Moni asia on tässä raskaudessa toisin, niin myös vaatekaapillani. Esikoista odottaessani pidin äitiysvaatteita rahastuksena. Ihan mainiosti omallakin garderobilla pärjää! Ja se oli kyllä tottakin. Pärjäsin hyvin sillä, että ostin äitiyssukkahousuja, parit äitiyslegginssit ja yhdet äitiysfarkut. Vaatekaapissani on paljon A-linjaisia mekkoja, joiden alle vatsa mahtuu hyvin piiloon, ja lisäksi käytin ihan normaalipaitojani. Sissimutsi olisi ihan varmasti kiskonut etapin läpi täysin ilman yhtäkään äitiyskledjua.

Ekalla kierroksella pukeutumisen kanssa tuli vasta ihan raskauden lopussa ongelmia, kun mekkojen etuhelmat nousivat niin ylös, että vesiraja vilkkui. Huomasin myös pilanneeni muutaman tiukemman paitani ja mekkoni venyttämällä ne muodottomaksi. Hankinkin tuolloin pari äitiysmekkoa babymoonimme aikana, mutta niiden käyttöikä jäi ennenaikaisen syntymän takia muutamaan viikkoon.

Tälläkin kertaa pidän suurinta osaa äitiysvaatteista rahastuksena, mutta silti haluan niihin sijoittaa. Nyt taktiikkani kun on piilottamisen sijaan korostaa. Tahdon tiukkafiguurisia mekkoja, jotka päällä voin pousailla pitkin kyliä vatsa ylpeästi pystyssä. Ja kellohelmoja, joissa on mitoitettu vatsalle varaa kasvaa. Enkä enää en halua pilata normivaatteitani. Shoppailuselittelyn makua, voisi sanoa. Sitäkin varmasti. Mutta oman kokemukseni perusteella voisin myös sanoa äitiysvaatteiden olevan vaatekappaleita, jotka käytetään poikkeuksetta loppuun. Monen kuukauden tehokäyttö ja nopea kierto odottajalta odottajalle takaavat vaatteen tulevan käyttöön jokaisen kuitunsa edestä.

Kesä on pukeutumisen kannalta kivaa ja helppoa aikaa odottajalle. Vähempi trikoorytky päällä riittää, ja lisäksi pärjään hyvin jo kaapista löytyvillä neuletakeilla ja takeilla, kuten viime raskaudessakin. Jos talvivauvaa odottaessa talvikenkien saaminen jalkaan oli vatsan ja turvotuksen takia ilman apua mahdotonta, nyt voin työntää jalkaan varvassandaalit tai vedellä vaikka avojaloin.

Olen hankkinut viime raskaudessa puhkikulutettujen farkkujen tilalle uudet pöksyt ja lisäksi sukkahousuja, parit paidat ja muutaman mekon. Kirpparilta löysin housut ja vielä ihan liian isot farkkushortsit. Lisäksi olen ostanut pari trikoista napapaitaa, jotka kiskaisen mekkojen päälle tuomaan vaihtelua kovassa käytössä oleviin tiukkoihin trikoomekkoihin. Olen myös hankkinut nipun äitiysalushousuja, joiden autuuden tajusin viime raskaudessa vasta ihan loppumetreillä.

Raskaussporttailupostauksessa näkyneet kreisit kukkalegginssit ostin jumppakäyttöön H&M:n alerekistä, mutta ne löystyivät liikaa jo ensimmäisestä kyykkysarjasta. Jos siis joku tietää, mistä saa hyviä ja edullisia teknisiä raskausurheiluvaatteita, jaa kiltti tietosi. Jumppatunneilla vatsa pullahtelee näkyviin ja valuvia trikoita saa olla koko ajan nostelemassa. Viime raskaudessa käytin puuvillaisia raskauslegginsejä salilla, mutta sen lisäksi että ne ovat hikisenä epämukavat, ne ovat niin ohuet, että perskarvat melkein loistavat läpi. Että jospa sporttailuvaatteidenkin kohdalla menisi tällä kertaa sekä oma että kanssajumppaajien mukavuus edellä.

Otan mielelläni vastaan vinkkejä myös muista hyvistä äitiysvaatemerkeistä, sillä laatu ei näissä ole ihan itsestäänselvyys. Eivätkä etenkään materiaalit! Monet äitiysvaatteet on valmistettu jostain muusta kuin hengittävästä luonnonmateriaalista, mikä tekee olosta etenkin näin raskaana ja kesäaikaan tukalan. Ja onko tosiaan niin, että ekologisia ja tai eettisiä raskausvaatteita ei ole olemassa?

Kuvissa olevan oranssin liehuhelman sain ruotsalaiselta Mom2moM-äitiys- ja imetysvaatemerkiltä, jonka suomalainen verkkokauppa avattiin hiljan. Heidän vaatteensa ovat yllättävän kivoja äitiysvaatteiksi, vaikkakin materiaali tulee ongelmaksi myös harmillisen monissa tämän merkin vaatteissa. Tuo mekko onkin jäänyt hellepäivien ajaksi hikoilemaan kaappiin ihan itsekseen. Kirppisliivi taas on eniten käyttämäni vaate raskausaikana. Sen avulla omaan makuuni liian fiinit raskausvaatteet saavat tyylilleni ominaista rähjäisyyttä. Pitäisi käydä tonkimassa kirppiksiä, josko löytyisi myös tumma farkkurotsi liiviksi leikeltäväksi, etten kuluta tuota yhtä ihan puhki.

Laukku on taasen Lumilta saamani. Se on odotusvaate siinä mielessä, että tiedän palaavani taas reppunaiseksi vauvan synnyttyä. Se ei harmita, mutta on myös kiva kanniskella mukanaan laukkua vielä kun se on mahdollista. Lumin uudessa mallistossa on hurjasti ihanuuksia, jotka ovat Lumin tapaan ajattomia sekä katsetta ja käyttöä kestäviä. Mä valitsin Jenni Tote -veskan, joka on kerännyt valtavasti kehuja, missä sitten kuljenkin. Mä tykkään, että laukku on jaettu kahteen osaan, mikä mahdollistaa läppärin kuljettamisen erillään muusta sälästä. Myös sisätaskut sekä etutasku ovat käteviä.

Vaikka päivänasukuvat Lähiömutsissa ovat hekotuttavan pöljä ajatus, raskauspään sekoittamana perustin uuden tagin: raskauspäivänasu. Sen alta löytyvät kaikki postaukset, joiden kuvituksessa minä pömpistelen kasvavan vatsani kanssa.

Jaa