Eivätpä ne lumet pysyneet maassa sen vertaa, että hiihtomuija olisi laduille ehtinyt. Kun loska loiskuu kenkien alla ja kulkiessaan havahtuu ensimmäistä kertaa kuukausiin linnunlauluun, alkaa kevät hiipiä mieleen. Olen huomannut pohtivani tulevan kevään parveke– sekä säkkipuutarhahommia ja kesän menoja. Työpöytääni nojaillen olen vuoroin haaveillut työhuoneen leveille ikkunalaudoille perustettavasta idätystarhasta ja vuoroin ensi kesän festareista lapsen kanssa. Keväthaaveisiini tuli kirjaimellisesti lisäpotkua, kun siskoni lähetti minulle kuvan menopelistä, jossa yhdistyvät longboard ja lastenrattaat.

The LongboardStroller on vielä kehitysasteella, joten sitä ei harmikseni ole vielä myynnissä. Pääpiirteittäin sen ideana on siis se, että otetaan vähän modifioitu longboard ja yhdistetään siihen Quinny-lastenvaunumerkin ratasosa. Mistään hissuksiin matelevasta sunnuntaiajelusta ei tämän kanssa ole kyse, vaan päähän vedetään kypärät. Tällä hetkellä LongboardStrolleriin kehitellään toimivaa jarrutussysteemiä, joka tulee toimimaan joko käsillä tai jaloilla.

Skeittirattaiden sanotaan olevan kohdennettu hipsterivanhemmille ja heidän lapsilleen, mikä on hieman hölmö markkinointikikka. Mikään, mikä määritellään hipsteriksi, ei sitä enää määrittelyn jälkeen ole. Ja ne, jotka taas ovat juppihippipunkkareita tai ihan vain perustalliaisia, kokevat hipsterileiman ehkä vain luotaantyöntävänä. Mutta oli miten oli, mua eivät määrittelyt puistata ja olen tästä vempeleestä ihan pähkinöinä!

Vaikka enhän mä osaa skeitata. Mun kokemukseni skeittaamisesta rajoittuvat veljen skeittilaudan päällä huojumiseen ja muutamana potkutteluun siskon lonkkarilla. Kakarana olin kyllä pirun hyvä ja rohkea kikkailemaan rullaluistimilla, kunnes joku 90-luvun lopun kesä vedin niillä niin kunnolla päälleni, että temppuilut jäivät siihen. Mutta tässä olisi uusi tapa ja syy pistää taas koko kropan lihakset ja tasapaino koetukselle! Luultavammin lonkkarirattaat ehtivät kuitenkin markkinoille vasta lapsen kasvettua ohi kyytiläisiästä. Siitä huolimatta mulla on tutina, että ensi kesästä tulee skeittikesä.

Tulevana suvena lapsi on nimittäin sellaisessa iässä, että hänen kanssaan voi jo harrastaa vähän enemmän koordinaatiota vaativia juttuja. Viime kesänä kun tyyppi oli hädin tuskin oppinut kävelemään. Niiden kasvisiemenien ja festarilippujen lisäksi tulevan kevään hankintalistalla onkin skeittilauta. Ehkä cruiseri, katsotaan. Pitää vähän konsultoida tuttavapiirin asiantuntijoita. Mutapeltojen keskellä lapsuuteni viettäneenä mä näkisin skeittauksen olevan kaupunkilaislapselle mitä mainion harrastus. Siinä tarvitaan koko kropan hallintaa sekä mieletöntä tasapainoa – hiki tulee ihan varmasti. Sitä voi Helsingissä harrastaa halleissa, skeittipuistoissa tai oman ja kaverin takapihalla. Siinä voi kehittyä loputtomasti, ja sen ympärillä on myös muuta harrastusmeininkiä, kuten skeittivideoiden tekoa.

Niin ja skeittausharrastus ei lopahda teini-ikään ihan yhtä todennäköisesti kuin pianotunnit ja hiihto. Terveisin, Pikkupianistin joulusoitto -nuottikirjan kappaleet osaan soittaa ja perinteinen on ainut tapa hiihtää.

Kuvat: LongboardStroller

Jaa