Mun työmatkoihin kuluu suuntaansa noin 40 minuuttia. Suuren osan siitä ajasta istun tai seison metrossa, bussissa tai ratikassa sekä odotan metroa, bussia tai ratikkaa. Lähes puolitoista tuntia päivässä, kuusi tuntia viikossa. Se kuulostaa masentavalta määrältä puuduttavaa matkaamista töihin ja takaisin, mutta koska sille ei mahda mitään, olen kääntänyt nuo tunnit voitoksi. Ne tunnit ovat nimittäin mun omaa aikaa.

Kuljettaja ajaa, ja mä voin keskittyä tekemään mieleisiä asioita, joille ei muuten tunnu olevan arjessa aikaa. Kuten neulomaan ja virkkaamaan. Lankakerä ja kutimet tai virkkuukoukku kulkevat laukussa kätevästi mukana, ja aloitan terapeuttisen langan kieputtamisen heti kun köpöttelen aamutokkurassa asemalaiturille metroa odottamaan. Jatkan sitä metrossa, eivätkä sormeni pysähdy Kampin metroaseman liukoportaissakaan. Ulkona on onneksi vielä pitkään niin lämmin, että seuraavaa kulkupeliäkin odottaessa teossa oleva työmatkapuhde valmistuu rivi riviltä. Lanka kiepsuu puikoilla vielä bussissa tai ratikassa, kunnes Punavuoren perukoilla hyppään pois kyydistä.

Näyttäisikin siltä, että ainakin toppavaatekeleihin asti mun puikoilta ja koukuilta valmistuu tasaiseen tahtiin valmiita työmatkapuhteita. Uudet ideat lankapuuhiin ovatkin enemmän kuin tervetulleita. Ja niitä tuoreita idiksiä todellakin tarjoaa pressikappaleena tilaamani Virkkuri-kirja*. Vaikka isoäidinneliöt ovat kauniita ja mummous toinen persoonani, on ihanaa saada käsiinsä virkkauskirja, joka ei haise piiruakaan mummolle ja jossa ei vilahda mitään isoäidinneliöön viittavaakaan. Tässä kirjassa upea Molla Mills virkkaa mustine pitkine kynsineen virkkuutöiden kuvioiksi raitaa, kolmioita sekä siksakkia ja käyttää herkullisia sekä raikkaita värejä.

Kirja ei varsinaisesti tarjoile virkattavaa lapsen käyttöön, mutta kun katselee kirjaa mutsin silmin, sehän on täynnä ideoita perheelliselle virkkaajalle. Isot kudekorit erilaisilla kuvioilla imaisevat sisuksiinsa lelut. Veikeät mutta selkeän graafiset tyynyt ja matot istuvat myös lastenhuoneeseen. Ja jos oikein virkkaus- ja mutsiusmanian syövereihin heittäytyisi, voisi vaikka virkata jonkun kirjan isoista kasseista hoitolaukuksi. Tai iltalaukuksi tarkoitetun ihanuuden pussukaksi, jossa kuljettaa reissuissa puhtaat vaipat.

Opuksessa kerrotaan kuvien kera virkkauksen perusteita langanvalinnasta virkkaustekniikoihin. Työohjeetkin näyttäisivät selkeiltä runsaine kuvineen, mutta testattu niitä ei vielä ole. Mua kun huvittaisi kirjan ohjeista ensimmäisenä kokeilla ison kudekorin tekemistä. Mä en kuitenkaan usko, että kanssamatkustajat olisivat kovin mielissään, jos ottaisin täpötäydessä kulkuvälineessä joka aamu ja iltapäivä esiin pikkupikku virkkuutyöni, joka on halkaisijaltaan puolimetriä ja syö yhteensä kaksi ja puoli kiloa matonkudetta.

Jaa: