Välillä on kuitenkin kiva luritella jotain ihan nuoteiksi sävellettyä lastenlaulua. Harmikseni mä vain olen unohtanut sanat moniin lauluihin. Niitä muistin sopukoista etsiessäni mua on parhaiten auttanut Suomen lasten laulukirja. Mutta eipä auta, jos sävelkin on vähän hakusessa. Netti toki saattaa osata jeesiä ongelman kanssa, mutta johan olin iloinen, kun arvostelukappale Soiva laulukirja -opuksesta oli juuri niin kiva kuin oletinkin. Sen lisäksi, että siinä on sanat ja sävelet 50 suomalaiseen lastenlauluun, siitä saa myös nappia painamalla yksinkertaisen pianosäestyksen antamaan tahtia omalle lauluesitykselle. Kirja toimii siis vähän samaan tapaan kuin mummilassa Minimen suuren suosion saaneet Linnut äänessä* – ja Maailman eläimet äänessä* -kirjat.
Suurin osa kirjan kappaleista on yksinkertaisia. Sellaisia, joita lauletaan ihan pienten lasten muskarissa, kuten Laiva, A ram sam sam ja Pienet sammakot. Yksinkertaisuuden takia moni vieraskin biisi taipuu esityskuntoon säestyksen melodiaa kuuntelemalla. Vaikka yleensä vaadin lastenlauluilta enemmän kuin kolme sointua ja viisi eri järjestyksessä lausuttua sanaa, tällä kertaa mä tykkään, että kirjan biisit ovat simppeleitä. Silloin ne tarttuvat nopeasti mieleen ja niitä voi luritella muutaman harjoituskerran jälkeen ilman sanoja. Tulevaisuudessa yksinkertaiset kappaleet myös taipuvat helpommin pienen lapsen laulettavaksi. Lähiöjeppe kuitenkin kaipaisi mukaan myös jotain vähän jännempää ja uudempaa. Hän tykkääkin kirjassa esimerkiksi Metrolla mummolaan -laulusta.
Vaikka kirjan soittovehje on pieni muovinen rimpula, sen äänenlaatu on yllättävän hyvä. Joinakin kertoina Lähiöjepen popittaessa viereisessä huoneessa kirjasta biisejä, mä olen luullut hänen soittavan musiikkia tietokoneelta. Toisin kuin laulukirjojen mukana tulevia dc-levyjä, tätä tulee oikeasti käytettyä yhdessä kirjan kanssa. Niin paljon, että patterit on jo kertaalleen vaihdettu.
Minimestä kirja on vallan mainio. Sen lisäksi, että hän edelleenkin jaksaa kuunnella meidän lauluamme ja pianosäestyksen tahdissa tuntuu nauttivan siitä vielä enemmän, kirjassa on myös yksi asia, jossa se voittaa monet kilpailijansa: nappi, jota saa painaa.
Haa, meillä on tuo ”sama” – ruotsinkielinen versio. Saatiin joskus ennen mukulan syntymää jo, mutta on muuten ihan tosi kiva, jahka muistais vaan useammin käyttää! Ja mä en kyllä niitä ruotsinkielisiä lauluja osaa… 😀
Mä tutustuin tuohon kirjaan ystäväni luona, tosi kiva on!
Se kotiutuukin meille parin viikon kuluttua, kun pyysin sitä tytölle 2v. synttärilahjaksi. Kirjassa on paljon meidän 2v. ja 3v. tytöille jo valmiiksi tuttuja lauluja, joten toivon tästä tulevan ihan hitti! 🙂
Hihi, ruotsinkielisenä saattais meilläkin jäädä vähemmälle käytölle.
Mä mietinkin, että tämä olisi varmasti kiva lahja. Ja Minimetä vanhemmat lapset osaavat jo itsekin vähän lauluja tapailla, joten kirjan tutut ja yksinkertaiset biisit ovat siihen hyviä – ja tietty se piano tahtia antamassa. Toivottavasti kirjasta tulee teilläki hitti!
Vau, mikä keksintö! Taidan olla vähän jäljessä, kun en tiennyt, että tällaisiakin on olemassa. Meidän tyttö 1v7kk tykkää myös, kun lauletaan. Sama se mikä laulu ja millä äänellä. Kunhan lauletaan. Piiri pieni pyörii leikkikin jo onnistuu ja liikkeet muistetaan! Pakko saada tuollainen kirja meillekin. 🙂
Hei täähän on loistava juttu! Meillä vauva rakastaa musiikkia ja kirjoitinkin juuri aiheesta omaan blogiini. Tämä kirja on ehdottomasti hankittava 🙂
Joo, tää on huikea keksintö! Käsittääkseni vastaavaa ei ole aikaisemmin ollut markkinoilla, ja se on kumma juttu se. Mutta nyt on! Mekin voitaisiin muuten alkaa harjoitella enemmän noita lauluihin kuuluvia leikkejä, etenkin nyt kun päiväkodissakin niitä leikitään. Kiitos siis leikkimuistutuksesta!
Mä olen odotellut kiihkeästi tätä alennusmyynteihin siitä asti kun tämä on julkaistu. Ehkä joskus vielä!
Joo tää on hyvä etenkin vauvavuoden univajejumituksiin, kun ei meinaa muistaa edes nimeään, saati laulujen sanoja ja säveliä hihi!
Voiskohan joulun jälkeisiin aleihin jo odottaa, ehkä! Harmi, että tätä ei kait saa kirjastosta, vaikka se ymmärrettävää onkin tuon soittomasiinan takia.
Tää on ihan huippu! Meidän 4 v tyttö laulaa sieltä itse mukana monia lauluja 🙂
Meille tämä kotiutui harhautusta varten. Eli siis sillon kun imetän pikkuista, niin silloin isompi saa tätä katsella. Sillä saan hänen huomion pois kaikesta muusta. On jopa helppoa olla muka tekemässä yhdessä jotain, koska aina voi laulaa mukana. Kirja menee aina käytön jälkeen hyllylle, jota se olisi yhtä kiinnostava taas seuraavalla kerralla. Meillä siis yksi hittilelu 🙂
Voi vitsit toi olisi hitti!
Meillekin tämä kirja kotiutui viikko sitten ukin ostamana. Ja kyllä sitä on käytetty, yhdessä ja yksinään. Aivan loistava keksintö, täällä neiti laulaa ja tanssii musiikin tahdissa ympäri olohuonetta 🙂
oi että! Tämäpä arvostelu sattui sopivasti. Olen tuota kirjaa muutaman kerran jo kirjakaupassa hypistellyt, mutta en ole tohtinut ostaa. Siinäpä oiva lahjaidea, kun kirppu muutaman viikon päästä täyttää 1v. Kiitos ja kumarrus arvostelusta 🙂
-Kirpun äippä
Moikka! Tuli mieleen että kuuluuko tämä mainostaminen tuohon Suomen Blogimediaan? Eli saat ilmaiseksi tuotteita joista sitten kirjoitat arvosteluita? Ihan mielenkiinnosta kyselen 🙂 Itse suhtaudun nykyään vähän skeptisesti sellaisiin juttuihin missä bloginpitäjä kehuu mainostajilta saamiaan tuotteita koska mun mielestä se on vähän puolueellista – ts. jotta saa lisää tavaraa ja pitää mainostajat tyytyväisenä niin siksi arvostelukaan ei aina ole ihan rehellistä. Mä pidän itse enemmän blogeista jotka ei ole kaupallisia ja joista kirjoittaja ei saa rahaa koska ne pysyy jotenkin aidompina kun kirjoittajalla ei ole paineita miellyttää ketään tai ansaita elantoaan. Mun mielestä Kemikaalicoktailille kävi vähän samoin että se ”aitous” tavallaan hävisi kun homma meni kaupalliseksi.
Mukavaa syksyn jatkoa!
T.Johanna
Vastaan tähän pikaisesti tauolla. Palaan muihin kommentteihin myöhemmin. Tämä postaus ei kuulu Suomen Blogimedian yhteistöihin. Sellaiset merkitsen aina selkeästi erikseen, kuten vaikka tuossa alempana postauksen Sähköinen iltasatu. Niistähän saan asianmukaisen kirjoituspalkkion.
Tämä kirja on tilattu arvostelukappaleena kustantamolta, eli saan samalla tavalla kuten vaikka aikakauslehden toimitukset kirjauutuuksista esitteen, josta valkkaan mielenkiintoiset ja blogiin sopivat kirjat. Ja sitten tilaan niistä arvostelukappaleet, jotka ovat ilmaisia, kuten ne ovat ilmaisia myös vaikka niiden aikakaslehtien toimituksille. Samalla tavalla mä olen kirjoittanut kulttuuriarvioita muinoin Oliviaan.
Mua harmittaa, että mun pitäisi vissiin ruveta pitämään jotain listaa, jossa olisi näkyvillä kaikki yhteistyöehdotukset, joihin olen sanonut ei. Että saisiko se paremmin ihmiset uskomaan, että mielipiteeni ei ole ostettavissa jollain ilmaisella puklurätillä. Välillä toki esimerkiksi kirjoissa ennakko-odotukset eivät täyty ja kirjat ovat huonoja. Silloin en niistä kirjoita. Jotkut toivovat, että kirjottaisin myös huonoista tuotteista, mutta mä olen kokenut paremmaksi, että kun bloggausaika on rajallinen, kerron materiaan liittyvissä postauksissa vain sellaisista tuotteista, joista pidän. Jos selailet hieman materiasta kirjoittamiani postauksia, huomaat, että toki hyvissäkin tuotteissa on välillä kritisoitavaa ja silloin tämän kritiikin tuon esille.
Mukavaa syksyn jatkoa myös sinne!
Kivan kuuloinen laulukirja, täytyy pistää korvan taakse nyt kun juuri tuloillaan olevalle esikoisellemme pitää ryhtyä haalimaan kaikenlaista kehittävää 🙂
Sitten ihan muu kysymys kantovälineisiin liittyen: meillä on käytettynä saatu Ergo, johon olen hankkimassa vastasyntyneen lisäosaa sekä kaksi trikooliinaa. Luulen, että meilläkin tullaan siirtymään muutamassa kuukaudessa liinoista kokonaan reppuun. Mutta kuinka pitkään lasta tulee kannettua repussa? Onko järkevää hankkia jatkossa esim. taaperokokoinen Tula? Oletteko te käyttäneet reppua enää reilun vuoden ikäisellä Minimellä, vai mennäänkö teillä nykyään vain kävely/rattaat-linjalla?
Hitto vieköön, blogimainonnan uhri, kävin ostamassa sen, täysihintaisena! On ihana! Jäbä vaan ei anna vetää yhtä biisiä kokonaan kun joko räplää nappuloita tai kääntelee sivuja mutta ei se mitään. Olin jo täysin unohtanut aivan huipun biisin: kirppu ja härkä! Nyt se soi päässä koko ajan mutta ei haittaa yhtään 🙂
Pitää kommentoida kokeena, että meillä ainakin ergoreppu on nimenomaan ollut enemmän käytössä nyt sanotaan 8kk ylöspäin ja neiti täyttää kuun lopussa vuoden ja viimeksi tänään käytetty reppua. Tosi kätevä esim. lähikaupassa asioidessa, kun ei kirppu osaa vielä kävellä 🙂
-Kirpun äippä
Kiva kuulla vanhempien lasten fiiliksiä kirjasta!
Harhautuskirja, loistavaa!
Juu, näemmä muillakin kuin meillä!
Joo nää on näitä, jolloin miettii, miten tätä ei ole keksitty aikaisemmin.
Mä olen melkoisen varma, että jos lapsi yhtään tykkää musiikista ja laulusta (sekä napin painamisesta), tämä tulee olemaan hittilahja.
Meillä lapsi oppi kävelemään – apua koska se nyt oli ja miten se voi unohtaa – noh reippaasti päälle yksivuotiaana. Siihen asti reppu oli paljon käytössä, ja vedimme esimerkiksi Thaimaassa viettämämme isäkuukauden kokonaan kantorepulla. Repun käyttö väheni kuitenkin alkuajoista joskus kahdeksankuisena, sillä siihen asti olimme vetäneet lapsen äänekkäistä pyynnöistä johtuen pelkästään repulla. Kun rattaissa olokin taas maistui, meistä tuli onnellisia sekakäyttäjiä.
Nyt kun lapsi on puolitoistavuotias, menemme pääsääntöisesti kävellen tai rattailla. Lähiympäristössä pyöriessämme kävellen, kaupungille lähtiessä Minimen jaksamisen mukaan kävellen tai rattaissa. Mutta vähän väliä on tilanteita, jolloin reppu on taas ehdoton. Viimeksi tänään Flowssa.
Mä luulen, että taaperoreppu tulee olemaan meillä eniten käytössä sitten, kun lapselle tulee vielä vähän lisää ikää ja jaksamista kävellä. Siis silloin kun rattaat jäävät pikkuhiljaa pois. Että kun ei jaksa raahata rattaita mukana varmuudeksi, jos lapsi vaikka väsähtää, on kiva napata mukaan vähän tilaa vievä reppu.
Nyt on meilläkin tämä kirja ja tytöt tykkää kovasti! 🙂
http://jotaintekemista.blogspot.fi/2013/08/soiva-laulukirja.html