Siksi odotinkin, että verottajan tovi sitten julkaisemat ohjeet blogikirjoituksista saatujen korvausten ja etujen verotukseen toisivat vihdoin tolkkua ja selvät sävelet verotusasioihin. Sillä vaikka tahdon hoitaa hommani myös verotuksen puolesta just eikä melkein oikein, en todellakaan ala maksamaan mitään ylimääräistä.
Noh, nämä uudet ohjeistukset eivät helpottaneet lainkaan. Päinvastoin, nyt heräsi vain lisää kysymyksiä. Nytkään ei saatu tarkkaa selvyyttä siihen, mistä eduista veroa pitää maksaa. Ylen haastattelussa Verohallinnon ylitarkastaja Petri Manninen sanookin, että verotuskeissit ratkaistaan tapauskohtaisesti. Ohjeena oli se, että sellaiset tuotteet, jotka voi helposti muuttaa rahaksi tai myydä, ovat veronalaista tuloa. Viimeksi verottajan kanssa juteltuani tuli tähän kuitenkin vielä mutta: jos tuotteesta ei ole sovittu kirjoitettavan, siitä ei tarvitse veroja maksaa. Pitäisi siis tarkistaa, onko tämä jälkimmäinen ohjeistus vielä paikkansa pitävä. Lisäksi viimeksi verottajalta saamissani ohjeistuksissa verovapaiksi mainoslahjoiksi lasketiin esimeriksi ripsiväri ja cd-levyt, mutta nyt uusissa ohjeissa tällaista asiaa vähän avaavaa summarajaa ei annettu. Tässä jutussa Manninen vastaa Ylen toimittajan esittämiin esimerkkitapauksiin.
Miksi minä en sitten vain kirjaa narisematta ihan jokaista saamaani tuotetta tai palvelua ylös? Se ei edes ole erityisen vaikeaa, sillä omalla tontillani tavarasirkus on kuitenkin erittäin pienimuotoista. Blogista saamani tulot kun ovat pääsääntöisesti rahapalkkioita, joista maksan ensin alvit ja toiminimeni tuloksesta sitten vielä niin sanotut normiverot. Aionkin toki merkitä tästä lähtien jokaisen saamani tuotteen Exeliin, mutta se tuntuu pöljältä. Sillä verottajan kannalta lopputulos on plus miinus nolla.
Voin nimittäin vähentää bloggauksesta aiheutuneet kustannukset tulonhankkimiskuluina. Tätä bloggaajat pystyvät hyödyntämään kuluissaan hyvin laveasti. En toki aikaisemmin ole esimerkiksi kirjojen arvostelukappaleita, testiaurinkorasvoja tai arviota varten saamiani kestovaippoja vähentänyt verotuksessa, sillä en ole niistä maksanut. Mutta tiukemman tulkinnan mukaan nämäkin pitäisi tästä lähtien merkata tuloiksi. Eli samalla tietenkin myös tulonhankkimiskuluiksi. Sillä enhän minä todellakaan esimerkiksi lukisi ilman blogiani sitä määrää kasvatuskirjoja kuin nyt teen. Bloggaajana koen oman aihepiirini kirjojen läpikäynnin kuuluvan tehtäviini, ja poiminkin blogissa esille vain ne parhaat ja ajatuksia herättäneet opukset. Ilman blogia en ainakaan hankkisi kirjoja omaksi, vaan roikkuisin kirjaston jonoissa. Bloggaajana haluan kuitenkin olla kertomassa asioista silloin, kun ne ovat tuoreita.
Noh, nyt sitten ilmoitan sekä tuloina että tulonhankkimiskuluina jokaisen arvostelukappaleenkin. Mitä tästä kertyy verottajan laskun alle? Ei mitään. Ensin merkkaan tuotteen tai edun arvon firman tuloihin, minkä jälkeen vähennän tuloista tulonhankkimiskuluina sen ihan saman summan. Ainut, joka tästä kostuu on kirjanpitäjäni, jolle tulee enemmän kuittisavottaa läpikäytäväksi ja minulta laskutettavaksi.
Tämä uusi ohjeistus saattaa myös muuttaa suhtautumistani pienten yrittäjien buustaukseen. Mä kun olen antanut ihan ilmaiseksi yhteistyöpostaustilaa pienille aloitteleville yrittäjille, jos aikaa vain on ollut, ja heidän arvonsa ja tuotteensa tai palvelunsa ovat istuneet yhteen oman arvomaailmani ja blogini kanssa. Olen siis tehnyt postauksen oravannahkakaupoilla vaikka julisteista tai ekohoitolahoidosta. Tällaiset buustaukset saattavat jäädä tästä lähtien tekemättä, sillä verottajan suuntaan tehtävä duuni ja kirjanpitäjän kustannukset tuntuvat liiallisesta työltä ja menoerältä.
Toki verottajan linjauksessa on myös hyvää. On hienoa, että verottaja vihdoin heräsi asiaan, ja saatiin edes joku pieni, haarautuva ja solmuille menevä punainen lanka verotusasioihin. Ja kun verottajalle pitää ilmoittaa jokainen mainoslahjaa arvokkaampi tuote tai palvelu, se varmasti laittaa bloggaajat myös miettimään, tarvitsevatko tosiaan kaikkia roinia, joita vastaanottavat.
Ylen jutusta käy ilmi, että bloggaajien verotusta ei kuitenkaan aiota erityisemmin valvoa. Mä ehdotankin, että bloggaajat voisivat itse anoa verottajalta verotusasioidensa tarkastusta. Hommansa puhtaasti hoitava bloggaja saisi blogiinsa verottajan myöntämän ”Blogin verotusasiat kunnossa” -lätkän.
Mä en kannata lätkiä: lisää kuluja verohallinnon pyörittämiseen ja yleistä kyräilyä. Ohjeet ovat kieltämättä epäselvät mutta niin ovat kyllä aika monet muutkin verohallinnon ohjeet. Jos tähän lähdetään niin myös toimitusten saamien tuotenäytteiden ja lahjojen ilmoitusvelvollisuus pitäisi olla. Siitähän isot mediayhtiöt innostuisivat… Sekavaa tämä kyllä on, siitä ei pääse mihinkään.
Lähiömutsi on ollut suosikkiblogini ihan alusta asti.
Ihmettelen kyllä miksi pitää ottaa mukaan mitään bisneshommia, tavaraesittelyjä yms.
Eikö hyvin kirjoitetut mielenkiintoiset jutut riitä? Esim. Pudonneita omenoita on toinen suosikkini, ja siellä ei ole mitään mainostouhua, vain hienoja juttuja.
Jos kerran blogisti osaa pitää mielenkiintoa yllä kirjoitustaidollaan, voisi nuo mainoshommat jättää kokonaan niille, jotka eivät osaa keksiä sisältöä ilman kaikenmaailman tuote- esittejyjä.
T: Jenni K
Hmmm…mutta eikös osa lähiömutsin kiinnostavasti kirjoitetuista jutuista liity juuri erilaisiin tuotteisiin tai palveluihin ja tapahtumiin? Harmi jos pienempien firmojen buustaus jää vähemmälle näiden verotuskiemuroiden takia. Kiitos kivasta blogista 🙂
Tarkoitin, että Lähiömutsi saisi varmasti sisältörikasta tekstiä blogiinsa ilman tavaraesittelyjäkin. Niinkuin blogin alussa. On mielestäni sen verran fiksu ja vielä hyvä kirjoittamaan. T: Jenni K
Eiköhän Lähiömutsi käytä sen verran aikaa ja vaivaa blogiin työnsä ohella, että haluaa saada edes jotain rahallista korvausta bloggailustaan… Ja ilman mainostusta korvauksia ei saa.
Minä luulin, että bloggaaminen on vapaaehtoista hupia, eikä velvollisuus josta täytyy saada korvausta. Olin sitten väärässä. -Hanna-
p.s. pitäisikö nettikeskustelupalstoillekin ahkerasti kirjoitteleville maksaa palkkaa…?
Lisäkuluja tulisi joo, kyräilyä en tullut ajatelleeksi, mutta sitähän nyt tietty saa aikaan mistä vaan asiasta. Mä kyselin noista toimittajien saamista tuotenätteistä, matkoista yms. myös silloin verottajalle soitellessani. Elantoni kun koostuu sekä bloggaajana että toimittajana tehdyistä hommista. Ne toimittajan ominaisuudessakin saadut edut ja tuotteet pitäisi kuulemmamyös ilmoittaa. Työsuhteisten kohdalla mediatalolla on ilmoitusvelvollisuus, yrittäjien kohdalla toimittajalla itsellänsä. Mutta siihen ei tullut vastausta, mihin kastiin minä kuulun. En tee toimittajahommia toiminimellä tai muun yrityksen alla, vaan freelancer-verokortilla. Vaikka maksan yrittäjäeläkemaksut yms, en silti ole tässä kohdassa yrittäjä verottajan mukaan. Että kyllä, sekavaa on.
Bloggaaminen on minulle intohimon ja harrastuken lisäksi myös sivutoiminen työ. Olen pirun onnellinen, että tyhjästä rakentamani blogi pystyy nykyään myös tuomaan osan leivästä pöytään. Media-alan sekatyöläisenä kun omista hommista saatu leipä ei ole mikään itsestäänselvyys. Tämä on itsetyöllistämistä parhaimmillaan, ja olen ylpeä, että se pitää minut hitusen kauempana työkkäristä.
Bloggaaminen ei siis ole velvollisuus, mutta kovalla työllä siitä voi tulla sivutoiminen työ. Kun pitää virkeänä tällaista yli 30 tuhatta uniikkia kuukausikävijää keräävää blogia, se ei ole enää sellaista puuhastelua, kuin alussa oli. Mä myös mielelläni kirjoitan mielenkiintoisista ja omiin arvoihini sopivista tuotteista, tapahtumista ja palveluista blogissani. Ne sisältöyhteistyöt, jotka eivät blogiini tai arvomaailmaani sovi, jäävät pois. Tässä teksti siitä, miten blogillani ansaitsen. Tässä taas siitä, miten paljon kuukauden aikana blogiin laitan aikaani. Tuo esimerkkikuukausi sattui olemaan aikamoista pyöritystä, joten luultavasti ja toivottavasti nuo tuntimäärät eivät pidä paikkansa ainakaan ihan joku kuukausi.
Nettikeskustelupalstoilla kirjoitteva voi toki nostaa työstään palkkaa, jos on itse fooruminsa perustanut ja sen suosituksi kovalla työllä tehnyt.
”blogin verotusasiat kunnossa” -lätkän lisäksi voitaisiin tähän yhteiskuntaan ottaa samalla myös muille yrityksille ”yrityksen verotusasiat kunnossa” -tarrat liikkeiden oviin sekä bannerit nettisivuille. pitäskö samalla myös ottaa käyttöön ”mallikas yhteiskunnan jäsen” -pinssit sekä ”maksan veroja x määrän vuodessa” -kyltit postilaatikoihin, niin ei tarvitsisi naapureiden arvailla.
ohjeet tulivat jo. eiköhän jätetä jokaisen veroasiat henkilökohtaisiksi murheiksi.
Ohjeet tulivat, mutta selkeyttä ei. Hienoa, että asia ei ole sinusta epäselvä tai vaadi lisäkeskustelua. Olisin iloinen, jos voisit ahaa-elämyksesi asian selvyydestä jakaa myös minulle. Viimeksi veroasioista kirjoittaessani kommentoit mulla olevan liikaa aikaa. Se, että pyrkii hoitamaan hommansa oikein on yhtä kuin liikaa aikaa?
Lätkistä. Muun muassa ravintola-alan yrityksille sellaiset lätkät ovat jo olemassa. Kampaamoille on olemassa Luotettava kauneus -sertifikaatti osoittamaan asiakkaille yrittäjän toimivan yhteiskuntavelvoitteien mukaan. Ja niin edelleen. Harmaata taloutta vastaan profiloituminen ei ole yrityksillä mikään uusi juttu.
miten niin selkeyttä ei? tuossahan se seisoo, verottajan itsensä ilmaisemana ”Näissä asioissa kannattaa käyttää tervettä järkeä”. joten mitäpä jos alettaisiin kaikki noudattamaan tätä oikein hyvää neuvoa.
No tuota. Mun järki sanoo, että ei ole kenenkään kannalta järkevää ilmoittaa saatuja tuotteita verotukseen ja sen jälkeen vähentää niitä tulonhankkimiskuluina. Tulos kun on sen plus miinus nolla. Mutta verottajan mukaan näin pitää tehdä. Tässä yhtälössä ”terve järki” ei oikein sovi kuvioon.
Mietin missä menee ammattibloggaajan ja harrastajabloggaajan raja? Koskevatkohan nämä uudet ohjeistukset myös harrastajabloggaajia, jotka saavat harvakseltaan ilmaistuotteita (esim. arvostelukappaleita), jos pyytävät? Olen aloitteleva kirjabloggaaja, mutta olen miettinyt esim. arvostelukappaleiden verotusta. Kirjat ovat arvokkaita ja niitä on helppo antaa lahjaksi tai myydä kirpputorilla. Koska en saa rahapalkkioita bloggaamisesta, en ole myöskään vähentänyt bloggauskuluja verotuksessa. (Virittelin keskustelua myös blogini puolella ja toivoisin keskustelun laajenemista myös kirjabloggaajien keskuuteen. Olisi mielenkiintoista tietää mitä harrastajakirjabloggaajat tästä ajattelevat!)
Ohjeiden mukaan ne koskevat myös harrastajabloggaajia. Kun mä merkitsen ne firmani tuloiksi, sinun pitäisi taas merkitä ne henkilökohtaiseen veroilmoitukseen. Mutta. Kun aikaisemmin asiasta verottajalta kyselin ja aiheesta kirjoitin (linkki postauksessa), silloin verottomaksi ns. mainoslahjaksi määriteltiin esimerkiksi cd-levy ja ripsari. Tämän perusteella mä siis laskisin myös kirjat mainoslahjoiksi, joita ei tarvitse verotukseen ilmoittaa. Toisaalta tässä virallisessa verottajan julkaisemassa ohjeistuksessa ei tällaisia esimerkkituotteita mainoslahjoita mainittu. Sekavaa on.
Aivan… Onpa kyllä aika sekavat ja ristiriitaiset ohjeet! Bongasin Kirjasfääristä Verohallituksen ylitarkastajan Petri Mannisen antaman ohjeen, jonka mukaan esimerkiksi arvostelukappaleet lasketaan verovapaaksi työvälineeksi, josta ei tarvitsisi maksaa veroja. Manninen kehottaa käyttämään tervettä järkeä. Kuitenkin itse näen kirjan arvokkaana tuotteena, jolla on myös jälleenmyyntiarvoa. Tosin yksittäinen kirja ei maksa yhtä paljon imuri tai tabletti, mutta kyllähän noita uutuuskirjoja kertyy vino pino. Hmmm. Mielenkiintoista ja sekavaa. Pitääpä ottaa asia puheeksi myös oman verottajan kanssa!
Palautatko nuo arvostelu kappaleet aina takaisin, etkä pidä niitä itselläsi? En aivan ymmärtänyt miksi vähennät ne myös tulonhankkimiskuluina, kun olet saanut ne arvostelutarkoitukseen itsellesi. Olen kirjanpitäjä itse ja en aivan ymmärtänyt tätä logiikkaa.
Ymmärrän sen, että jos saat vaikkapa kestovaippoja arvostelukappaleiksi (esimerkkiarvo n. 50€), joka tulee sinulle tuloksi ja sitten ostat itsellesi kirjan kestovaipoista (tai esimerkiksi kilpailijan samantyylisen vaipan), jotta voit tutustua kestovaippoihin/vertailla kestovaippoja (esimerkkiarvo n. 50€) ja tällä tavalla sinulle tulee tulonhankkimiskuluja (tulos plusmiinus nolla). Mutta jos saat vain kestovaipan itsellesi arvostelukappaleeksi ja saat sen sitten myös pitää, näkisin että kyseessä on pelkkä tulo eikä kuluja ole syntynyt (muusta kuin läppärin käyttämästä sähköstä kirjoittamisen aikana ja itsellesi maksamasta palkasta yrityksen kautta).
Kirjabloggaajana taas arvostelukappaleet kirjoista näkisin myöskin pelkäksi tuloksi, jos saat ne pitää itselläsi (etkä esimerkiksi palauta niitä aina), eikä näin ollen tulonhankkimiskuluja tule, ellet hanki aiheeseen liittyvää muuta kirjallisuutta blogitekstisi tueksi. Lukukokemus itsessään ei mielestäni ole verotettava tulo.
Toivoisin tähän asiaan kuitenkin verottajalta tarkempaa ennakkoratkaisua, eikä pelkkää kannanottoa. Blogimaailmassa kuitenkin on niin monenkirjavaa bloggaajaa, että rautalankamalli olisi tarpeen.
Mäkin tilaan blogiteemaani sopivia arvostelukappaleita. Mutta kuten Manninen sanoi, ne ovat mulle työvälineitä. En koskaan hankkisi kirjoja itselleni, vaan odottaisin niitä kirjaston jonossa. Mutta kun kirjoitan aiheesta, haluan tietenkin puhua kirjasta tai / ja sen teemasta asian / kirjan ollessa tuore.
Joskus arvosteltavat tuotteet ovat vain lainassa, eli palautan ne. Yleensä maahantuojat yms eivät niitä kuitenkaan halua takaisin, vaan ne jäävät minulle.
Kestovaipat ovat kieltämättä hyvä esimerkki kaikista kinkkisimmästä esimerkistä. Ne kun todella jäävät käyttöön. Mutta ilman blogiani en ostaisi ainuttakaan vaippaa uutena. Olen joko ostanut ne parilla eurolla kirpparilta tai tehnyt itse. Mutta blogini teemaan kiinteästi liittyvänä toki testaan uutuusvaippoja, jotta lukijani saisivat testitietoja uusista vaipoista. Monimutkaisuutta hommaan tuo vielä se, että vaippapostauksiin on liittynyt affilinkkejä, joista saan tuloa. Ja ilman vaippoja ja niiden testausta en olisi voinut kirjoittaa postausta, josta tuloja sitten tulee. Tuloista maksan tietenkin asianmukaiset verot.
Toinen mainitsemasi esimerkki sen sijaan on mielestäni selkeä. En ikinä ostaisi itselleni kirjoja, joita blogissani käsittelen. En edes lukisi niitä sitä määrää kuin nyt teen sen takia, että työhöni kuuluu niistä ”uutisoida” ja niiden teemoja käsitellä. Jos en kirjoittasi äitiysblogia, hankkisin uutuuskasvatuskirjat roikkumalla kirjastojen jonoissa. Nyt kuitenkin tahdon olla kertomassa niistä aiheen ollessa vielä kuuma peruna. Niinpä nämä voi selvästi merkitä tulonhankkimiskuluiksi, jos ne ensin kerran pitää merkitä tuloiksi. Mutta kuten Ilona tuossa aikaisemmin kommentoi, verottajan mukaan kirjojen arvostelukappaleet lasketaan verovapaiksi työvälineiksi.
Sama pätee esimerkiksi kosmetiikkaan. Otetaan esimerkkikeissinä vaikka tekemäni lasten aurinkovoidetesti. Sain tuotteet arvostelua varten ilmaiseksi. Koska jouduin avata kaikki purkit samaan aikaan, en tietenkään olisi voinut käyttää niitä kaikkia heti. Ajanmyötä ne olisivat menneet huonoksi ja menettäneet tehonsa. Niinpä annoin ne kavereille. Jos en kirjoittaisi blogia, en tietenkään olisi hankkinut sellaista määrää aurinkovoiteita.
Toimittajanahan voin vähentää verotuksessa myös esimerkiksi tilaamani lehdet, jotta pysyn kärryillä, mitä alalla tapahtuu ja mistä kirjoitetaan. Jos tekisin töitä televisiossa näkyvänä toimittajana, voisin vähentää myös ostamiani vaatteita. Blogihommat ovat monin paikoin rinnastettavissa toimittajien verotukseen.
Kiitos tästä postauksesta! Itseäkin on ärsyttänyt se, ettei näistä asioista ole selkeää linjaa. Tai se, että linja on selkeä, mutta niin hullun tiukka bloggaajille verrattuna muihin, esim. yritykset antavat toisten yritysten työntekijöille lahjoja yms. eikä niitä taideta ilmoittaa verottajalle…
Tämän postauksen olet kirjoittanut jo vuosi sitten, oletko sattumoisin löytänyt uusia lähteitä, joissa asia kerrotaan selkeästi? Jos olet, niin olisin kovin kiitollinen vinkeistä! 🙂
Ole hyvä, kiva jos siitä oli jotain apua 🙂 En ole nyt asiaa selvittänyt tämän jälkeen, joten mitään uusia lähteitä ei valitettavasti ole tarjolla.
Kiitos vastauksesta! 🙂 Minäkään en vieläkään löytänyt verottajan sivuilta tarkempia ohjeita, joten pitää siis mennä noilla ohjeilla, mitä sieltä löytyy…