, sillä ajatus käynnistä tällä kirpparilla lapsen kanssa on aikaisemmin tuntunut samalta kuin paukauttaisi paikalle villiintyneen norsulauman kanssa.

Olin jo ostaa Törnävältä just sopivasti krumeluureja laseja kuohuville juhlajuomille, mutta jätin ne toisten löydettäväksi, sillä en kyennyt muistamaan, koska meillä kotona olisi viimeksi juotu kuohuviiniä. Hyllyistä löytyi myös läjäpäin rakastamiani Sorsakosken aterimia, joita olen haalinut meille haarukka, veitsi ja lusikka kerrallaan. Euron hintakaan ei olisi ollut ihan mahdoton, mutta uskon edelleen löytäväni niitä pikkahintaan joltain tienvarsikirpparilta. Ostin kuitenkin Sorsakosken ison tarjoilulusikan, joka vaatii päästä uusia perunoita kukkuroillaan olevan emalikulhon reunalle.

Viimeisimpänä reissullamme oli keskustan SPR (Kalevankatu 18), johon en ikinä uskonut retkikunnallamme riittävän energiaa. Mutta niin vain kirpputorikävijä, 2 vuotta, oli kuudenkin tunnin kiertämisen jälkeen valmis vielä uusiin seikkailuihin. SPR:ää kohtaan ei ollut suuria odotuksia, sillä sen valikoima on mielestäni aina ollut vaisu. Nyt kuitenkin kellarikerroksen perällä oli komea jatkettava pöytä mustilla pinnatuoleilla. Lisäksi ihastuin pieniin puisiin ompelurasioihin, joihin voisi järjestellä aarteet hyvään järjestykseen. Upeat pitsityynyt ja raanut saivat nekin aikaan innostuneita sydämentykytyksiä.

Kovan pähkäilyn jälkeen ostinkin valkopohjaisen raanun kirjavilla kuvioilla. Olen etsinyt parin vuoden ajan kotiimme sopivaa ryijyä, mutta jospa raanu onkin parempi (ja vähemmän pölyä keräävä). En kuitenkaan ole ihan varma, istuuko tuo juuri siihen, mihin olen ajatellut. Saattaa olla hieman liian kapea. Mutta eipä voi jäädä pähkäilemään, kun käsinkudottu upeus on ainut laatuaan. Kipputorilöytöjen ihanuus ja kamaluus.

Jaa: