Yhdellä asialla on ollut suurempi merkitys elämäni kulkuun kuin äkkiseltään nuorena olisin voinut kuvitella. Mä olen aina ollut utelias ja jopa vähän ahne oppimaan uutta. Olen tahtonut kokea ja ymmärtää paremmin. Olen vasta näin kolmenkympin paremmalla puolen ymmärtänyt, miten suuri merkitys ikuisella oppimisenhimolla on. Se vie eteenpäin silloin, kun mieli ei vielä ole tietoinen, että matkaa pitäisi jatkaa jumittuneesta tilanteesta.

Uuden oppimisen janoaminen on ajanut mut tilanteisiin, joissa olen ensin ollut paniikissa, mitä hittoa olen taas tehnyt ja miksi olen omasta tahdostani sekoittanut oman turvallisen ja tutun elämäni. Kuten se hetki kun seisoin Turun lentokentällä matkalaukkuineni ja rääyin holtittomasti, etten tahdokaan lähteä vaihto-oppilaaksi. Tai ne ensimmäiset kuukaudet, kun muutettiin Helsinkiin mun unelmatöiden perässä, joita minulla ei silloin vielä ollut tietoakaan. Noin muun muassa. Mutta aina, ihan aina, nuo tilanteet ovat vieneet kohti uutta ja mielekkäämpää elämää ja minua.

Halu oppia muuttaa muotoaan iän karttuessa, mutta sen tärkeys ei muutu. Se on itselleni iso onnellisuuden mahdollistaja ja samalla myös tärkeä menestyksenavain työssä. Vaikka tutkintotodistus on painettuna paksulle kartongille ja talletettu lipaston laatikkoon, en minä koskaan ole valmis ammattilainen. Koskaan ei saisi jämähtää siihen uskoon, että kellään ei ole ammattiminääni mitään uutta tarjottavaa. Se päti silloin kun työskentelin kahvilassa ja se pätee nyt. Onnekkaana muijana olen saanut ympärilleni valtavan inspiroivan ja osaavan tekijäverkoston, josta saan imeä itseeni energiaa ja uutta näkökulmaa. Tahdon osallistua kirjoittajakoulutuksiin ja käydä luennoilla. Ja siksi luen myös self help -oppaita.

Self helpillä eli itseavulla on vähän negatiivinen kaiku, mikä johtuu sen ympärillä pörisevistä hihhuloinnista, jossa yksisarvisen kuivatusta kakasta uutettu tee on avain onneen. Mutta onneksi valtaosa self help -kirjallisuudesta on kannuksensa vuosien akateemisella työllä kartuttaneiden tieteentekijöiden kirjoittamia. Kirjojen sisältö pohjautuu tieteellisen näyttöön, eikä mututuntumaan keijupölystä. Näin on myös Maaretta Tukiaisen uuden Hyvän mielen taidot -kirjan laita. Sen alun teoriaosuudessa on jopa puuduttavan tieteellinen maku, mutta sitten päästään vauhtiin.

Kirjassa käydään havainnollistaen läpi hyvän mielen taitoja ja sitä, miten niitä voidaan treenata. Ihmisaivoja kun on mahdollista aikaisemmista uskomuksista poiketen muovata ihan hamaan vanhuuteen saakka. Oppiminen kestää koko elämän. On mieletöntä ja jopa vähän ahdistavaa ajatella, että tutkimusten mukaan aivot sopeutuvat pitkäaikaisessa harjoittelussa kohtaamaan ne haasteet, jotka käyttäjänsä niille asettaa. Periaatteessa oppimiselle ei ole mitään etukäteen paikallistettavissa olevaa ylärajaa. Ja tällä kaikella on vaikutus onneen.

Ihmisillä ei ole tasaveroisia mahdollisuuksia onneen, mutta onnellisuustutkija Sonja Lyubomirskyn mukaan henkilökohtainen kasvu ja onnellisuuden lisääminen on mahdollista. Jos ajatellaan ihmisen onnellisuuden lähtökohtia sadan prosentin kakkuna, siitä geneettinen perimä ja kasvuympäristö leipovat ison osan, 50 prosenttia. Olosuhteilla on taas 10 prosentin vaikutus. Näihin kahteen kakkupalaseen siitä sadasta prosentista ei ihminen itse voi vaikuttaa. Ratkaisevaa onkin, miten ihminen käyttää tätä jäljelle jäävää 40 prosenttia onnellisuuskakusta. Siihen nimittäin voi vaikuttaa omalla toiminnallaan. Lyubomirskyn mukaan ihmisen oma tavoitteellinen toiminta – se millaisia valintoja tekee, miten suhtautuu haasteisiin ja miten mieltään käyttää – voi lisätä hänen onnellisuuttaan 40 prosentilla.

Hyvän mielen taidot -kirja perustuukin siihen, että ihmistä itseään ja hänen onnellisuuttaan voi muokata. Ihan kuten lihaksia voi treenata ja kehittää urheilemalla ja aivoja lukemalla. Kirja sopii monenlaisille lukijoille. Se jeesii, jos on hukassa itsensä kanssa, eikä oikein tiedä, mitä elämältään tahtoo. Se auttaa huomamaan omat voimavarat ja taidot sekä näyttää, miten itseään voi kehittää. Kirjasta saa apua myös ihminen, jolla on tavoite ja jonka tarvitsee löytää omat tapansa sen saavuttamiseen; olkoon se tavoite sitten vaikka löytää unelmaduuni tai aloittaa terveempi elämä.

Kirjan aiheet, hyvän mielen taidot, on palasteltu helposti lähestyttäviin osioihin ja niihin liittyviin tehtäviin. Yläkagorioita on seitsemän: myönteisyydentaidot, tahdonvoimataidot, vuorovaikutustaidot, myötätuntotaidot, louvuustaidot, läsnäolotaidot ja itsensä johtamisen taidot. Mä luinkin kirjaa napaten kiinni aina sieltä, mikä itselle olennaisimmalta tuntui. Lukiessa huomattavissa oli selkeästi se, että tässä odotellaan miehen hoitovapaata alkavaksi. Elämä on nyt taas väliaikaisesti liian kiireistä sitku-elämää, mikä ei ole tervettä. Ei yllätäkään, että olen lukenut tarkasti osiot, jotka käsittelevät läsnäolotaitoja. Saman huomasin tutkiessani noita mielikuvaharjoituksia varten tarkoitettuja Hyvän mielen kortteja (joista Vilma kirjoitti tarkemmin). Valitsin korteista postauksen kuvia varten ne juuri nyt puhuttelevimmat. Itsensä kuuntelua, pysähtymistä ja läsnäoloahan sielläkin.

Läsnäolotaitojen harjoittelu on pidempiaikaisempi oppitie, joten keskityin tekemään nyt yhden harjoituksen aihepiiristä, joka on itselleni mieluinen ja myös helppo: unelmoiminen. Kirjan mukaan unelmoiminen kannattaa. Kun ihminen suhtautuu tulevaisuuteensa toiveikkaasti ja haluaa unelmoida, hän on tasapainoinen ja voi hyvin. En ollut tullut ajatelleeksi, että masentuneet ihmiset eivät kykene unelmointiin tai että se taito on heillä heikko. Kirjan mukaan unelmoiminen ja viime kädessä taito, joka auttaa meitä selviämään hengissä.

Mä tein kirjasta pohdintatehtävän sekä konkreettisen tehtävän, jossa annettiin ohjeet unelmakollaasin tekemiseen. Vaikka tässä on juuri yhden ison unelman kanssa päästy vauhtiin, tokihan tärkeitä mutta vielä toteutumattomia unelmia löytyy muitakin. Yksi pitkäaikainen unelma on elänyt minussa jo lapsesta lähtien. Tahtoisin kirjoittaa satuja. Ja tiedättekö, kyllä mä vielä joskus tämän unelman elän todeksi. Kaiken uuden oppimisen nautinnolliseen ahmimiseen ei vain ole aikaa etenkään tässä elämäntilanteessa – ja se on pitänyt oppia ja sitä myötä hyväksyä kantapään kautta. Mutta vielä joskus kirjoitan lapset ja aikuiset haltioituneeksi saavia tarinoita kuin esikuvani Marjatta Kurenniemi.

Ja sillä ajatuksella aloin leikellä lehdistä kuvia ja sanoja unelmakollaasiani varten. Esikoinen teki vieressä omaansa. Hän unelmoi tulevan kesän metsäretkistä, ja hän leikkasi talteen kuvia muun muassa ovesta (siitä mennään ulos), perheestä (siellä ollaan me kaikki) ja useammasta katetusta ruokapöydästä (ja sitten syödään). Omaan kollaasiini alkoi kerääntyä materiaalia, josta vasta kunnolla tajusin satukirjailijaunelmani olevan kirjan lisäksi myös paljon laajempi kokonaisuus: se on elämäntapa.

Mä olen aina kuvitellut itseni kirjoittamaan rauhalliseen maisemaan, joka saa rentoutumaan ja rauhoittumaan. Olin huomaamattani leikannut sanan rento kaksi kertaa eri muodoissaan, mikä kertookin olennaisen. Ne kesämajahaaveeni ovat myös osa tätä unelmaa. Satukirjailijana näen itseni kirjoittamassa aamuisin, kun luonto vasta ympärillä heräilee. Luonnolla on muutenkin iso merkitys, sillä sen seurailu inspiroi ja johdattelee satujani. Unelmani on rehevän kesäniityn tuoksu aamukasteessa ja toisaalta kakluuniuunissa hiljalleen paukkuvan koivupuun ääni pakkasen keskellä. Se on hiljaisuus ja luomisprosessin käyntiin räjäyttävä tylsistyminen.

Perhe on läsnä vahvasti unelmassani, ja näenkin satukirjailijana itseni tekemässä sitä ainakin alkuun rakkaana sivutyönä kesäisin, kun muut työt ovat tauolla ja perheellä aikaa kadota kanssani salaiseen piilopaikkaan. Leikkasin kollaasin vain yhden sitaatin, jonka poimin Hannan haastattelusta tuoreimmasta Avotakasta: ”Se on paitsi rakkaus, myös intohimo ja työ”. Muistutin kollaasissa itseäni myös tärkeästä yhteistyön voimasta, sillä tarvitsen unelmalleni kuvittajan. Liimasin ensin kollaasin alle pohjaksi kuvia, joiden päälle asettelin tekstit.

Valmiin kollaasin kiinnitin työpöytäni yläpuolelle. Vaikka sadut saavat odottaa vielä tovin, kollaasi muistuttaa, että voin opettaa mieltäni pyrkimään vahvemmin kohti unelmani elämäntapaa. Pehmeää, juurevaa, elinvoimaista, perhelähtöistä, rentoa, satumaista ja yhä onnellisempaa elämää.

Jos kirjalle tuntuisi sielläkin olevan tarvetta, tässä teille alennuskoodi käytettäväksi. Kun ostat Hyvän mielen taidot -kirjan ja kortit, saat ne yhteishintaan 39 euroa (normihinta 59 euroa), kun naputat alennuskoodi-kenttään Lähiömutsi. Hyvän mielen taitojen Facebook-sivuilla opitaan joka viikko yksi uusi hyvän mielen taito, kannattaa siis klikata itsensä myös sinne.

Jaa