Kuljettaja ajaa, ja mä voin keskittyä tekemään mieleisiä asioita, joille ei muuten tunnu olevan arjessa aikaa. Kuten neulomaan ja virkkaamaan. Lankakerä ja kutimet tai virkkuukoukku kulkevat laukussa kätevästi mukana, ja aloitan terapeuttisen langan kieputtamisen heti kun köpöttelen aamutokkurassa asemalaiturille metroa odottamaan. Jatkan sitä metrossa, eivätkä sormeni pysähdy Kampin metroaseman liukoportaissakaan. Ulkona on onneksi vielä pitkään niin lämmin, että seuraavaa kulkupeliäkin odottaessa teossa oleva työmatkapuhde valmistuu rivi riviltä. Lanka kiepsuu puikoilla vielä bussissa tai ratikassa, kunnes Punavuoren perukoilla hyppään pois kyydistä.
Näyttäisikin siltä, että ainakin toppavaatekeleihin asti mun puikoilta ja koukuilta valmistuu tasaiseen tahtiin valmiita työmatkapuhteita. Uudet ideat lankapuuhiin ovatkin enemmän kuin tervetulleita. Ja niitä tuoreita idiksiä todellakin tarjoaa pressikappaleena tilaamani Virkkuri-kirja*. Vaikka isoäidinneliöt ovat kauniita ja mummous toinen persoonani, on ihanaa saada käsiinsä virkkauskirja, joka ei haise piiruakaan mummolle ja jossa ei vilahda mitään isoäidinneliöön viittavaakaan. Tässä kirjassa upea Molla Mills virkkaa mustine pitkine kynsineen virkkuutöiden kuvioiksi raitaa, kolmioita sekä siksakkia ja käyttää herkullisia sekä raikkaita värejä.
Kirja ei varsinaisesti tarjoile virkattavaa lapsen käyttöön, mutta kun katselee kirjaa mutsin silmin, sehän on täynnä ideoita perheelliselle virkkaajalle. Isot kudekorit erilaisilla kuvioilla imaisevat sisuksiinsa lelut. Veikeät mutta selkeän graafiset tyynyt ja matot istuvat myös lastenhuoneeseen. Ja jos oikein virkkaus- ja mutsiusmanian syövereihin heittäytyisi, voisi vaikka virkata jonkun kirjan isoista kasseista hoitolaukuksi. Tai iltalaukuksi tarkoitetun ihanuuden pussukaksi, jossa kuljettaa reissuissa puhtaat vaipat.
Opuksessa kerrotaan kuvien kera virkkauksen perusteita langanvalinnasta virkkaustekniikoihin. Työohjeetkin näyttäisivät selkeiltä runsaine kuvineen, mutta testattu niitä ei vielä ole. Mua kun huvittaisi kirjan ohjeista ensimmäisenä kokeilla ison kudekorin tekemistä. Mä en kuitenkaan usko, että kanssamatkustajat olisivat kovin mielissään, jos ottaisin täpötäydessä kulkuvälineessä joka aamu ja iltapäivä esiin pikkupikku virkkuutyöni, joka on halkaisijaltaan puolimetriä ja syö yhteensä kaksi ja puoli kiloa matonkudetta.
He, mä käytän työmatkat lukemiseen, enkä luopuisi niistä mistään hinnasta. Aika usein aamuisin toivoisin jopa vähän pidempää työmatkaa (mutta en iltaisin.)
Kirja näyttää kyllä kiinnostavilta. Mullakin on kudetta ison korin tekemiseksi hankittuna, se syö puoli vaatehuonetta. No ei ihan. Mutta ei paljon puutukaan.
Himskatti ku osais (tai siis hermot riittäisi) virkkausta! Mä oon just haaveillut tuollaisesta kudekorista! Oon vaan tosi huono keskittymään pitkäkestoisiin käsitöihin. Uudenvuodenlupaukseni, eli kaulaliina miehelleni, odottaa edelleen korissa tekijäänsä. Sitä on nyt n. 30cm. Sen piti olla valmis 2011 loppuun mennessä.
Mä linkkasin tän sun bloggauksen mun kaverille, jolla alkaa kohta äitiysloma. Josko se ihan vaan virkkamisen ilosta tekis mulle sellaisen korin… 😉
Joo, lukeminen tulee myös ehdottomasti kuulumaan metrossa viettämääni omaan aikaan! Nyt on vaan niin fuuru päällä näiden kässähommien kanssa, ettei pysty keskittymään lukemiseen sormien syyhytessä langan perään. Mäkin välillä aamuisin toivon, että höh, oisinpa saanut vielä edes tämän kerroksen neuloa loppuun, iltaisin ei kyllä siltä tunnu.
Pitää ottaa se kudekori jonkun kotona vietettävän loman tekemisiksi. Ehkä jouluna, kukas tietää.
Noo, mulla tää innostus menee kausissa, nyt on tän pakollisen oman ajan takia meno päällä. Yhden pitkään kässäkorissa maanneen virkkuutyön viimmeistelin just viikonloppuna. Tuli ruma ja nyt jo vähän pienikin myssy Minimelle. Siellä on myös viime jouluna aloitetut tossut ihan alkutekijöissään ja jättimäinen jämälankakaulahuiviprojekti, jonka tekemisen olen aloittanut muistaakseni 2002.
Mut noi korit on kuulemma helppoja ja nopeitakin tehdä. Ja kun matonkuteista tehdään, ei ole mitään pikkuräpellystä. Jos ei silti tunnu omalta jutulta, toivottavasti kaveri äitiyslomapäissään virkkaisee sulle sellaisen, hihi!
Pitäisi hankkia tuo kirja. Itse tosin tykkään aloittaa kaiken ilman ohjeita, mutta ne työt ei välttämättä valmistu koskaan :). Itse myös bussi/metroyhdistelmässä kudon, virkaan, surffailen yms hyödyllistä harrastan!
Hei, siinä vaiheessa kun käsityökirjallisuuden parista ei tunnu löytyvän kivoja ohjeita, kannattaa käydä katsomassa Ravelrysta http://www.ravelry.com, joka on kansainvälinen maksuton neulonta- ja virkkausharrastajien oma foorumi. Siellä on eeeeerittäin laaja valikoima kaikenlaisia ohjeita, leluista vaatteisiin ja kodintarvikkeisiin, ja verratonta ja puolivallatonta vertaistukea, myös suomenkielellä. Esimerkiksi tämä sympaattinen Happypotamus: http://lh3.ggpht.com/-pIKuyl7pOfM/UaSohk3gMhI/AAAAAAAAAaY/yaXjCaRRnZw/s640/IMAG0953.jpg löytyy Ravelrysta. Osa ohjeista on maksullisia, joita suunnittelijat myyvät Ravelryssa ja saavat siis maksun tekemästään työstä. (Ei kai tämä nyt livahtanut mainostamisen puolelle?)
Eniveis kiitos Lähiömutsille ihanasta blogista!
Noi kudekorit syntyy tosi nopeasti! Parissa illassa, ehkä jopa yhdessä jos on oikein reipas, ja kädet jaksaa tehdä, sillä se kori alkaa aika pian painaa ihan mukavasti. Ja kannattaa varata useampi koukku, se kude on sen verran jämäkkää että muovikoukut tuppaa mennä poikki, ja ainakaan minä en ole löytänyt isoja virkkuukoukkuja metallisina.
Työmatkoihin on muuten tullut täysin uusi ulottuvuus lapsensaannin jälkeen. Jokainen minuutti on itselle 🙂
Hei ootko nähny norjalaisten Carloksen ja Arnen neulomia nukkeja? Samat miehet on niiden neulottujen joulupallojen takana. Mä oon tehny yhen (voiski postata Mymmelistä…) ja oli kyllä aika pikkutarkkaa näpertämistä, että en tiiä sopiiko työmatkalle, kun pitää keskittyä vähän muuhunkin. Suosittelen silti vilkaisemaan, siellä on nukkeja joka lähtöön! 🙂
http://www.nemokustannus.fi/kirjat/neulotut-nuket/
Tuo kirja on kyllä pakko saada, niin moni on sitä hehkuttanut! :—) Toivottavasti kirjasta löytyy oikeasti myös niin yksinkertaisia ohjeita, että mäkin ne ymmärtäisin ja saisin onnistumaan!
Täydellistä ajankäyttöä 🙂 Itse kaipaan opiskeluaikaisia junamatkoja samaisesta syystä.
Työn alla juttu juurikin samasta kirjasta ja aiheesta! Lainasin kirjan ystävältäni, ja on aivan mahtava opas vasta-alkajallekin! Nopeasti on perusmallit sisäistetty ja koreja on jo monen monta…. Kiitos kesän automatkojen (mies ajaa) ja lasten päiväunien. 🙂
Tuosta kirjasta itsekin haaveilen!
Moni kysyy multa eikö työmatka tunnu pitkältä kun ajan 100 km päivässä edestakas töihin. En tietty nyt kun oon hoitovapaalla. Mulla mene 35-40 min suunta ja nautin autolla ajosta. Julkiset eivät meille kuljem joten auto on must. Ennen mulla meni julkisilla helsingin sisäisesti 1,5 tuntia suunta ja matkaa oli linnuntietä ehkä 13km 🙂
En vaihtaisi pitkää työmatkaa mihinkään vaikka ihmiset luulee, että siihen turhuatuu hirveästi aikaa.
Oi, mä toivoisin olevani niin taitava, että osaisin tehdä ilman ohjeita. Reisistimet aka pitkät säärystimet lapselle taitavat olla ainoat, jotka olen tehnyt ilman ohjeita.
Kiitos vinkistä, kaikkea hyvää ja kivaa saa tietty mainostaa hihi! Mä en ole juurikaan käyttänyt aiheeseen liittyviä foorumeita, mulla kun ohjeet pitää olla suomeksi. Välillä kun en tajua siltikään, vaikka olisi äidinkielellä. Mutta huippua tietää, että tuolta löytyy ohjeita myös suomeksi!
Joo, niin olen kuullut! Ja hyvä tietää, että kannattaa hankkia varavirkkuukoukkuja. Mä olen just sellainen, jolla ihan salettiin napsahtelee poikki ja sitten kun on virkkausfuuru päällä, tulis kiukku, kun ei olisi välineitä tekemiseen.
Joo, todellakin! Etenkin menomatkoista mä oikein nautin!
En ole nähnyt, vaikka norjalaismiehet tuttuja ovatkin! Varmasti ihan huippuja nukkeja, kun kyse on heidän ohjeistaan. Mutta siinä olet varmasti ihan oikeassa, että työmatkalle ne eivät sovi, kun pitää kuitenkin vaihdella kulkupeliä ja muuta pientä siinä samalla kun neuloo.
Joo, se on ihana! Mä en ole vielä ainuttakaan ohjetta tosiaan kokeillut, mutta selailulla vaikuttaa siltä, että vähemmänkin virkanneet voivat onnistua. Yhdessä ohjessa esimerkiksi huomautetaan, että tässä vaiheessa pidä langasta lujaa kiinni, ettei se karkaa. Mulle moiset sivuhuomautukset ovat ainakin tarpeen hihi!
Joo, on ihanaa, kun voi ihan pakon kanssa viettää omaa aikaa.
Kiva kuulla, että toimii myös vasta-alkajallekin! Hitsiläinen, pitää varmaan käydä pian ostamassa tarpeet ensimmäiseen kudekoriin…
Joo, tää varmasti jää kirjahyllyyn ispiraatioksi loppuelämäksi. Kirjastoistakin luulisi saavan, vaikka jossain pitääkin vähän jonotella.
Joo, Helsingin julkinen liikenne toimii näin maalta kotoisin olevan silmiin aivan törkeän hyvin. Etenkin metro on ystävä. Mutta kun pitää vaihtaa ja / tai kulkea poikittain kaupungin läpi, siihen tuhrautuu hurjasti aikaa. Onneksi kuitenkin voi keskittyä viettämään omaa aikaa, kun joku muu ajaa kulkupeliä.
Mutta kun julkisia ei kulje, on kyllä hyvä, että osaa nauttia myös siitä pakollisesta ajosta. Voin kyllä nähdä, että sekin voi olla rentouttavaa aikaa vain omien ajatusten kanssa. Tai vaikka äänikirjan.
Jutun innoittamana ostin Virkkurin ja siitä innostuneena kasan lankaa. Löysin uuden harrastuksen, vaikka en ole käytännössä virkannut sitten ala-asteen 🙂 Kiitos tästä! 🙂
Voi miten ihanaa kuulla, hih! Saako udella, mitä kirjan ohjetta / ohjeita olet ehtinyt kokeilemaan? Mulla on edelleen puikoilla jotain muuta, joten en ole vielä tästä kirjasta mitään kokeillut. Olisi kiva tietää, mikä ohje toimii aloittelijankin tekemänä!
Valmiina M ja S kokoiset kudekorit. Yllättävän helppoa näin aloittelijalle. Harjoituksineen, purkuineen ja väillä 8-kuisen tytön keskeyttämänä sain ensimmäisen tekeleeni (kudekori M) tehtyä 3 tunnissa, mikä on mulle aikamoinen saavutus 🙂 Kun rupesin virkkaamaan, en millään malttanut lopettaa!
Kolmessa tunnissa! Sä olet ollut tietämättäsi virkkuuvelho!