Lanka puikoille ja kiepsaus. Lanka puikolle ja kiepsaus. Uudestaan ja uudestaan. Neuloessa lanka kulkee sormien välitse kuin rukousnauha, mikä saa mielen parhaimmillaan meditatiiviseen tilaan. Onkin harmi, että neulontapuuhat julkisia liikennevälineitä odotellessa ovat jääneet nyt syksymmällä vähäiseksi näppien kangistuessa ilman hanskoja.

Mutta onneksi kesällä ja alkusyksystä oli mahdollista kulkea koko työmatka kutimet kädessä. Saatoin jo saada vähän hullun neulojanaisen mainetta kutoessani niin bussipysäkillä, ruuhkaisessa metrossa seisoessani kuin liukuportaissakin. Kerran eräs mies ystävällisesti nykäisi minua hihasta kulkiessani metroasemalla puikot kilisten. ”Anteeksi, sinun lankasi tulee tuolla”, hän sanoi osoittaen taakseni. Lankakerä oli huomaamattani tipahtanut kässäpussukastani ja laahasi pari metriä jäljessäni.

Minimen raidallisen neulepuseron etu- ja takakappaleen sain valmiiksi jo kesähelteillä. Paidan raitoja on tehty kesäkuun loman aikana junassa, rannalla, puistossa, laiturilla ja anoppilan takapihalla auringon paahtaessa. Paidan hihat taas valmistuivat duunin alettua työmatkojen aikana muutamassa päivässä. Se on ensimmäinen koskaan neulomani paita. Mä tykkään saada aikaan valmista melko nopeasti, eikä aikuisten neulepaita kuullosta sellaiselta projektilta. Onkin ihanaa tehdä pukimia lapselle!

Pusero on tehty Novita-lehden (kesä 2013) ohjeilla. Se sopii hyvin työmatkapuhteeksi, sillä paita on supersimppeli. Etu- ja takakappaleetkin ovat ihan samanlaiset. Aivoja ei juuri tarvitse vaivata, vaan ajatukset saavat rauhassa kulkea ja kierrellä siinä samalla kun lankakin. Neulepuseron lankana oleva Hanko sai ihanuudellaan ja näppituntumallaan mut niin sekaisin, että menin hamstraamaan sitä alesta kerätolkulla. Lisää kesäisiä Hanko-tunnelmia siis tulossa puikoilta, vaikka nyt syysfiiliksissä tekisikin mieli jo näpertää jotain pehmoista ja villaista.

Kun itse neulominen on niin rentouttavaa ja mukavaa, miten neulontatöiden päättely, viimeistely ja kokoon kasaaminen voikin olla niin rasittavaa pakkopullaa? Ei sen tekemiseen tälläkään kertaa mennyt lopulta kuin kolme kuukautta.

Jaa: