Päivän paras ateria on ehdottomasti aamupala, ja voisinkin vallan hyvin elää pelkillä aamupaloilla ja brunsseilla. Tuorepuristettuja appelsiinimehuja, yltäkylläisiä hedelmävalikoimia, ihanan rasvaisia juustoja ja pähkinäisiä smootheita, voi autuus! Aikana ennen lasta kävimme roikkumassa kiireettömillä brunsseilla harva se viikonloppu. Sitten tapahtui jotain, johon liittyvät jämähtäneet kaurapuuroliisterit keittiön pöydän päällä ja nurinpäin levinnyt voileipä pöydän alla.
Lapsen kanssa kello 12 alkavat brunssit ovat vitsi, kun oikeasti aamupala on syöty viisi tuntia aikaisemmin ja puoliltapäivin ollaan jo lounaan jälkeen painumassa päiväunille. En tiedä, ovatko monet ravintoloitsijat saaneet lähiaikoina lapsia ja siitä valaistuneena aikaistaneet brunssiensa alkamisia, sillä nykyään näyttäisi brunsseja olevan vihdoinkin tarjolla myös lapsiperheille sopivaan aikaan. Kun aamupalan kiskoo kotona, lounaaksi voikin nauttia brunssin. Sopii tällaiselle aamupalarakastajalle paremmin kuin hyvin!
Kutsuin taannoisena lauantaina ystäviä – muun muassa Kolmistaan-blogin ihanan kolmikon ja Pudonneita omenoita -blogin hulvattoman Liinan – saman brunssipöydän ääreen Sandroon. Siellä brunssitarjoilu alkaa jo kymmeneltä, joten kahden tunnin herkuttelusessio onnistuu mukavasti päiväuniaikaan mennessä. Vaikka olen saanut kihmelöivän ihania makuelämyksiä Sandrossa lounaalla sekä illallisella, brunssi oli vielä testaamatta. Lauantaisin katetaan vegebrunssi, ja olikin hassua, että lautaselle pystyi napata jotain halutessaan vaikka joka kulhosta!
Brunssin maksamisessa testasin ensimmäistä kertaa muutaman muun brunssiseuralaiseni kanssa Danske Bankin MobilePay-sovellusta. Sen idea on juurikin ravintolakäynnillä nerokas. Koko pöytäseurue voi ottaa yhteisen laskun, jonka maksamisen yksi hoitaa. Sen jälkeen muut maksavat osuutensa sovelluksella, mikä tapahtuu hieman kuin tekstarin lähettäminen. Niin pätevä idea, että tällainen hifistelyn rakastaja ei tajua, miten sitä ei ole keksitty aikaisemmin!
Sovelluksen lataaminen ja sen vaatimien tietojen täyttely vie viitisen minuuttia. Tai vähän kauemmin, jos pankkitunnukset ovat hukassa ja tekee hätäpäissään kirjoitusvirheitä, kuten yksi brunssiseuralaisistani, joka latasi sovelluksen brunssin päätteeksi. Latailun ajan odottamaan kykeni kuitenkin jopa päiväunilleen kaipaileva lapsi, joka oli jo omatoimisesti pukenut kengät sekä pipon ja oli lähdössä sillä varustuksella ulos.
Sovellus ei ollut ihan niin kätevä brunssilla, jossa hinta on kaikille aikuisille sama ja maksukin hoidetaan etukäteen. Mutta MobilePaylle olisi ehdottomasti paikkansa ravintolaillallisella, jossa jaetaan pöytäseurueen kesken viinipulloa ja vaikka alkupaloja. Ja ihan huippu MobilePay on Ravintolapäivinä ja kirppareilla, kun kolikot ovat loppu ja automaatti kaukana. Mulle saa siis maksaa kirppisostoksensa myös MobilePaylla Vanhan Herttoniemen pihakirppispäivänä, jolloin olemme taas viime vuosien tapaan myymässä.
Sen lisäksi, että toivon MobilePayn tulevan oikeasti arjessani käyttöön jatkossakin, tahtoisin myös ottaa brunssit taas useammin eloa piristämään. Niin hienosti ne mukulatkin siellä mukana pyörivät – ainoan pitkin pöytiä menneen mehulasinkin kaatoi aikuinen.
Varmaan ihan näppärä tuo kännykkämaksamissovellus. Joku tuolla aiemmassa postauksessa kyseli hieman samaa mikä minuakin kiinnostaa, ja tuntuu kieltämättä oudolta.
Miltä tuntuu blogata elämänsä? Miltä tuntuu viettää brunssia, aamiaishetkeä, työmatkaa tai puistoreissua miettien jatkuvasti, millaisen postauksen tästä tekee, mihin yhteistyökuvioihin sen voisi kytkeä, millaisia kuvia ottaa ja kuinka paljon laskuttaa? Miltä tuntuu ajatella, että oman pikkulapsen naama on netistä tuttu kaikille lukijoillesi, joita mainostat olevan paljon?
Entä tuntuuko koskaan, että korruptoit ystävyyssuhteesi hehkuttamalla ”ihanaa brunssia” ja valjastamalla kaverisi Danske Bankin mainosmannekiineiksi?
Eikö se vähitellen korruptoi syvemmälläkin tasolla, kun kaikki elämykset ja pienet kauniit hetket pitää valjastaa oman imagonrakentamisen ja brändäyksen välineeksi?
Kuten siihen aikaisempaan kysymykseenkin vastasin: eihän täällä blogissa hyvänen aika näy kaikki elämässämme tapahtuva. Hassu ajatuskin moinen 😀 Brunsseista, matkoista, ystävien tapaamisista, juhlista jne. päätyy vain pienen pieni osa tänne. Elämäämme kuuluu paljon iloja, arkisia hetkiä, suruja ja kauniita muistoja, joista en täällä hiisku mitään. Tämä on blogi, se ei ole yhtä kuin elämä.
Multa on pyydetty paljon kuvauksia päivistämme, joten niitäkin välillä teen. Muutenhan keskityn paljolti esimerkiksi äitiyden ja perhe-elämän ilmiöiden pohtimiseen ja vaikka diy-juttujen sekä ruokahommien hekumoimiseen ja joskus epäonnistuessani myös kiroamiseen.
Lapseni näkyvyys blogini kuvissa on minulle ihan yhtä luontevaa kuin se, että olen itse lapseni valokuvaajasuvun lapsena esiintynyt naamoineni kuvakilpailuissa, -näyttelyissä ja mainoksissa. Kotialbumikuvat ovat erikseen, blogiini laitan vain sellaisia kuvia, joita voisin laittaa myös harrastelijavalokuvaajablogiini, jos minulla sellainen olisi. Lapsuus ja lapset ovat kauniita asioita.
Ja ei, ei todellakaan tunnu, että korruptoin ystäväsuhteitani! Kaikki brunssiseuralaiseni olivat tietoisia, että tällä kertaa brunssista on tulossa blogiin postaus. Ei Lähiömutsin läsnäolo tee ystävien kanssa vietetystä aamupäivästä yhtään sen vähemmän ihanaa.
Mä en ihan hahmota miten toi on ravintolassa mitenkään erityisen kätevä. Voihan se tarjoilija tuoda jokaiselle oman laskun. Ja miten tuo toimii, kun loppusumma ei jaeta tasan kaikkien kesken? Siis miten siihen syötetään tiedot siitä mitä kukin maksaa?
Mä taas ajattelin heti sovelluksesta kuultuani, että juuri ravintolassa se on kätevä! Jos ajatellaan, että mennään ravintolaan vaikka kahdeksan henkilön porukalla, ja että osa porukasta jakaa punkkupullon ja osa valkkarin. Ja sitten tilataan alkupaloja, joista kaikki napostelevat. Tai vaikka tapas-ravintolassa, jossa kaikki syövät kaikkea pyötään tuotavaa. Mä en ole ainakaan törmännyt ravintolassa mahdollisuuteen, että tarjoilija voisi esimerkiksi jakaa punkkupullon neljään eri laskuun, vaan yhdelle laskulle se joudutaan laittamaan.
Jos loppusummaa ei jaeta tasan kaikkien kesken, tuota ”jaa lasku” -toimintoa ei voi käyttää. Silloin pitää itse laskea, mitä kukakin on velkaa ja pytää sitä summaa sovelluksen kautta kaverilta. Silloin syötetään siis summa ja kaverin matkapuhelinnumero (tai haetaan se helpommin vain luettelosta, kun oletettavasti kaverin numero sieltä löytyy). Vanhalla tavallahan se menisi niin, että kaverit yrittäisivät löytää tasasummaa käteisenä maksaakseen velkansa tai maksavat sen sitten myöhemmin verkkopankissa, kunhan olen antanut heille tilinumeroni ja he ovat kirjautuneet nettipankkiinsa. Vähän vähemmällä vaivalla siis pääsee.
Hyvin siis pärjäisi ilmankin, mutta mä otan mielelläni vastaan tällaiset pienet elämän helpottajat, etenkin kun sovellus ei maksa mitään. Harmillista on tietty, että harvalla tuo sovellus ainakin tällä hetkellä vasta on, joten esimerkiksi kirpputorimaksaminen MobilePaylla ei ole niiin helppoa kuin se voisi olla.
Jos tähän väliin huikkaisin sen verran, että Lähiömutsi on kyllä ainakin omasta näkökulmastani toiminut kovin läpinäkyvästi ja avoimesti – kyllä mä tosiaan brunssille tullessani tiesin, että siihen liittyy myös yhteistyökuvio, mutta ei se kyllä yhtään haitannut uusien ihmisten ja vanhojen ihanien tuttujen kanssa turistessa.
Mua haittasi siinä sen verran, että turistessa meinasin vallan unohtaa ottaa blogikuvat :DD No joo. Mutta jos tähän aiheeseen sen verran vielä, että vaikka mekin nähdään harva se päivä, olet tainnut viimeksi esiintyä Lähiömutsissa syntymäpäiväpostauksen aikaan tammikuun alussa. Se ehkä kertookin siitä prosentuaalisesta jakautumasta, mikä on Hannen elämää ja mikä Lähiömutsin blogia.
Ai, onko brunssit joskus alkaneet kaheltatoista? Kadehdin, itsellä on aina mennyt brunssit sivu suun siinä vaiheessa, kun on saanut itsensä kammettua edes keskustaan saakka oli liikkeellä sitten bussilla taikka omalla autolla. Jos jolla kulla on tietoa Oulun mahdollisista brunssipaikoista, joissa tarjoilu on hyvää, eikä lopu yhentoista jälkeen, kertokaa toki meille aamu-unisillekin! 🙂 Haluaisin kokea elämäni ensimmäisen brunssin ikinä. 😀
Kivoja aamupalakuvia!
Haluaisin vähän kommetoida Sandron brunssia vegaaninäkökulmasta. Sitä kun on ystäväpiirissäni mainostettu juuri vegaaneille loistavana, mutta joitain puutteita valitettavasti löytyi.. Oli ihan ihanaa, että tarjolla oli niin kattava kavalkadi kaikenlaista hyvää, mutta olisin kyllä kaivannut enemmän kylttejä esimerkiksi. jälkkäreihin. Että mikäs nyt olikaan vegaanista ja mikä ei. Se kun ei aina päälle näy, ja sadasta ruokalajista ehtii pari unohtaa jälkiruoka-aikaan mennessä.. Myöskään kasvipohjaista ”maitoa” ei ollut kahvin kanssa tarjolla.
Oman brunssiseurueeni joitain viikkoja sitten vastaanottanut herrashenkilö oli muuten aivan mainio! Tuntui kuin olisi tullut vahingossa jonkun kotiin, kun palvelu oli niin tuttavallista ja hänellä niin hyvin aikaa selvittää ensikertalaisille, miten homma heillä toimii 🙂
Kuule.
Joku on tätä varmasti jo kysynyt, mutta kysynpähän uusiki. Mikä/kenen/mistä on tuo jumalainen takkiasia päälläsi? Aivan i-ha-na.
Ainakin täällä Helsingissä olen harmitellut, kun brunssit alkavat vasta yhdeltätoista tai jopa myöhemmin, kuten kello 12. Eivät ne nyt tietenkään aamullakaan voi alkaa, eihän se silloin olisi brunssi, vaan aamupala. Mutta olen superiloinen, että kymmeneltä hyvistä brunssipaikoista aukeaa Helsingissä nykyään ainakin Cafe Cardemumma, Cafe Köket ja Sandro. Villipuutarhan luksusaamiaisenkin, kuten he sitä itse kutsuvat, ensimmäinen kattaus alkaa kympiltä, mutta sitä en ole vielä päässyt testaamaan. Siinä ehtii ennen päiväunia jo nauttia, turinoida ja ottaa rennosti, kuten brunssin henkeen kuuluu.
Mutta hei, kyllä noissa kympiltäkin aukeavissa paikoissa brunssia saa ainakin kahteen, joissakin kolmeenkin. Joten eiköhän sieltä Oulustakin joku kahdentoista jälkeenkin brunssia tarjoileva mesta löydy, toivottavasti!
Joo, se on totta, eipä niihin ollut mitään merkitty. Nyt mä omaa napaani tuijotellen en siitä häiriintynyt, sillä itse pystyin kerrankin kiskoa kaikkea tarjolla olevaa. Mutta tiedän kyllä sen tunteen suunnilleen ihan missä tahansa muussa noutopöydässä, kun jokaisesta kiposta pitää kysyä, että anteeksi, mitäköhän tässä on. Silvoplee on ihana, kun siellä raaka-aineet lukevat tarkasti kylteissä, en tosin tiedä, ovatko ne allergisille tarpeeksi nekään.
Mä olen samaa mieltä Sandron asiakaspalvelusta. Se on letkeää ja kaverillista, mutta silti kohteliasta. Se oikeasti yllättää ihan superpositiivisesti tällaisen menneinä aikoina monta vuotta asiakaspalvelutyötä tehneen. Nykyään kun tuntuu, että mitä trendikkäämpi kuppila, sitä tylympi palvelu. Fafa's on toinen paikka, jonka asiakaspalvelu jää aina mieleen positiivisella tavalla. Siellä henkilökunta on ihanan välitöntä, mutta silti lämpimän ystävällistä.
Oi, se todellakin on ihana! Se on Ivana Helsingin viitta, viime syksyn mallistoa. Hankin sen Busstop-nettikaupasta, mutta siellä sitä ei enää ainakaan valitettavasti ole jäljellä.
Ai että. Saatavilla tai ei, kyllä sitä tulee hyvälle tuulelle kauniista vaatteista.
Tää on musta täydellinen yhteystyöpostaus! Hyvän tuulinen meno ja oisit varmaan kirjotellu brundesta myös ilman sponssia, tai tässä oli joku pointti myös ilman ”myytävää tuotetta” mut sit se tuote on viel semmoi, mistä on varmasti jolle on kysyntää mutta jota ei varmaa tulis löydettyä. Tai siis en varmaa olis ite ruvennut moista kokeilemaan mutta nyt sää oot testännut sen mun puolesta ja voin uskalatautua itsekin kokeilemaan sovellusta. Näin tää bgimarkkitointi toimii 😀
t. lapseton vakkarilukijasi (joo oon koukussa mammablogeihin)
No just näin. Plus: mulla ei ole ikinä ollut sellainen olo, että voisin päätyä blogiisi jotenkin tietämättäni tai tahtomattani. Koko ajan on ollut sellainen olo, että suhun voi luottaa näissä asioissa.
Moi! Pahoittelut tähän postaukseen kuulumattomasta kommentista, mutta ajattelin että löytyy paremmin täältä kuin tuolta vuoden takaa. 🙂 Lukaisin tuon Tallinna-postauksesi läpi, kiitos hyvistä vinkeistä! Olemme lähdössä pikalomalle kohta 10 kk vanhan pojan kanssa ja näemmä ihan samaan hotelliin jossa olitte. Itseä on mietityttänyt miten aamu- ja iltapuurot hoituvat hotellissa ja nyt utelen, miten hoiditte ne? Onko jossain käytössä mikroa tms.? Minkä ikäinen Minime muuten oli tuolloin? Oliko esim. AHHAA sellainen paikka, jossa olisi mitään katseltavaa konttaavalle muksulle? Tuon ikäinen ei siis ihmeitä tarvi, lähinnä idea olisi että päivään mahtuisi myös joku paikka, jossa pääsisi konttaamaan ja katselemaan itse, ei kuitenkaan koko päivää jaksa rattaissa istua. 🙂
No olisihan se melkoista, jos kulkisin koko ajan blogin musta muistikirja mukanani ja kirjoittaisin ylös kaiken sanomasi ja tekemäsi 😀 Tietty just sunkin kanssa jutellessa jotkut päässä muhineet postausajatukset saavat uusia näkökulmia tai havahdun huomaamaan, että esimerkiksi jostain äitysteemasta mulla olisikin paljon asiaa, maristavaa tai ihmeteltävää myös blogin puolelle.
Hahhaa, ihanaa että taas yksi mutsiblogeihin koukuttunut lapseton lukija ilmoittautuu! Teitä on yllättävän paljon, olisi joskus kiva tehdä joku gallup, kuinka monta!
Ja kiitos palautteesta. Vaikka en jokaisista brunsseista yms. kirjoitakaan, tästä ehkä olisin voinutkin ilman yhteistyötäkin. Se, että brunssihengailu onnistuu lapsiperheellisenäkin hienosti, on postauksen arvoinen asia 😀
Moi! Saas nähdä, minkä legendaarisen musapoppoon julisteita teidän hotellihuoneen seinällä on 😀 Lapsi oli tuon postauksen Tallinna-reissun aikaan vuoden ja muutamia kuukausia päälle. Aamupuurot hoidettiin Elovenan pikapussipuuroilla. Onhan ne supersokerisia ja kaikkea, mutta lomalla menköön. Aamupalalla lapsi söi tietty kaikkea muutakin, mutta puuro sekoitettiin kätevästi omista hiutaleista ja teevedestä. Jos en nyt ihan väärin muista, iltapuuro onnistui kätevästi hotellihuoneessa, jonka varustukseen kuului vedenkeitin. Saattaa olla, että sekoitan nyt johonkin muuhun hotelliin. Jos vedenkeittimiä ei ole ollut, ollaan yleensä pyydetty respaa lämmittämään vettä esim. mikrossa. Koskaan se ei ole ollu ongelma.
AHHAA sopii mun mielestä myös konttaavalle, sillä meidänkin lapsi vasta kontti tuolloin. Se on mukavan pieni paikka, mutta siellä riitti hauskaa puuhaa koko meidän sakille, aikuisille ja lapselle. Kivaa Tallinnaa!
No niinpä! Ihana ajattelutapa. Kaikkea ei tarvitse itselle saada.
No olishan se tavallaan tietty ymmärrettävää, kun olen näinkin valovoimainen yksilö :'D
Se, että käydyt keskustelut tai pohdinnat siirtyvät blogiin, on munsta luontevaa ajattelun prosessia. Jos nyt ihan asiallisenkin osan kirjoitan tähän kommenttiin. Mutta ei se ole kaveripiirin valjastamista.
Joo, Fafas on aivan mahtava 🙂 siitä raflasta en kyllä keksi mitään poikkipuolista sanottavaa. Silvoplee kans mut itse tykkään enemmäb Tampereen Gopalista, siellä on helpompi kasata edes jotenkuten järkevä annos – sen sijaan että kasaisi lautasen kukkuroilleen teelusikallisia eri asioita. Saisivat haarautua Helsinkiinkin!
Gopalista en ole kuullutkaan! Kiitos vinkistä, ehkä löydän sinne tieni seuraavan Tampere-reissun aikana!
Kyllä monessa ravintolassa voidaan jakaa viinipullo seurueen jäsenten laskuille tasan. Ei toki varmasti kaikissa, mutta ei tuo varmaankaan mikään ekslusiivinen, harvojen raflojen palvelu ole.
Ai jaa, enpäs ole kuullutkaan! Aika harvoin tuota mahdollisuutta tulee tosin nykyään edes kysyttyä.