Hullunkurista, sillä sitten täällä toisaalla me kerrostaloasukkaat olemme ratketa riemusta ja kiitollisuudesta, jos saamme pienenkin pussillisen jonkun kotipuutarhan omenoita. Viime vuonna omenakaipuuseen löytyi helpotusta Stadin omenapörssistä, ja saimme käydä luvallisissa omenavarkaissa läheisen omakotitalon pihalla. Tänä vuonna omenapörssin kautta ei ole tärpännyt, mutta onneksemme saimme loppukesästä nauttia työkaverin pihan sadosta ja nyt sitten lakeuksilla kasvaneista syysomenoista.
Tuliaisomenoista valmistimme luonnon omia karkkeja, kuivattuja omenarenkaita. On suorastaan maagista, että niissä ei todellakaan ole mitään muuta kuin omenaa. Ei lisättyä sokeria, eikä mitään muutakaan ylimääräistä. Pehmeä ja notkea suutuntuma sekä makean kirpsakka maku saavat epäilemään, että kyseessä olisi jotain syntisempää kuin puutarhassa kasvanut omena. Minimekin rakastaa omenarenkaita ja voisi napsia niitä menemään jälkiruuaksi tai välipalaksi niin paljon, että ihan toppuutella pitää. Silti herkkupurkissa häämöttää jo pohja.
Näiden pienellekin nautiskelijalle sopivien omenanamien valmistaminen on simppeliä. Omenat kuoritaan ja niistä poistetaan omenaporalla siemenkodat, minkä jälkeen ne viipaloidaan siivuiksi ja kuivatetaan. Meillä on kuivuri, mutta kuivaaminen onnistuu myös uunissa, eikä kodin feng shui varmaan vedä kuperkeikkoja, jos renkaat pujottaa naruun ja nostaa katonrajaan kuivumaan.
Kuullostaapa hyvälle nuo omppunamit 🙂
Nää on kyl ihan parhautta. Isäni tekee näitä joka syksy siinä vaiheessa, kun äiti kiroilee mihin tunkee kaiken omenasoseen. Hieman kyl epäilen tuota katonrajassa kuivattamista näin syksyllä, kun on kostiat ilmat. Ettei vaan homehtuis omenat. Isä kuivaa kanaverkon päällä pannuhuoneessa, jota ei toki joka asunnosta löydykään.
Ihana Karhula purkki. 🙂 Mun mummo ja vaari ovat asuneet koko ikänsä Karhulassa ja lapsuudessa monet kerrat siellä aikaa viettäneenä lämpimät muistot. (Kotkan kaupungin osa nykyään)
Onks tollanen kuivuri miten nopea? Uunissa kesti yli 4 tuntia..
Omppuherkut on todellakin ihan parhaita. Samettista sosetta jääkaapissa ja pakastimessa, ja pakastimessa myös valmiita paloja tuoretta tavaraa ruoanlaittoon, mustikoiden ja sienien seurana. Kuivattuja omenarenkaita välipalaksi löytyy kans. Meillä kuivurilla vain kesti noiden teko todella kauan, olisiko porissut ainakin kahdeksan tuntia, ennen kuin olivat valmiit. Tosin omenatkin olivat jo näitä syksyn viimeisiä, olisivatko jo keränneet vähän liikaa kosteutta, vaikka suoraan puusta noukittiinkin.
Ooh, ihan parhaita herkkuja! Me saimme pari isoa kassillista omenoita, mutta tein niistä vain omenasosetta (vettä, omenalohkoja ja kanelia, namm!) Kuivatut omenat jäivät taas tekemättä, mutta jos sitä joskus vielä..
Laitatteko uunin päälle vai sinne kylmään uuniin vaan? Kiitos ihanasta blogista, ihan lemppari!
Tietenkin päälle! Miten ne muka kylmässä uunissa kuivuisi mihinkään? 😀 😀 😀 Mä tein joskus uunissa, mutta yhtä satsia piti jyystää siellä jotain 4 tuntia, voin vaan kuvitella mikä hinta tulee purkilliselle omenanameja sen sähkön tuhlaamisen jälkeen!!! En siis suosittele uunia. Mutta narulle voisi ripustaa, saisi kaikessa rauhassa kuivata energiaa tuhlaamatta 🙂
Mä voisin väittää, että ne on vielä parempia kuin miltä ne kuullostaa 🙂
Niin, voihan olla, että etenkin huonosti ilmastoiduissa asunnoissa kuivaaminen ei katonrajassa onnistu. Itselläni ei siitä ole kokemusta. Mutta voi pannuhuone! Sen lämpö ja tuoksu! Ihania lapsuumuistoja mummilasta!
Niin mustakin! Niitä on meillä muutamia ja tämä taitaa olla juuri se, jonka mummini on nuoruudessaan itselleen hankkinut.
Hitaampia ne ovat kuin uuni, kun siinä pelataan enemmän ilmalla kuin lämmöllä. Meillä on siskon kanssa yhteiskäytössä Orakas kuivuri, joka on järeä ja tehokas vempele. Siinä viidellä pellillä viipaleet valmistuivat neljässä tunnissa. Jos tekee paksumpia, menee tietenkin vielä kauemmin.
Voi teillä on ihanasti satoa tallessa! Meillä kuivuri posotteli menemään nelisen tuntia näiden kanssa. Ero teidän omenanamien valmistusajassa voi olla laitteessa, viipaleiden paksuudessa tai sitten juurikin siitä omenan kosteudesta.
En käyttäisi sanaa ”vain” kanelisesta omenasoseesta 😀 Meilläkin oli onni saada pakastimeen muutama purkki omenaa myös soseena.
No kyllähän ne siellä kylmässäkin uunissa ajan kanssa kuivuisivat ritilälle leviteltynä, jos luukun jättäisi auki 🙂 Mutta lämpöä siis noin 50 astetta, kiertoilmauuni parempi ja nopeampi.
Hei postaustoivetta olis! Kirjotteleppa miten sun painonpudotusprojekti etenee 🙂 ?
Oi, pitäis ittekkin kokeilla! Mä tosin oon kyllä ihan varma, että saisin ne vaan homehtumaan, mutta aina kannattaa yrittää. ;))
Tämä on ollu to do -listalla jo pitkään, mutta ehkä roikkuu siellä tekemättömänä siksi, että mitään isompaa kuulumista siitä asiasta ei ole. Mutta ehkä vielä tässä joskus jotain asiasta tarinoin, kiitos postaustoiveesta!
Jos katossa kuivattelee, siinä on tieytty aina riski, että homma menee homeiseksi. Uunissa tai kuivurissa onnistumisprosentti on melkoisen korkea!