On kutkuttavaa, miten paljon blogeilla on vaikutusta ihmisten ajatuksiin ja käyttäytymiseen, esimerkiksi keittiössä. Avokadopastamania vuosi sitten sai ihmiset ostamaan kaupat tyhjäksi avokadoista sekä lehtipersiljasta (korianteri tosin toimiikin ohjeessa vielä paremmin), ja suositun pastaohjeen ansiosta pecorino-juusto kuuluu nykyään myös meidän lähi-Alepamme pieneen valikoimaan.

Se sai myös mut tutustumaan pastoihin, joita olen pitänyt aina vähän tylsinä. Ja rakastumaan heti ekasta suullisesta tulisesti – sananmukaisesti, etenkin jos avokadon ja valkosipulin lisäksi alkuperäiseen ohjeeseen lisää myös vähän enemmän chiliä. Avokadopastasta ovat pastamuistojeni ylikypsät ja niljakkaat makaronit sekä purkkitomaattimurska kaukana. Perheen pieninkin sunnuntaipäivälliselle osallistunut herkuttelija tahtoo santsata lisää blogipastaa.

Banaaniletut eivät ole päätyneet tirisemään voissa pannullamme niiden hehkutetun terveyslettuimagon vuoksi, vaan enemmänkin käytännön syistä. Lapsen myötä banaaninkulutuksemme on apinatarhan luokkaa, mutta silti välillä yksi jos toinenkin keltainen hedelmä ehtii muuttua lähes mustaksi ennen kuin päästään herkuttelemaan. Ennen niistä surautettiin yleensä smoothieita, mutta nyt ne päätyvät silloin tällöin myös jälkkärilautaselle.

Itse olen valmistanut banaanilättytaikinan mustuneiden banaanien määrän mukaan, eli lisään mukaan yhtä monta kananmunaa kuin banaaniakin. Mausteeksi heittelen mukaan mitä milloin, tällä kertaa vaniljasokeria, neilikkaa ja kanelia. Muutahan taikinaan ei tarvita. Terveyslättyjen päälle tursotetaan tietenkin kaikkea kermajäätelöstä äklömakeaan sitruunakastikkeeseen.

Siinä sitä sitten oltiin sellaisessa elämäni bloggarina -tilanteessa. Bloggari valmisti blogiruokaa ja otti blogeista tutuista ruuista kuvan tehdäkseen niistä postauksen blogiinsa. Kas näin.