Olen kertonut esikoisen imetysalkutaipaleesta niin monta kertaa, että kauan lähiössä notkuneita lukijoita varmasti jo kyllästyttää. Mutta kerrattakoon nyt vielä, että ennenaikaisena syntyneen vauvan kanssa imetyksen alku oli yhdellä sanalla kuvailtuna säätämistä. Kahdella sanalla kuvailtuna helvetillistä säätämistä. Vauva oli liian heikko syödäkseen pelkästään rinnalta, siitäkin huolimatta, että itseltäni maitoa tuli sitten lopulta ihan roiskuen. Niinpä imetin, lypsin, annoin maitoani pullosta, imetin taas ja pesin pulloja. Rulijanssi piti aloittaa lääkäreiden kehotuksesta alusta kolmen tunnin välein, vuorokauden jokaisena tuntina. Öisin en ehtinyt välillä edes nukkumaan, kun oli taas herätettävä vauva syömään. Lopulta yli kuukauden taistelun jälkeen pääsimme pelkkään rinnalta ateriointiin.
Kunpa olisin tuon ensimmäisen kuukauden aikana tiennyt imetysapulaitteesta! Sen avulla pelkkään rintaan siirtyminen olisi saattanut onnistua nopeammin. Imetysapulaite on pullo, josta johdetun ohuen letkun avulla lisämaito annetaan vauvalle samalla kun äiti imettää. Vauva siis imee rintaa, mutta saa samalla pienen letkun kautta helposti lisämaitoa. Esikoisen ja minun kohdallani vekotin olisi auttanut siinä, että vauvaa ei olisi hämmentänyt välillä saada sapuskaa helposti pullosta ja sitten kovalla työllä rinnasta. Imuote olisi sekin voinut onnistua paremmin, kun vauvan ei olisi tarvinnut opetella syömistä sekä tuttipullosta että rinnasta heti alkuun.
Imetysapulaitteesta on hyötyä myös äideille, joilla maidoneritys on heikkoa. Sen avulla kun lisämaidon voi antaa niin, että äidin rinnat kuitenkin saavat samalla tarvitsemaansa stimulaatiota maidontuotannon ylläpitämiseen ja lisäämiseen. Monillahan on ongelmana, että rinnoista ei heru tipan tippaa rintapumpulle, vaan hanat saa auki vasta vauva. Eikä mikään ihme, onhan imettäminen niin paljon enemmän kuin vain syömistä tai syöttämistä.
Imetysapulaitetta valmistaa ainakin Medela, ja sitä saa näemmä myös vuokrattua. Imetyksen tuki ry:n sivuilla on neuvoja, miten imetysapulaitteen voi tehdä halvemmin itse ja miten sen käytöstä pääsee siirtymään pelkkään imetykseen.
Kuvat: Medela
Esikoisen kanssa päästiin tämän avulla rintakumista ja lusämaidosta eroon. Mun maidontuotanto ei tainnut kestää rintakumilla saatavaa heikompaa stimulaatiota ja vauva ei alkuun saanut matalista rinnanpäistä otetta. Imetyksen onnistuminen oli niin tärkeää minulle että koitin kaikki keinot ja tämän avulla esikoinen oppi ottamaan oikean otteen matalastakin rinnanpäästä ja kumilipareista saatiin luopua ja maitomäärä kasvoi. Sain laitteen lainalle paikallisesta imetystukiryhmästä. Tämän toisen lapsen imetys lähti liikkeelle kuin unelma ja täysimetyksellä on tämä reilu 5kk menty. Tällä kerralla en ole lypsänyt kuin kerran, sain ilmeisesti ensimmäisellä kierroksella siitä tarpeekseni ja tämä toinen ei pulloa huoli ollenkaan. Tsemppiä ja luottoa itseen, vaikka kyllä se vaatii taas sitä uudelleen opettelua.
Tämä olisi kyllä helpottanut imetyksen alkutaipaleella, kun todella tuntui, ettei nukkua ehdi kun aina joko yritän imettää, lämmitän maitoa, annan maitoa ruiskulla (!), pumppaan tai pesen ja steriloin pulloja. Juuri kun luulit pääseväsi nukkumaan huomaat, että jaa, johan tässä on kulunut se 3 tuntia edellisen rumban aloittamisesta eli ei muuta kuin hommiin…
Ei ole todellista, miten simppeli ja nerokas keksintö! Näin ei-omakohtaisestakin näkökulmasta mua riipii ihan sikana, että tuollaisesta ei tiedoteta enemmän, sillä just tällaiset pienet, fiksut keksinnöt voivat pelastaa arjen – etenkin sen arjen, jonka jakaa ihan uunituoreen ihmisen kanssa, epävarmana taidoistaan.
Ai niitä on noin hienoja olemassa! Sain poikani vuosi sitten ja sairaalassa maito ei vaan meinannut nousta, joten mulle annettiin imetysapulaite (jostain kivikaudelta). Se yhdistettiin ruiskuun ja toinen pää tungettiin imetyskumin alle. Koin sen hirveän vaikeaksi säätämiseksi kun se letku lipsahti aina sieltä kumin alta pois ja toisella kädellä piti säännöstellä sitä maito sieltä ruiskusta. Ja harmittii sekin imetyskumi kun siitä ei sitten millään meinattu päästä eroon. Tuo näyttää paljon näppärämmältä! Ja miks mulle ei tullut mieleen teipata sitä noin! Höh!
Jos on pakko syystä tai toisesta antaa pulloa, olin kuullut nänniä ja rinnasta imemistä jäljittelevistä pulloista, mutta en löytänyt mistään niistä tietoa. Lopulta löysin Hippula-kirppikseltä (tosin muualtakin varmasti saa) Pura-merkkisiä metallisia pulloja, joiden tutit ovat imetystä avustavia. Niistä vauva joutuu siis imemään maidon samaan tapaan kuin rinnasta. Meillä loppuivat hoitoöiden jälkeiset rintaraivot siihen. Suosittelen, jos sitä ongelmaa on, että pullon jälkeen vauva odottaa, että tissistäkin pitäisi maitoa tulla ilman työtä.
Rintakumista minäkin taistelin eroon ihan vain tahdonvoimalla eli pakottamalla vauvaa tissille mahdollisimman usein ilman sitä. Aluksi se aiheutti aikamoista raivoa. Välillä annoin imeä kumilla alussa ja sitten otin sen pois. Vasta sitten maitomäärät alkoivat riittää vauvalle, kun pääsin kumista eroon.
Moi! Anteeksi, tämä ei nyt liity mitenkään tähän postaukseen, mutta olen tässä yrittänyt etsiä yhtä sun postaustasi. Tästä on jo ehkä vuosi, kun bloggasit jostain muistaakseni englanninkielisestä tosi kivannäköisestä ja suloisesti kirjoitetusta kirjasta. Olikohan siinä jotain runoja. En muista oliko se lasten vai aikuisten vai molempien. En näköjään muista siitä muitakaan tarkkoja speksejä, mutta muistan että kirjasta jäi fiilis että se pitää hankkia. Osaisitkohan auttaa? 😀
Kiitos ihanasta blogista. Tsemppiä synnytykseen ja eloon nelihenkisenä perheenä!
Voi hitsi, tällainen olisi ollut meidänkin tapauksessa aika mainio! Maitoa kun tuli niin minimaalisesti ja lisämaito oli käytössä synnäriltä asti. Meillä poitsu oli viikon ikäisenä lastenklinikalla pari yötä (tietty minä myös pojan kanssa♥) ja siellä sitten saatiin myös tuo käsky, että kolmen tunnin välein aina herätys ja syönti.. Ensiksi rintaa, sitten lisämaitoa.. Eikä sitä maitoa sitten koskaan alkanut enempää tulemakaan. : / Raskasta tuo heräily oli. Aina juuri sillon piti herätä kun olisi unettanut. Kurjaa oli nukkuvaa pientä herätellä.
Ehkä joskus vielä saan toisen lapsen ja pääsen kokemaan imetyksen parhaimmillaan. 🙂 Se olisi kiva!
Meillä oli tuo kyseinen väline käytössä kolme kuukautta ja ilman sitä olisimme varmasti joutuneet siirtymään täysin pulloruokintaan, sen verran pieni alkoi vaatimaan pulloa ja hylkimään rintaa noin kuukauden ikäisenä. Eli olen kovin kiitollinen, että löysimme apulaitteen, kiitos siitä imetystukihenkilön. Laitteesta huolimatta maito ei valitettavasti noussut niin paljoa, että olisimme päässeet täysimetykseen, mutta iso apu siitä oli. Onneksi nyt kun tyttö on 5 kk, kiinteät on korvanneet korvikkeet eli laite on pistetty ansaitusti eläkkeelle.
Suosittelen siis lämpimästi laitetta.
Voi kun tämä postaus olisi tullut viime vuoden toukokuussa… Meillä ei ikinä lähtenyt imetys onnistumaan, koska nenämahaletku ja pullosta syöminen sotki meijän ukkelin imurefleksin alussa niin tehokkaasti… Ja neuvolassa eivät uskoneet, että poika ei vain syö rinnalta vaikka miten yritin… Lopulta se meni heikon painonnousun ja hillittömien (vauvan) itkupotkuraivareiden saattamana siihen, että lypsin kaiken maidon pumpulla ja annettiin mun maitoa pullosta. Neuvolassa lähinnä syyllistettiin, että kyllä pitäisi opetella imettämään… Olisivat voineet vaikka tätä ehdottaa, mutta ei. Kannoin asiasta pitkään huonoa omaatuntoa, kunnes hiljattain kaverini sanoi, että turhaan moista kannan, koska vauva sai joka tapauksessa mun maitoa koko ajan.
Oli muuten aikamoinen rumba pumpata kaikki maidot omista meijereistä, mutta jotenkin vain vastikkeen antaminen rankan alun jälkeen ei tuntunut luontevalta… Tämä juttu menee linkkikansioon! Suuri kiitos tästä vinkistä!! <3
-Riikka
Itse käytin imetysapulaitetta 6kk, koska vauva ei suostunut imemään rintaani kovin pitkään ilman sitä. Ilmeisesti maitoa ei vain tullut tarpeeksi nopeasti hänen makuunsa. Apulaitteen avulla sain lisämaidon määrän vuorokaudessa vähennettyä noin viidestä desistä alle yhteen desiin. Hieno keksintö siis ja suosittelen muillekin.
Jos joudutte käyttämään yhtä pitkään laitetta kuin minä, niin suosittelen ostamaan useamman apulaitteen ja monet letkut. Puhdistus on ehdottomasti tuon laitteen raivostuttavin juttu. Varsinkin yöimetysten jälkeen tuntui aika tylsältä lähteä keittiöön puristelemaan vettä letkujen läpi. Laitteen käyttämiseen rutinoitui kuitenkin aika nopeasti ja opin käyttämään sitä muuallakin kuin kotona. Useamman apulaitteen omistaminen takasi sen, että pystyin liikkumaan vauvan kanssa kaupungilla pidempäänkin kuin yhden imetyksen yli.
Kuulostipa tuo säätäminen samalta kuin esikoisemme imetystaipaleen alku. Minustakin tuntui, ettei mitään muuta öisin ehtinyt kuin yrittää imettää vauvaa kolmen tunnin välein (herättää hänet siis syömään ja yrittää pitää hereillä syömisen ajan), antaa lisämaitoa pullosta (voi kunpa joku olisi kehottanut meitä antamaan ne muutamat millit ruiskusta, max 5 ml saatiin kerralla menemään), pumppaamaan maitoa ja pesemään pumpun osat seuraavaa herätystä varten (juu, luultiin että pitää keittää joka kerran jälkeen)… Puuh… Vauva oli täysiaikainen, mutta pienikokoinen (SGA-vauva) ja keltainen (ei kuitenkaan niin keltainen, että olisi saanut valohoitoa). Ei myöskään osannut imuotetta vaan piti kielensä kiinni kitalaessa eikä osannut avata suutaan kunnolla. Imuote irtosi aina myös tosi helposti (sen jälkeen kun se oli 10-20 minuutin yrittämisen jälkeen saatu) ja vauva myös raivostui siitä, kun maitoa suihkusi liikaa. Rintakumeilla yritin sitten imettää selällään, jottei olisi tukehtunut maitoon. No, lopulta hänkin oppi, ja imetystaival jatkui reilusti yli vuoden ikään. Toisen ja kolmannen lapsen kanssa sujuikin sitten paljon helpommin.
Kiitos tiedosta, että sitä voi saada lainaan myös imetystukiryhmästä! Ja niin kiva kuulla, että tämä auttoi vauvaasi oppimaan oikean imuotteen. Mä imetin koko lähes puolentoista vuoden imetysrupeamani lopulta rintakumin kanssa. Silloin en vain enää jaksanut yrittää siitä edes eroon, kun vihdoin homma muuten onnistui. Tällä kertaa toivottavasti selvittäisiin ilman härpäkkeitä. Mutta on hyvä tietää, että sellaisia on olemassa, jos apua tarvitsee.
No näinpä!
On tosiaan omituista, että en missään vaiheessa tällaisesta kuullut neuvolasta tai synnäriltä. Enkä osannut sellaista hakea netistäkään. Imetyksen tuki ry:stä siitä olisi varmaankin vinkattu, mutta sinne en koskaan ollut yhteydessä.
Jossain sairaaloissa sellaisen kuitenkin saa. Itse säädin imetyksen kanssa synnytyslaitoksella viikon, mutta kukaan ei vinkannut tällaisesta laitteesta. Enkä sitten tajunnut itse mitään sellaista edes etsiä netistä.
Kiitos pullovinkistä! Itse imetin lähes puolentoistavuoden ajan rintakumilla. En vain jaksanut taistella siitä eroon, kun vihdoin alun säätämisen jälkeen kaikki ateriointi tapahtui rinnalta. Itselläni ei tosin ollut ongelmia myöskään maidon herumisen tai riittämisen kanssa, joten pakottavaa tarvetta päästä siitä eroon ei ollut. Enemmänkin rintakumi auttoi siinä, että vauva pystyi paremmin hallitsemaan roiskuen pulppuavaa maitoa.
Olisiko kyseessä tämän postauksen kuvituksena ollut Dallas Claytonin It’s never too late – A kid’s book for adults -kirja?
Oli tosiaan kurjaa herättää vauvaa ihan unesta syömään. Meillä olikin bileet sinä päivänä, kun sain ihan luvan kanssa ryhtyä antamaan rintaa vauvantahtisesti. Se tahti sopi itsellenikin paremmin.
Niin kiva kuulla, että siitä on ollut apua! Ja onneksi olet tajunnut kääntyä imetystukihenkilön puoleen. Mä en kokenut silloin apua tarvitsevani, mutta höh, olisi kannattanut ottaa puhelin käteen ja soittaa.
Sähän olet tehnyt ihan valtavan ison duunin lypsämällä kaiken maidon lapsellesi – huonon omatunnon sijaan saat olla itsestä ylpeä!
Kiitos kokemuksesi jaksamisesta ja vinkistä! Mahtava kuulla, että laitteesta on ollut noin iso apu. Ja joo, ihan varmasti useampi laite tekee arjesta sujuvampaa. Sen verran työlästä jo pelkkien pullojen ja lypsyvälineidenkin pesu on, että siihen kun vielä lisää tämän härpäkkeen pikkuisine putkineen.
Huuh joo, samanlainen meinkinki tosiaan täällä. Sitä myöten, että maitoa tuli tulvimalla, mikä oli vauvalle selkeästi hankalaa ja epämiellyttävää. Toivottavasti meilläkin menee nyt toisella kerralla helpommin. Ainakin se, että vauva on viihtynyt nyt lähes puolitoista kuukautta isosiskoaan kauemmin kohdussa antaa toivoa tulevaan imetysurakkaan.
Itse pääsin käymään Jorvissa imetysohjauksessa kun imetys ei meinannut sujua millään. Sain kokeilla rintakumia ja imetysguru kertoi imetysapulaitteesta, mutta teki siitä diy-version. Taisi olla joku nenämahaletku tms ohut muovinen letku jokatapauksessa. Letkun toinen pää sujautettiin tuttipulloon siitä tuttiosan ja sen tuttipullon renkaan välistä ja toinen pää ujutettiin rintakumin alle tai ilman rintakumia imetettäessä suupielestä, kun imuote oli kunnossa. En osaa sanoa saisiko jotain letkuja esim apteekista ostettua. Saatiin ohjaajalta muutama kotiin mukaan ja pärjättiin niillä. Ruiskulla pruutattiin kylmää ja lämmintä vettä letkusta läpi ja otettiin uus käyttöön kun tuntui et ei puhdistu enää. Vinkkinä vaan et ei välttämättä tarvii ostaa varsinaista laitetta…
Tää olisi niin ollu helpotus kun itse esikoisen kanssa myös kävin läpi saman tissi-pullo-lypsy rumban lapsen kanssa joka tuli kiireellä 5 viikkoa etuajassa ja vietti pari viikkoa keskolassa opettelemassa itse syömään. Voi miksi ei tieto tälläisestä ja tämän kätevyydestä ole mennyt sinne keskolaan? Sairaala-aikana kun piti mitata että lapsi syö tarpeeksi niin ymmärrän että dokumentoinnin takia se imetyspunnitus ja loput pullosta ja ihan loput letkulla mahaan oli helpoin, mutta kotiutumisvaiheessa kun olisi saanut tästä tietoa! Ai että ois helpottanut! Ihana että jaoit tiedon nyt niin voin itse sopivissa tilanteissa vinkata eteenpäin tästä!
Vikassa kappaleessa tosiaan linkkaan sivuille, josta löytyy ohje, kuinka imetysapulaitteen voi tehdä itse 🙂
Joo, tosi kurjaa, että tästä ei tunnuta olevan tietoisia edes sairaaloissa. Mäkin olisin niin toivonut, että olisin tästä tiennyt jo esikoisen aikana.
Pakko mainita että vähän aikaa sitten luin muistaakseni tästä kirjasta (en ihan 100% varma lähteestä nyt ole) http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510323217 että itseasiassa pullosta imeminen olisi rankempaa kuin rinnasta. Kun rinnan saa ”käyntiin” niin maitoa tulee ihan itsekseen ja lapsen tarvitsee vain imeä. Lapsi kuulemma pystyy säätelemään maidontuloa rinnasta painamalla kielellä rinnanpään kiinni. No en kyllä tällaista säätelyä huomannut hirmukiireellä hotkivan ja välillä kakovan vauvani kanssa.
Pullosta taas lapsi joutuisi ihan oikeasti imemään ja nuo imetysvaikeudet pulloruokituilla olisivat enemmänkin siitä kiinni ettei enää tai vielä osaa oikeaa imuotetta.
Mene ja tiedä ja vaikka kirjassa noin olisi sanottu niin se on vain yhden ihmisen kertoma tarina. Omalla kokemuksella se kylläkin vaikuttaa varsin uskottavalta.