Minime on siitä vekkuli tapaus, että hänestä on vallan ihanaa, kun joku laulaa hänelle. Laulutaidoilla ei ole väliä, eikä edes sillä, että laulaa maanisella mollilla jostain ihan arkisesta asiasta. Kuten vaikka tiskikoneen täyttämisestä samalla kun tätä jokapäiväistä askaretta hoitaa. Lusikka tuohon tam tam tam, lasi tähän toisen viereen tim tim tim ja sitten vielä lautanen niin kovin likainen pum.

Välillä on kuitenkin kiva luritella jotain ihan nuoteiksi sävellettyä lastenlaulua. Harmikseni mä vain olen unohtanut sanat moniin lauluihin. Niitä muistin sopukoista etsiessäni mua on parhaiten auttanut Suomen lasten laulukirja. Mutta eipä auta, jos sävelkin on vähän hakusessa. Netti toki saattaa osata jeesiä ongelman kanssa, mutta johan olin iloinen, kun arvostelukappale Soiva laulukirja -opuksesta oli juuri niin kiva kuin oletinkin. Sen lisäksi, että siinä on sanat ja sävelet 50 suomalaiseen lastenlauluun, siitä saa myös nappia painamalla yksinkertaisen pianosäestyksen antamaan tahtia omalle lauluesitykselle. Kirja toimii siis vähän samaan tapaan kuin mummilassa Minimen suuren suosion saaneet Linnut äänessä* – ja Maailman eläimet äänessä* -kirjat.

Suurin osa kirjan kappaleista on yksinkertaisia. Sellaisia, joita lauletaan ihan pienten lasten muskarissa, kuten Laiva, A ram sam sam ja Pienet sammakot. Yksinkertaisuuden takia moni vieraskin biisi taipuu esityskuntoon säestyksen melodiaa kuuntelemalla. Vaikka yleensä vaadin lastenlauluilta enemmän kuin kolme sointua ja viisi eri järjestyksessä lausuttua sanaa, tällä kertaa mä tykkään, että kirjan biisit ovat simppeleitä. Silloin ne tarttuvat nopeasti mieleen ja niitä voi luritella muutaman harjoituskerran jälkeen ilman sanoja. Tulevaisuudessa yksinkertaiset kappaleet myös taipuvat helpommin pienen lapsen laulettavaksi. Lähiöjeppe kuitenkin kaipaisi mukaan myös jotain vähän jännempää ja uudempaa. Hän tykkääkin kirjassa esimerkiksi Metrolla mummolaan -laulusta.

Vaikka kirjan soittovehje on pieni muovinen rimpula, sen äänenlaatu on yllättävän hyvä. Joinakin kertoina Lähiöjepen popittaessa viereisessä huoneessa kirjasta biisejä, mä olen luullut hänen soittavan musiikkia tietokoneelta. Toisin kuin laulukirjojen mukana tulevia dc-levyjä, tätä tulee oikeasti käytettyä yhdessä kirjan kanssa. Niin paljon, että patterit on jo kertaalleen vaihdettu.

Minimestä kirja on vallan mainio. Sen lisäksi, että hän edelleenkin jaksaa kuunnella meidän lauluamme ja pianosäestyksen tahdissa tuntuu nauttivan siitä vielä enemmän, kirjassa on myös yksi asia, jossa se voittaa monet kilpailijansa: nappi, jota saa painaa.

Jaa: