Kerroin, että vauvan kanssa se on monesti ihan käytännöllisistä syistä kiinni. Kun imettää muutaman tunnin välein, on helpompaa napata rintapumpun sijaan vauva festarireppuun. Voi olla, että vauva on myös niin kiinni iholla, että ei tahdo olla äidistään erossa sekuntiakaan. Tai äiti on niin kiinni vauvassa, että ei halua olla tästä useita tunteja erossa. Mutta se ei tarkoita, että haluaisi olla kaikesta muusta elämäänsä kuuluvista asioista erossa. Kuten ystävistä, musiikista ja konserteista.
Ja se on se pointti, joka monilta lapsettomilta tuntuu unohtuvan. Tämä yleistys on vedetty ihan puhtaasti omia entisen elämäni ajatuksia muistellen. Kuvittelin, että lapsen saatuaan vanhemmilta katoaa halu syödä kivoissa ravintoloissa. Että kun on ne Rossot. Kuvittelin, että eiväthän ne varmaan halua tulla lapsineen järjestämiini juhliin. Kun ei mulla ole pillimehua ja jututkin ovat varmaan lapsien korville sopimattomia. Olin varma, että eiväthän ne nyt halua tulla seuraksi edes päiväaikaan järjestettäviin konsertteihin. Kun niillä on perheen lauantaisauna samaan aikaan, eikä konserttipiknikillä ole tarjolla nauravia nakkeja. Mä aliarvioin sekä vanhemmat että lapset.
Kun kyllä me vanhemmat olemme edelleen ihmisiä, jotka nauttivat samoista asioista kuin ennenkin. Vaikkakin perheellistyttyään mennäänkin lapsi edellä. Nyt kun oma jälkikasvu on kasvanut vauvasta lapseksi, tahdon pitää entistä lujemmin kiinni ystävistä, musiikista ja konserteista. Ja tahdon tutustuttaa lapsenikin jokaiseen näistä kolmesta. Onkin onni, että ainakin Helsingissä järjestetään päiväsaikaan ilahduttavan paljon muitakin kuin pelkkiä lastenkonsertteja. Myöhäisillan konsertteihin mä en vielä puolitoistavuotiaan kanssa lähtisi.
Festareista pitäville onkin onni, että Flown perustajapariskunta sai lapsen. Myöhemmin myös toisen. Luin heidän haastattelunsa Gloriasta, jossa kerrottiin, että lapsille alettiin järjestää Flowssa ohjelmaa sen jälkeen kun – ylläri ylläri – perustajapariskunta sai lapsen. Taas vaadittiin lapsi tuomaan ymmärrys siitä, että perheellistyttyään ihminen ei olennaisesti muutu, hän saa vaan päälleen uuden kerroksen minuutta. Vanha minä tahtoo edelleen festareille, uusi kerros minuutta nauttii, kun saa tehdä sen myös yhdessä lapsensa kanssa.
Niinpä mekin sunnuntaina kurvattiin Minimen kanssa helmat hulmuten alueelle heti porttien avauduttua. Perjantain loppuillan ryysiksen jälkeen oli ihanaa vaellella alueella oman tahtonsa mukaan, ei ihmismassan pakottamana. Valojen luoma mystisyys puuttui, mutta nautin enemmän auringosta ja mahdollisuudesta hämmästellä alueen muita yksityiskohtia. Ricky-Tick Big Band & Julkinen sana oli huikea, ja keikasta teki vielä huikeamman se, että Minime bailasi jatsia ihan yhtä innoissaan kuin muutkin seurueen jäsenet. Ehkä vain festarialueen isot tyynykasat ja sadat ilmapallot olivat lapsesta musiikkielämyksiä upeampia juttuja.
Kun klopottelin alkuillasta metrolle väsähtänyt festariseuralainen kantorepussa nukkuen, se iski ymmärrykseeni. Jumantsuikka, mähän nautin festareista enemmän, kun seuranani on pienen ja kivan hiprakan sijaan pieni ja kiva avec.
Mäkin raahaan noita kahta (2v ja 7kuukautinen) mukanani ihan kaikkialle. Se johtuu ihan siitä, että en osaa olla ilman heitä ja pienin on niin paljon vielä rinnalla. Paljon jätän myös väliin kivoja asioita, kun en jaksaisi ottaa noita mukaan, mutten voisi mennä ilmankaan. Tosin mä olen tälläinen niin äitiytynyt ihminen, että lähes kaikki, minne haluaisinkaan mennä, on yleensä sellaisia, mihin lapsetkin haluaa mennä, eli en paljon missaa. 😉
Mä olen kokenut, että lapsettomat ehkä just ymmärtää sen äidin tai iskän pysyneen (suunnilleen) entisellään, mut et sitä saa aina selitellä, et miks mä haluan sen lapsen mukaan. Eli mistä itsekin puhuit – on ilmeisen vaikea ymmärtää, et lapsen kanssa on vaan niin kivaa, ei se (noh, ainakaan aina) mikään velvollisuus ole 🙂
hei toi on niin kiva toi pisara (?) -mekko! siulla oli sitä jossain tyynyssäkin…? mistä oot ostanu kangasta? 🙂 tykkäsit ilmeisesti enemmän flown tarjonnasta lapsille kuin toiset äitibloggaajat 🙂
Jos imeväisen mutsi lähtee jonnekin, kyllä se bebe yleensä kuuluu settiin mukaan. Mä pidin sitä niin selvänä asiana, että en aina muistanut huomattaa vaikka kaveritärskyjä sovittaessa, että mukaan tulee myös miniavec. Joskus kaverit siitä yllättyivät, mutta kun kerrat olivat olleet äimänä, tajusivat homman nimen, eikä seuraavilla tärskyillä seurueen pienintä enää ihmetelty.
Mäkin joudun valitettavasti jättämään paljon kivoja asioita väliin, jos lasta ei saa ottaa mukaan ja Lähiöjepellä on töitä menon kanssa samaana ikaan. Tän ikäistä jättäisin välillä jo hoitoonkin, mutta hoitotukiverkostomme on olematon. Nyt tosin päivähoidon alettua olen mieluiten kylki kyljessä lapsen kanssa kaiken vapaa-ajan. Perjantain Flownkin olisin varmaan jättänyt väliin, jos ei mies olisi patistanut, että mene nyt, kun kerrankin pääset.
Joo, niinhän se taitaa monesti olla. Myös sen olen joskus huomannut, että ajatellaan, että lapsi ei viihdy, jos paikka ei ole alleviivaavasti lapsille tarkoitettu.
Mä kyllä nautin myös lapsettomasta ajasta, mutta nyt täysipäiväisten töiden ja päiväkodin alettua vietän kyllä enemmän kuin mielellään kaiken liikenevän vapaa-ajan lapsen kanssa. On se sen verran kivaa seuraa!
Kiitos, niin mustakin! Tyynyssä sitä mulla ole, mutta voisi olla hih! Mä oon ostanut tämän mekkosäkin ihan valmiina Marimekolta, vaikka malli olisi varmasti helppo surautella myös itse.
Mä ehdin nykyään lukea surkean vähän blogeja, joten en tiedä, mitä muut ovat Flowsta kirjoittaneet. Me tosin ei hyödynnetty niitä varsinaisia lapsille tarkoitettuja juttuja juurikaan – käytiin syömässä siellä rauhaisassa nurkassa ja pomppimassa tovi ilmapallokasassa, siinä se. Muuten pyörittiin nauttien yhdessä ”aikuisille tarkoitetuista” jutuista.
Tälleenhän ne lapset ottaa oikeasti osaa vanhempiensa elämään eikä kasva pehmustetussa tynnyrissä, kun ne ottaa messiin omiin juttuihin. Me käväistään joskus viikonloppukävelyn ohessa esim. iltapäiväpubissa; keralle pillimehua ja vanhemmat juovat yhdet hyvät oluet.
Kahta en vaihda: prezel ja ilmapallo. 😀
Asiaa. Huomioon tulee kyllä ottaa kuitenkin lapsen luonne. Jos lapsi onkin super vilkas, eikä viihdy sylissä tai kantorepussa, niin on siinä vanhemmalla sellainen perässä juokseminen että oma nautinto voi olla kaukana. Itsellä on 1, 5 vee lapsi joka kulki vauvana mukana ja edelleenkin paljon, mutta konserttiin pitäis ottaa valjaat mukaan ja itselle juoksulenkkarit. Kiva että Minime on rauhallisempi tyyppi 🙂
Joskun menneinä vuosina n. kymmenen vuotta sitten Porin Jazzin piknik konserteissa sain useita kommentteja vanhemmilta naisilta, kun olimme siellä miehen ja kolmen lapsen kanssa. Ihmettelin jo silloin, että mitä pahaa tässä on jos katsotaan hyvä bändejä sopivalta etäisyydeltä lasten kanssa ja ollaan samalla piknikillä… No eipä se meidän menoa haitannut.
Ja noiden pienempien lasten kanssa on mielestäni helpompi olla näissä tapahtumissa, kouluikäiset on jo vaikeampia, haluavat erilaista aktiviteettia kuin konsertin katsominen jne., näin ainakin meillä.
Onneks nykyään ollaan hiukan avarakatseisempia ja ihan suoraa kommenttia ei taida juuri kukaan antaa.
Meillä ainakin muksut on monesti tykännyt juuri niistä paikoista, jotka eivät ole alleviivatusti lasten paikkoja. Ja kuten monessa muussakin asiassa, kun vanhemmat voivat hyvin, niin se heijastuu aina myös lapsiiin. Lapset imevät vanhempien mielialoja niin hyvässä kuin pahassa.
Itse en ole koskaan juurikaan piitannut konserteista tai tapahtumista joissa paljon ihmisiä ja kuopus, joka on Minemen kanssa kutakuinkin saman ikäinen tyttö, on niin hulivili (kuten veljensä samanikäisenä), että meilläkin tarttis olla valjaat ja remmi, jotta en hukkaisi tyttöä ihmisipaljouteen. Meillä tyttö rakastaa kävelyä ja haluaa mennä omin jaloin ja kädestä ei saa pitää kiinni. Sylissä ei viihdy ja kantoreppussa en usko viihtyvän sekuntiakaan, koska itse on päästävä. Järki ei vielä päätä pakota, onneksi ensi kesä jo helpompi. Kokemuksesta tiedän, että 2,5 vuotias ei ole enää ihan niin holtiton menijä kuin kävelyä rakastava 1.5 vee….
Hei! Olen ihmetellyt, mistä saa noita mageita kuulosuojia lapsille? meidän poika lähtee melko varmasti ensi vuonna Flow:n ja muihin kesäfestareihin…ihmettelin myös, minkä ikäinen sun tytär on tällä hetkellä niin voi itse sitten pohtia, mitä voi tehdä esim.kun oma poika on vaikka 1v3kk, 1v7kk, kehitysvaiheet vähän ajoittaa…ja oothän lukenut kirjan miten kasvattaa bebe…kaikki sanoo että se pitää lukee ennen kun lapsi syntyy…mutta sit kun on tulossa lisää niin sillain voi lukaista sen ennen kun lapsi syntyy…siinä mielenkiintoisia spekulaatioita amerikkalaiselta Ranskassa….- ja +……
Bloggaajan puolesta voin vastata, että meidän lasten pinkit ja vihreät on ostettu niinkin eksoottisesta paikasta kuin Clas Olssonilta.
Joo, me eletään mieluusti yhteistä elämää koko perhe, siitä nauttivat kaikki. Jos meillä täällä Hertsikassa olisi pubitarjonnassa muitakin kuin Treffipub, joka on, noh, mielenkiintoinen paikka, mäkin voisin sillon tällöin käydä iltapäiväpubissa.
Haha joo, katoppas. Miten etenkin se prezel voi olla joka kuvassa :DD
Siellä oli muutamilla lapsilla valjaat. Minime istuu repussa vain matkat, muuten hänkin tahtoo tutkia mestoja ihan omin jaloin ja perässä saa juosta. Mutta festareilla lapsen perässä juokseminen on kiva vaihtelua vaikka johonkin leikkipuistoon haha! Mutta joo, sylissä toki viihtyy hyvin, keikoilla etenkin.
Ai vanhemmilta naisilta? Oho. Kun oletettavasti heistä monella on itsellään lapsia, joten luulisi ymmärtävän. Nämä mulle esitetyt utelut kun tulivat lapsettomilta. Ja olivat siis ihan hyvässä hengessä, puhtaasti mielenkiinnosta ja ymmärtämisen halusta, kysyttyjä kysymyksiä.
Mä näin siellä muutamalla lapsella valjaat, ihan ymmärrettävistä syistä. Onhan siinä perässä juoksemista.
Kantorepusta sen verran, että tämän ikäisellä se on meillä enää pelkkä kulkupeli siinä missä rattaatkin. Samaten kuin kärryjen pysähtyessä, myös kantorepun kuljettajan pysähtyessä pitäisi viimeistään päästä itse kävelemään.
Ihan Clas Ohlsonilta ovat nuo kuulosuojaimet, mielestäni myynnissä edelleen. Minime on syntynyt tammikuussa 2012. Ja juu, olen lukenut mainitsemasi kirjan joskus viime vuonna. Tykkäsin siitä kovasti, vaikka en pahemmin jaksa kasvatusaiheisia kirjoja enää lukeakaan. Mun on pitänyt kirjoittaa kirjasta blogiinkin, mutta jotenkin se on jäänyt.
Sieltäpä ne meilläkin.
Sulla on ihanan rauhallinen lapsi.. mun lapset tuossa iässä karkaili ja muuta kivaa.. nauti kun voit. Kouluikään mennessä monet eivät halua enää pyöriä mukana. Haluaisi vaan lasten paikkoihin ja pikasee käydä aikuisten paikassa tai mieluiten jäädä kokonaan pois.