Me syötiin tänään ensimmäiset kotimaiset mansikat. Mustikat kuulemma kukkivat jo Pohjanmaalla, vaikka yleensä ne ovat uskaltautuneet niihin puuhiin vasta heinäkuussa. Meillä onkin käsillä positiivinen ongelma; pakastimien tyhjennys ennen uuden sadon kypsymistä. 

Toisen pakastimen pohjalta löytyivät viime syksynä tehtyjen vauvansoseiden loput. Minime siirtyi tuolloin arvioitamme nopeammin syömään yhä karkeampaa ruokaa, ja pakastimen nurkkiin jäi pyörimään läjäpäin vauvanruokaa sosekauden kutistuttua pariin kuukauteen. Vihannessoseet on heitelty keittoihin ja esimerkiksi sämpylöihin, mutta nyt myös marja- ja hedelmäsoseille oli pakko keksiä hyötykäyttöä. Jotkut leivokset? Ehkä kiisseli? Tai ihan vain kaurapuuron päälle? Eikun tietenkin vispipuuro!

Mummilasta tuttu perinneherkku onkin viime aikoina saanut uutta twistiä omasta lapsuudestani tutun puolukkaisen version rinnalle: kirsikkavispipuuro, persikkavispipuuro ja esimerkiksi luumuvispipuuro. Uusi arkijälkkärikuninkaallinen on syntynyt: vauvansosevispipuuro!

Jaa