Varsinaista viimeistä maitoateriaa ei koskaan nautittu. Mä en vaan olisi kyennyt imettämään ja miettimään, että tämä on nyt tässä. Imetys kun taisi viime kuukausina olla mulle tärkeämpi juttu kuin Minimelle. Niinpä lopetin päivän kahdesta jäljellä olleesta imetyskerrasta aluksi iltaimetyksen. Vaihdoin iltarutiineihin olennaisesti kuuluneen rinnan ovelasti ja onnistuneesti kirjaan. Muistaakseni iltamaidon perään ei koskaan sen kummemmin kitisty. Iltasadusta tuli se rauhoittumisen ja läheisyyden hetki, joka imetys ennen oli. Minime valitsee innoissaan kirjan, kiipeää syliin ja käpertyy siihen kuuntelemaan satua.
Kun aikaa oli kulunut tovi, en tarjonnut enää aamuisinkaan automaattisesti rintaa. Se vaati vähän enemmän tahtoa ja itsehillintää kuin iltaimetysten kanssa. Rinta kun ei enää toiminut totuttuun tapaan torkkunappina, vaan jouduin pinkaista sängystä ylös valmistamaan aamupalaa heti kun pinniksestä kuului nälkäinen hälytysääni.
Heitin roskikseen rintakumit, jotka olivat olleet apunani imetyksessä vuoden ja neljän kuukauden ajan. Viikkasin sängyn vieressä tottumuksesta pidetyn pukluharson laatikkoon ja kaivoin ullakolta esiin normaalit rintsikat. Vaikka välillä edelleen kaipaan imetyshetkiä, oli ihanaa saada yksi projekti onnistuneesti päätökseen.
Vielä kun rintani tajuaisivat, että se on loppu nyt. Ne roikaleet kun tunkevat edelleen kaksi kuukautta imetyksen lopettamisesta maitoa. Mä en tajua, miten se voi olla mahdollista. Mikä hormonihäiriö sisälläni myllertää? Toivoakseni kroppani ymmärtää lähiaikoina, että mä en ole suunnitellut uraa emakkona.
meillä tais mennä aika samalla kaavalla 🙂
Ja ikävä kyllä mulla on vähän sama tuon maidon tulon kanssa. Jotkut on sanoneet ettei se lopu välttämättä koskaan. iiks!
Meillä samainen prokkis juurikin käynnissä. Aiemmin ei poika ole niin tarkka ollut tissien läsnäolosta mutta ilmeisesti aistii lopun olevan lähellä, koska roikkuu aina tilaisuuden tullen kauluksessa… Torkuttelua tässä tulee kyllä ikävä.
Olisinpa lukenut tämän, kun panikoin, että lapsi vieroittuu ennenaikaisesti rintakumin takia! Ja kyllä, minäkin imetin lopulta 1v 2 kk ihan sujuvasti rintakumin avulla. Rintakumikin näköjään kuuluu niihin tätäkään-kukaan-ei-kertonu-juttuihin 🙁
Ei lopu koskaan?!? Sen on PAKKO olla urbaanilegenda. Pakko!
Torkkunappimahdollisuus oli kyllä erikätevä.
Joo, siksi mä aina yritän muistaa mainita, että hyvin se meni niidenkin avulla. En tiedä, olisiko tullut mitään ilman niitä koko hommasta.
Minime syntyi ennenaikaisena, joten ei jaksanut alkuun juoda maitoaan kuin pullosta. Ja kun lopulta sen pumppu-pullo-rinnat -rulijanssin jälkeen päästiin vain rintoihin rintakumien avulla, olin vain iloinen ja tyytyväinen – rintakumeilla tai ilman. Mulle sanottiin, että rintakumit voivat heikentää maidon tuotantoa, mutta mun kohdalla eivät t o d e l l a k a a n moista aiheuttaneet. Varmasti ne voivat sitäkin tehdä, kun kosketustuntuma ei ole yhtä vahva, mutta yleistyksenä niin ei saisi sanoa.
oskus taannoin kuulin, että jotkut kokevat olevansa huonoja äitejä ja potevat syyllisyyttä, kun imettävät rintakumeilla. Se tuli mulle ihan yllätyksenä. Jestas mistä kaikesta sitä pitäisikään olla paskana 😀 Vaikka imetys olisi ollut näppärämpää ilman aina hukassa olevia rintakumeja, syyllisyys oli vika asia, mitä mä niistä tunsin, kun vihdoin reilun kuukauden taistelun jälkeen saatiin imetys pelittämään vauvan vahvistuessa. Kiitollisuus taisi olla ykkösenä tuntemusläjässä.
Tutulta kuulostaa. Meilläkin iltaimetys vaihtui kirjaan tosi kivuttomasti. Ja niin kuin tuolla kirjoittelin, niin mäkään en kaksosten kanssa huomannut sitä viimeistä imetystä – esikoisen kanssa sen sijaan loppui kerrasta, mun ekana työpäivänä oli se vika imetys (sen jälkeen se ei enää pyytänyt, enkä tuputtanut). Mulla ei kyllä ole ollut ongelmia tuotannon jatkumisen kanssa, pari päivää oli rinnat hitusen pinkeinä mutta siinä se. Niin että nyt kun lapsoset välillä vähän vitsillä pyytää tétou, niin voin rehellisesti todeta, että ei sieltä enää mitään tule.
Ei mulla onnekseni vaivana ole mitään pinkeitä daisaripalloja saati märkiä paitoja, mutta välillä vain huomaan, että edelleen heruisi tipat jos toisetkin, jos niikseen tulisi. Se ei siis ole ongelma, vaan enemmänkin, noh, outoa.
Omg. Miten sitä maitoa voi tulla vieläkin? Aika kreisiä. Onkohan se yleistäkin, kun näistä asioista ei ikinä puhuta missään! Itse luulin että se ois pari päivää ilman imua ja that's it. Nimim. Tulevaisuus pelottaa. Etenkin tuo ”ei ehkä koskaan”! Vaihdevuosia odotellessa.
Puoli vuotta imetyksen lopettamisen jälkeen tippoja tuli, jos vähänkin rintoihin koski 😉
Minulla taitaa olla parhaillaan menossa kirjoittamasi vaihe! Vajaan vuoden ikäinen tytär sai ensimmäistä kertaa korviketta siinä yhdeksänkuisena ja on sen jälkeen ollut kovin mieltynyt pulloon sekä mahdollisesti suurempiin herkkumaitomääriin. Pikkuhiljaa imetyskerrat vähenivät aamuihin ja iltoihin. Viimeiset muutama viikkoa olen imettänyt aamulla ja illalla, aamulla tai illalla, en aamulla enkä illalla ja tällä hetkellä mietin imetinkö eilen vai toissapäivänä vai ööh? Tämä on onneksi mennyt näin.
Tyttären ollessa noin puolivuotias sain ihan itkun aikaiseksi siitä, että jos juuri sen hetkinen imetyskerta olisikin viimeinen… Tytär on siis onneksi itse vieroittanut itsensä rintamaidosta eikä ole tarvinnut vartavasten kikkailla sen kanssa. Voi tätä vapauden tunnetta, kun isäntä laittaa lapsen nukkumaan ja saa ihan rauhassa roikkua blogeissa!
Mulla imettämisestä ei tullut mitään lapsen synnytyksessä saaman keuhkokuumeen, sairaalassa aloitetun pulloruokinnan ja maidon riittämättömyyden takia. Imetin yhden ainokaisen kuukauden. Maitoa tuli kuitenkin kun vähänkin puristi vielä muksun ollessa yli vuoden vanha (ehkä vuoden ja pari kuukautta) – eli yli vuosi sen jälkeen kun olin lopettanut imetysyritykset. Että tsemppiä vain, se voi kestää että viesti menee perille myös sinne maidontuotantoon…
9kk sitten loppui imetys, mutta maitoa tulee edelleen heti kun puristaa rintaa.
Oho, rintakumin kanssa olet jaksanut sinnitellä noinkin pitkään! Kaikki kunnioitus sinne, vaikka itse en ole rintakumia koskaan kokeillutkaan. Mutta voisin kuvitella sen olevan aina hukassa, kiva sählätä julkisilla paikoilla ja aina unohtaisin pestäkin sen.
Meillä on ollut tällä kertaa hieman toisenlaiset ongelmat, allergiat. Kaiken maailman imetysdieetit on koluttu läpi, ja silti vielä imetän 9kk ikäistä kuopusta. Nyt kun käyn vielä töissäkin on tissistä tullut lapselle entistä tärkeämpi. Vaikka vielä pari kuukautta sitten tuo yli vuoden imetys oli vain kaukainen haave, taitaa se nyt meillä kuitenkin toteutua. Kyllä minä jaksan ilman viljoja kun lapsi pysyy tyytyväisenä 🙂
Esikoisen imetyksen lopetettua maitoa tuli vielä vuoden päästä 😀 että piiitkää hermoa vain 🙂
Sama juttu täällä. Mut on yksilöllistä, koska muutamalla mun kaverilla maidontulo on loppunut tosi nopeaan. Mulla tuli vielä puolen vuoden jälkeen tissistä painamalla ihan kunnon suihku, :D, ja silloin kysyinkin gyneltä, et onko normaalia. Ja kuulemma on. Silloin kyllä mietin, et olis ollut tämäkin kiva tietää aiemmin…
Kaveri lopetti imetyksen 2v sitten ja edelleen tuntee herumisen ja saa ruiskutettua maitoa jos näkee nälkäisen vauvan :))
Aikalailla vuosi sitten lopetin imetyksen ja edelleen maitoa saattaa tulla puristaessa ja muutaman kerran tullut pieni tippa paidan läpikin..
Mulla kans sama homma, lopetin tosin vasta 1,5kk sitten mutta maitoa tulee edelleen. Imetin vuoden ajan. Kysyin asiasta gynekologilta ja hän sanoi että ihan normalia kuulemma et ”runsasmaitosilla” voi vielä vuodenkin jälkeen tulla maitoa ja
kuulemma joillakin se ei lopu ikinä 😀
Meillä ei ole imetetty kahdeksaan kuukauteen ja maitoa tulee edelleen :O Okei no ei nyt samalla tahdilla kuin ennen, mutta kumminkin!
Nimenomaan. Mä olin sektiohelvetin jälkeen vaan onnellinen, että imetys ylipäätänsä toimi, vaikkakin rintakumeilla 🙂 Mutta olin kyllä ihan iloinen, kun imetys loppui. Aikansa kutakin ja silleen…
Pari kaveria on myös imettänyt rintakumien kanssa vuosia yhteensä (siis kaikkien omien lasten kanssa) 🙂
Voi ei toi Arabiassa otettu kuva; hän on niiiin pieni!
Ajankohtainen asia meikäläiselle. Justiinsa pohdiskelin samaa omalla palstalla http://www.lily.fi/blogit/mimosan-mietteita/imetyksen-lopettaminen
Enpä oo ennen tiennyt, että maitoa voi tulla vielä noin pitkään. Hui 😀
En tiedä koska loppuu, mutta vuosi porskutettu ilman imetystä ja edelleen saunassa ja suihkussa maitoa tulee roiskuen.. 😀
Missä mä olen ollut, kun näistä on puhuttu. Tää tuli mulle ihan puskista! Luulin, että pari päivää, maks kaksi viikkoa ja siinä se. Mutta ehei, keho on eri mieltä. Ja joo Spatz, sauna ja suihku tän ilmiön tuovat esille parhaiten.
Mäkin olen lintsannut niistä keskusteluista, joissa tästä on puhuttu. Outoa, että en ole tiennyt asiasta mitään, vaikka en kommenttien perusteella ole todellakaan ainut, jonka keho luulee olevansa emakko.
Ihan älytöntä.
Joo, on kyllä ollut avuksi, että lapsi ihan itsekin on sitä mieltä, että ehkä tämä nyt pisaa.
Jo on ihmisen kroppa outo.
Järjetöntä, en tiedä itkeä vai nauraa!
Olisi se kieltämättä helpompaa ollut ilman rintakumeja, mutta kun en ole muunlaista imetystä kokenut ja kaikkeen tottuu, siinähän se meni. Hukassa olivat lopulta vain harvoin ja kun niitä oli useampi, aina joku kumi löytyi. Peseminen taisi ollakin se veemäisin juttu. Aluksi olin sen kanssa tarkkana, mutta lopulta esimerkiksi kaupunkireissuilla vain pyyhin kumin ja imetin sillä samalla useampaan kertaan, kunnes vasta kotona pesin kumin.
Oot kyllä sissi lapsen allergian ja imetysdieettien kanssa taistellessasi!
Jos tää on sitten vissiin yleistäkin, miten voi olla, että minä en ole ainoa, joka ei ole siitä kuullut aikaisemmin??!! Mäkin kuitenkin imin itseeni alussa kaiken tiedon, mitä irti sain. Vai eikö sitä vaan ollut kiinnostunut niin kaukaisista asioista kuin imetyksen lopettaminen, joten siihen liittyvät asiat eivät jääneet mieleen. Hämmentävää. Ei tän tiedon tietäminen olisi tietenkään mitään muuttanut, mutta olisipa silti ollut kiva tietää etukäteen.
Nyt mua jäi kiinnostamaan, että voisiko imetyksen aloittaa periaatteessa uudelleen vielä näin kahden kuukauden jälkeen imetyksestä – tai vaikka vuoden, jos kerran maitoa tulee joitakin tippoja? Että lähtisikö maidontuotanto taas täyteen vauhtiin kysynnän mukaan?
Mä olen kans huomannut, että nälkäisen vauvan itkun kuuleminen saa aikaan samanlaisen tunteen kuin heruminen aikoinaan. Mä olen luullut, että se on vain luulotuntemus, mutta ehkä siellä oikeastikin tapahtuu jotain herumista. Jösses, niin outoa!
Ei ikinä! Siihen minä sanon kyllä kans, että ei ikinä!
Äläpä! Nelikuinen pötkylä <3
No en todellakaan mäkään tiennyt! Että ei ehkä lopu koskaan, älytöntä!
Itseäni myös huvittaa näin pari viikkoa sitten imetyksen lopettaneena se alkuaikojen pelko maidon loppumisesta. Maitoa tulee vieläkin, ja silloin alkuun stressasin jo siitä, väheneekö maito radikaalisti jos pumppaan yksin tehdyn kaupunkireissun aikana vain kerran 2-3 tunnissa, kun normaalisti vauva söi tunnin välein. (Tunnin välein syöminen muuten toinen asia, josta kukaan ei varoittanut etukäteen sanallakaan.)
Minä tiesin kyllä, että maidon tuotannon alasajo voi kestää kuukausia, mutta en tiennyt, että se ei välttämättä lopu koskaan. Tosin nyt kun oma imetys on ”balanssissa”, niin enhän minä nytkään näe maitoa muualla kuin joskus lapsen suupielessä. Mutta imettämisenhän voi teoriassa aloittaa milloin vaan uudestaan. Kyllähän jotkut synnyttämättömät adoptioäiditkin imettävät.
Mutta rintakumeista haluaisin jakaa omia kokemuksia. En tiennyt, että jotkut tuntevat (niistäkin) syyllisyyttä. Armoa mammat!
Meidän pikku ukkeli, esikoinen, syntyi reilu 1,5-kiloisena ja ensimmäinen imetysyritys oli lapsen ollessa viikon ikäinen. Suloistahan se oli, mutta ei sillä ollut mitään tekemistä syömisen kanssa ennen kuin hoitaja tarjosi muutaman päivän päästä rintakumia. Niiden avulla alkoi oma syöminen syöttöletkun ja pullon ohella. Kuulin ja luin oppaista moneen kertaan, että rintakumien avulla maitoa tulee huonommin. Mutta kyllähän sitä tuli paljon paremmin kuin lypsämällä (pahimmillaan kun sai lypsää 8 tuntia vuorokaudessa, että sai pojan tarvitseman maitomäärän kasaan). Toisaalta sanottiin myös, että lapsi ei ehkä opi imemään rintaa, jos saa esim tuttia. Minä ajattelin, että jos lapsi on saanut ruokaa ja muita nestemäisiä asioita (lääkkeitä yms) letkulla, ainakin kolmenlaisella tutilla, lusikalla, ruutalla, hörppyyttämällä, rintakumilla ja vielä testannut paria erilaista tuttia, niin miksei oppisi vielä yhtä. 3kk ikäisenä ei tarvinnut enää lypsää ja kuukautta myöhemmin luovutin yritykset syödä ilman rintakumia. Lapsi ei vaan enää ”haukannut” rintaa (ote rintakumillakin oli ilmeisesti huono, vaikka sillä kasvettiin, syötiin sitten pidempään kerralla). Olin hyvin tyytyväinen tähän, minähän kuitenkin ruokin lapseni. Puolen vuoden iässä kärsittiin rintaraivareista ja yritin kaikenlaisia hämäystaktiikoita, tarjosin myös rintaa ilman kumia. Pari kertaa se aiheutti hämmennystä, mutta sitten ukkeli söi tunnin putkeen ihan vaan syömisen riemusta (oksensi valtavan lammikon ulos, ihan vaan nälkäänsä ei syönyt. :D) ja muutaman päivän jälkeen ei ole rintakumia tarvittu. Pian tulee 8kk täyteen ja näillä mennään.
Sen olen huomannut, että ilman kumia syöminen on vähän nopeampaa ja vaihdoksessa vähän aikaa rinnat olivat sekaisin ja tuottivat liikaa maitoa. Mulla oli silloin tällöin kumit kateissa, mutta niitähän voi hankkia vaikka joka kassiin ja huoneeseen omansa. Enkä ottanut stressiä niiden pesemisestäkään joka imetyksen välissä (esim kaupungilla), äidinmaitohan säilyy huoneenlämmössä syömäkelpoisena lähteestä riippuen 6-10 tuntia, joten tuskin maitoinen rintakumi mikään terveysriski on. Siinä kaikki. Ei ne rintakumit mikään maailman loppu ole ja lapsikin voi näköjään milloin vaan oppia syömään ilman kumia.
Tsemppiä mammat!
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että oliko siinä joku erityinen syy, kun et kokeillut imettää ilman kumeja? Henkilökohtainen asia, ymmärrän jos et vastaa. Itse kans kumeilla imetin ja muistan kyllä kuinka niistä kohkattiin, että ei pitäis liian kauaa jne. Siis huhhuh, kukaan ei sanonut kyllä, että anna mennä vaan! Jossain vaiheessa kokeilin sitten ilman, eikä se enää sattunut niin jumalattomasti kuin alkuunsa. Sais kyllä kaikille heti suositella rintakumeja, jos syy on se, että sattuu.. Eipähän tuosta kivustakaan kyllä kukaan varoittanut. Mut täytyy kyl sanoa, et taivas avautui kun ne kapistukset löysin. Nobelin rauhanpalkinto niiden keksijälle!
—
Elina
Mä en oikein osannut odottaa imetyksestä mitään, joten se alun tunnin välein syöminen oli vaan yhtä kummallista kuin kaikki muutkin vauva-asiat. Nyt mä tosin olen hämmästynyt, kun jotkut tuttujen pariviikkoiset vauvat syövät vain 3–4 tunnin välein. Ja vaikka olen omin silmin moisen nähnyt, en oikein vieläkään omien kokemusteni perusteella usko, että se on mahdollista 😀
Tissisissi kyllä oot, kun noin olet jaksanut taistella imetyksen onnistumiseksi, vov! Mä yritin aina silloin tällöin kokeilla imetystä ilman rintakumeja, mutta kumiin tottunut lapsi ei hokannut asiaa lainkaan. Niinpä jossain vaiheessa annoin olla, hyvin kun meni rintakuminkin kanssa.
Tottahan toki kokeilin imettää useita kertoja ilman rintakumeja, se ei vain onnistunut. Mulla syy rintakumien käyttöön ei ollut sattuminen, taidan olla rautadaisari, sillä imetys ei tehnyt edes alussa kipeää. Tietty maidon nouseminen oli epämiellyttävä tunne, mutta ei kipeä.
Mä päädyin rintakumeihin kolmesta syystä. Ekana lapsen syntyminen ennenaikaisena. Hän ei aluksi jaksanut juoda maitoaan kuin pumpattuna pullosta ja pulloon tottuneena ei meinannut tajuta rinnasta mitään. Rintakumin avulla pääsi kuitenkin hommaan jyvälle imetys imetykseltä. Tokana mun maidontuotantolaitokset villiintyivät käyntiin päästyään. Rinnat olivat ekat neljä kuukautta kivikovat pallot KOKO AJAN, eikä lapsi saanut niistä oikein imuotetta. Terkkarin ohjein jonkun viikon lypsin ennen imetystä maitoa pois, että lapsi olisi sen jälkeen saanut tyhjemmästä rinnasta otteen. Siinä ei ollut mitään järkeä, kun lypsämällä maidontulo kiihtyi entisestään. Kolmas syy liittyy myös maidontuotantoon, ne kun saattavat hillitä maidontuotantoa ja mulla se oli poikkeuksellisesti vaan ihan hyvä juttu. Emakkokroppani kun luuli mulla olevan huollettavana ainakin viisi porsasta.
Sillon tällöin yritin imettää ilman rintakumeja, mutta se oli sellaistakin säheltämistä ja lapsi vain raivoitki nälkäänsä, kun ei tajunnut, miten homma toimii. Niinpä jossain vaiheessa lopetin, kun hienosti imetys meni rintakumienkin kanssa. Olin vain iloinen ja ylpeäkin, että imetys alun taistelun jälkeen onnistui hyvin. Ja kun on aina imettänyt rintakumeilla, ei onneksi osaa edes haaveilla sen perään, miten paljon vaivattomampaa homma olisi ilman välivälineitä.
Muakin ilahdutti suuresti tieto siitä, että rintakumeilla voi imettää noinkin pitkään ilman ongelmia. Jostain luin, että kannattaa mahdollisimman pian vierottaa rintakumeista, koska rinta ei saa niin paljon stimulaatiota ja voi hillitä maidontuotantoa kuten mainitsitkin. Tähän mennessä olen imettänyt rintakumeilla 2kk ihan menestyksekkäästi. Olen yrittänyt ilman rintakumeja, mutta yleensä vauva vaan hamuilee eikä edes yritä ottaa otetta. Lopulta vauva rupeaa raivoamaan, kun homma on erilaista kuin on tottunut. En tiedä, jaksanko yrittää vieroittamista sen kummemmin enää. Pääasia, että imetys onnistuu niillä!
Omaa pähkäilyä imetyksen lopettamisesta on täällä:
http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2013/07/25/hinkit-hiljaiseksi-eli-miten-lopettaa-imetys/
Toivotaan että joskus loppuisi maidon tulo, kun lopetuuspäätös saadaan tehtyä!