Pilateksen jälkeen tuntuu kuin olisin saanut tehdä tuttavuutta itselleni ihan uuden raskausvaivan kanssa. Tuntemukset ovat sellaisia, että päädyn googlailemaan liitoskipuja. Netti osaa kertoa, että liitoskivut tuntuvat siltä kuin joku törkkisi sukkapuikoilla tavaraan. Auts. Ei sentään, omat fiilikseni vastaavat korkeintaan jätskitikuilla sohimista. Jään kuulostelemaan asiaa ja toivon, että mun ei tarvitse tähän vaivaan tutustua sen lähemmin.
Vatsanahkaa alkaa kiristää. Levitänkin iltaisin entistä paksumman kerroksen raskausarpia estävää rasvaa vatsaani. Selvisin ensimmäisestä raskaudesta ilman arpia, ja toivon kroppani kestävän uusintaottelunkin. Vatsa on myös kasvanut paljon. Kuvia katsellessa ihan säikähdän, onko tuo todella minun vatsani.
Viikkoon osuva äitienpäivä on kertakaikkisen ihana. Olen siirappisen onnellinen siitä, että saan olla juuri tämän perheen äiti. Ja jos kaikki menee hyvin, ensi äitienpäivänä tuplamutsi!
Kaikki raskausviikko-postaukset täällä. Kuva satunnainen Instagram-otos tuolta viikolta.
Miksi ihmeessä kahvia ei voisi vähän juoda? Siis kohtuudella.
No mä esittäisin kysymyksen taas niin, että miksi kofeiinia pitäisi nauttia raskausaikana, jos kerran voi hyvin olla ilmankin? Vaikka välillä maitokahvi himostuttaakin, mun on täysin mahdollista olla ilmankin.
Ei tietenkään pidä juoda, jos ei halua :). Virallisten suositusten mukaan vähäiset määrät on kuitenkin ok, joten ihmettelen miksi himoa vastaan pitää ”taistella”.
Alkuraskaudessahan mä joinkin kahvia, vaikka vähensinkin määrää muutenkin vähäisestä kulutuksesta. Kahvi tuntui olevan ainut keino kyetä suoriutumaan töistä jäätävän väsymyksen keskellä. Nykyään juon kyllä välillä kokista, mikä on hölmöä sekin. Ihan hyvin voisin olla ilmankin.
Mitä mieltä olet muuten esim. sipsien, karkkien ja ns. roskaruuan syömisestä raskaana? Syötkö itse, tai sallisitko jos tekisi mieli?
No mä en harrasta noita juuri muutenkaan. Pizzaa kyllä syödään välillä. Ja suklaata, mutta ei siis lisä- ja väriainepommi-irtokarkkeja. Ekassa raskaudessa himoitsin yhtäkkiä juurikin irtokarkkeja, vaikka sitä ennen en ollut karkki-ihminen ollutkaan. Opettelin sitten syömään himooni suklaata 😀 Ja se tapa jäi päälle. Kahvin juonninkin muuten opettelemalla opettelin lapsen vauvavuoden aikana, kun tajusin, mitä on oikeasti olla väsynyt. Kaikkea sitä lapsiperheellisen oppii 😀
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.