Mä olen aina ollut vähän vinksallaan historiaan ja menneiden aikojen tarinoihin. Välillä vuosikymmenien takaisiin päiviin johdattavat museot, elokuvat, näyttelyt tai kirjat imaisevat mut niin täysin mukaansa, että kestää hetken ravistaa päänsä takaisin nykyhetkeen. Etenkin vuosikymmenet 1920-luvulta 1960-luvulle tuntuvat niin tutuilta ja läheisiltä, että välillä historiatohinoissani kuvittelen eläneeni toisen elämän noihin aikoihin.

Paikoissa, joissa voi vielä tuntea menneet ajat ja ihmiset on jotain lumoavaa. Voisin viettää pitkiä toveja vain antaen mielikuvituksen lentää jonnekin kauas taaksepäin. Lähdinkin tohinalla ensimmäistä kertaa tutustumaan Itä-Helsingin ehkä mystisimpään paikkaan, Laajasalon kyljessä sijaitsevaan Kruunuvuorenrantaan. Siellä villiintyneen metsän keskellä ja kuhmuraisten pikkupolkujen varrella sijaitsee 1800-luvun lopulla kukoistanut huvilayhdyskunta, josta nykyään on jäljellä vain rauniot.

Ajattelin, että voisin paikalla aistia, kuinka Helsingin parempi väki aikoinaan vietti kesäpäiviään komeissa huviloissaan pitkät helmat heiluen ja hatut päässä keikkuen. Todellisuudessa retki Minimen ja ihanan juoksutrikoonaisen Auran kanssa oli vähän masentava. Huvilat eivät saaneetkaan mielikuvitusta tanssimaan, vaan ainoastaan surullisen fiiliksen hiipimään kiinni rintapieleen. Vaikka pystyin kuvitella, miten kaunis esimerkiksi kymmenen huoneen ja usean kuistin huvila Villa Kissinge on ennen ollut, nykyään osittain palanut ja romahtanut huvila lasinsirujen ja ruostuneiden maalikannujen keskellä oli vain apea näky.

Ei voi kun ihmetellä, miten tuollainen alue on päästetty raunioitumaan. Kalliolta voi katsella uskomatonta näkymää Suomenlinnasta Kauppatorille, Kruunuhaasta Merihakaan ja lopulta aina Kulosaareen asti. Alue on nykyisin yksityisessä omistuksessa ja sitä on suunniteltu rakennettavaksi jo 1960-luvulla. Voisin vannoa, että nyt on käsillä viimeiset vuodet jos ei hetket, kun aluetta pystyy käydä ihmettelemässä nykyisessä tilassaan.

Vaikka retken tunnelma oli huviloiden kohtaloita kelatessa melankolinen, onneksi maittavat eväät pelastavat aina fiiliksen. Levitimme viltin kallioille ja totesimme taas, että vatta täynnä kaikki on paremmin.

Jos sinäkin tahdot käydä ihmettelemässä Itä-Helsingin rauniohuviloita, surauta metrolla Herttoniemeen ja ota metroasemalta allesi bussi numero 88. Könötä kyydissä aina päätepysäkille (Päätie) asti. Tallustele Päätien etelänpuoleiseen päähän asti ja käänny oikealle metsään vievälle hiekkatielle ohi suljetun portin. Tovin kuljettuasi vastaan tulee lähes umpeenkasvanut Kruunuvuorenlampi ja ensimmäiset huvilat. Nopsa Travelsin reitti Kruunuvuoren rauniohuviloille opastaa tarkemmin parhaiten säilyneiden huviloiden historiaan.

Vinkkinä kerrottakoon vielä, että jokaista menevää lasta kohden kannattaa varata yksi perässä juokseva aikuinen, kaksikaan ei ole pahitteeksi. Kruunuvuorenranta on lapsista jännä, mutta siellä on myös paljon lasinsirua ja muuta rojua, joiden kanssa voi käydä köpelösti. Vauvat ja taaperot kannattaa roudata paikalle kantorepuissa tai -liinoissa, sillä maasto ei ole ratasystävällinen.

Jaa: