Mies sai isäinpäivälahjaksi nuoren ja lupaavan taiteilijan teoksen. Pääsin seuraamaan taiteilijaa työssään ja häkeltymään, millä varmuudella ja intohimolla hän antoi siveltimien suhista paperilla.
Selkeä visio mielessään hän töpötti rauhallisesti maalia yhteen kohtaan ja toisessa kulmassa paperia antoi pensselin vimmoissaan hakata paperia. Yksi viiva piirtyi tarkasti sinisellä ja näyttävä yksityiskohta harkitusti kaikkia värejä sekoittaen. Punaista roiskotettiin loppusilaukseksi pitkin paperia, pöytää ja nenänpäätä.
Mykistävää. Minä laitoin maalauksen kehyksiin, ja lahjan saaja ei säästellyt ylisanoja nuoren lahjakkaan maalausvisionäärin teosta ihastellessaan.
Ihana taiteilija, upeaa työtä! Meilläkin taiteiltiin, itseasiassa yksvee pääsi työstämään korttia isille ihan ensimmäistä kertaa! Iiih! <3
Hei niin mahtavaa, meillä oli ihan samat puuhat lauantai-iltana 😀
Paitsi niistä ei tullut isänpäivälahjoja, vaan akryylityöt kuivuvat vielä ystävän olohuoneessa…
Voi kunpa itsekin voisi maalata yhtä varmana joka vedosta turhia funtsimatta!
Ja ihanaa, että pieni taiteilijanalku saa käsiinsä kunnon välineet. Kun ne eivät ole myrkyllisiä eivätkä edes kalliita, jos nyt ei väkisin osta taiteilijalaatua. Kunpa kenenkään lapsen ei enää tarttis tyytyä niihin vahaliituihin, joista lähtee irti yhtä paljon väriä kuin tuikkukynttilästä!
Päässyt leikkuualustakin käyttöön, jee! 🙂
Meilläkin laitettiin (yksivuotiaan lapsen) käden- ja jalankuvaa kartongille, mutta huomattavasti nihkeimmissä olosuhteissa.. Äiti valitsi värin, piti jalasta tai kädestä kiinni, länttäsi väriä iholle ja siitä paperiin. Ehkä joku päivä tytär saa toteuttaa itseään vapautuneemmin.. 😀 Upea taulu!