
Paikoissa, joissa voi vielä tuntea menneet ajat ja ihmiset on jotain lumoavaa. Voisin viettää pitkiä toveja vain antaen mielikuvituksen lentää jonnekin kauas taaksepäin. Lähdinkin tohinalla ensimmäistä kertaa tutustumaan Itä-Helsingin ehkä mystisimpään paikkaan, Laajasalon kyljessä sijaitsevaan Kruunuvuorenrantaan. Siellä villiintyneen metsän keskellä ja kuhmuraisten pikkupolkujen varrella sijaitsee 1800-luvun lopulla kukoistanut huvilayhdyskunta, josta nykyään on jäljellä vain rauniot.
Retki raunioille Helsingissä
Ajattelin, että voisin paikalla aistia, kuinka Helsingin parempi väki aikoinaan vietti kesäpäiviään komeissa huviloissaan pitkät helmat heiluen ja hatut päässä keikkuen. Todellisuudessa retki Minimen ja ihanan juoksutrikoonaisen Auran kanssa oli vähän masentava. Huvilat eivät saaneetkaan mielikuvitusta tanssimaan, vaan ainoastaan surullisen fiiliksen hiipimään kiinni rintapieleen. Vaikka pystyin kuvitella, miten kaunis esimerkiksi kymmenen huoneen ja usean kuistin huvila Villa Kissinge on ennen ollut, nykyään osittain palanut ja romahtanut huvila lasinsirujen ja ruostuneiden maalikannujen keskellä oli vain apea näky.
Ei voi kun ihmetellä, miten tuollainen alue on päästetty raunioitumaan. Kalliolta voi katsella uskomatonta näkymää Suomenlinnasta Kauppatorille, Kruunuhaasta Merihakaan ja lopulta aina Kulosaareen asti. Alue on nykyisin yksityisessä omistuksessa ja sitä on suunniteltu rakennettavaksi jo 1960-luvulla. Voisin vannoa, että nyt on käsillä viimeiset vuodet jos ei hetket, kun aluetta pystyy käydä ihmettelemässä nykyisessä tilassaan.
Kuinka retkeillä Itä-Helsingin rauniohuviloille
Vaikka retken tunnelma oli huviloiden kohtaloita kelatessa melankolinen, onneksi maittavat eväät pelastavat aina fiiliksen. Levitimme viltin kallioille ja totesimme taas, että vatta täynnä kaikki on paremmin.
Jos sinäkin tahdot käydä ihmettelemässä Itä-Helsingin rauniohuviloita, surauta metrolla Herttoniemeen ja ota metroasemalta allesi bussi numero 88. Könötä kyydissä aina päätepysäkille (Päätie) asti. Tallustele Päätien etelänpuoleiseen päähän asti ja käänny oikealle metsään vievälle hiekkatielle ohi suljetun portin. Tovin kuljettuasi vastaan tulee lähes umpeenkasvanut Kruunuvuorenlampi ja ensimmäiset huvilat. Nopsa Travelsin reitti Kruunuvuoren rauniohuviloille opastaa tarkemmin parhaiten säilyneiden huviloiden historiaan.
Vinkkinä kerrottakoon vielä, että jokaista menevää lasta kohden kannattaa varata yksi perässä juokseva aikuinen, kaksikaan ei ole pahitteeksi. Kruunuvuorenranta on lapsista jännä, mutta siellä on myös paljon lasinsirua ja muuta rojua, joiden kanssa voi käydä köpelösti. Vauvat ja taaperot kannattaa roudata paikalle kantorepuissa tai -liinoissa, sillä maasto ei ole ratasystävällinen.
Minuakin on aina kiehtonut tällaiset rauniot ja ränsistyneet rakennukset. Erityisesti fiilistelen ikivanhoja kivijalkoja, joita bongailen metsiköistä tai milloin mistäkin. Rakennan mielessäni talon, huvilan tai vaikka navetan kivijalan päälle ja kuvittelen millaista elämä on komealla paikalla ollut.
Kruunuvuorenrannan huvilat näyttävät edustavan juuri sitä surullisuutta, joka on päässyt tapahtumaan. Vaikka toisaalta ne kiehtovat suunnattomasti niin kai niitä mielellään katselisi myös loistossaan.. Mutta toisaalta silloin sinne ei välttämättä olisi rahvaalla mitään asiaa.. 😀
Mulle nämä huvilat ovat ihan vieraat, joten kiitos taas vinkistä!
Mä teen ihan samaa ikivanhojen kivijalkojen kohdalla 😀 Nämä rauniohuvilat ovat siis ehdottomasti sun must see -listalla!
Ohhoh, harmittaa kyllä, että paikka on päästetty rapistumaan. Tällaisen ikivanhojen talojen rakastajaa (joka itsekin asuttaa 100 vuotta vanhaa taloa) kylmää vatsalaukkua tuollainen hukkaan heittäminen. Turussa on ihana käydä käpyttelemässä Ruissalon rantapolkuja pitkin, unelmoiden itse asuvansa niissä huviloissa ja taloissa. Suurin osa niistä on kyllä hyvin huollettuja, jotkut eivät niinkään. Eli yksi kappale lisää ikivanhojen talojen rakastajaa ilmoittautuu, hep! 🙂 Pitääpä käydä tsekkaamassa nuo, kun sinne suunnalle eksymme!
http://kristakeltanenblog.com/2012/09/forgotten-beauty/ Oletko nähnyt nämä valokuvaaja Krista Keltasen ottamat huikeat kuvat? Niin aavemaisia ja surullisia. Krista on ihan käsittämättömän taitava kuvaaja.
Surullisen kiehtova paikka! Voi kun voisikin kurkistaa menneeseen ja nähdä talon elämää kaikessa kukoistuksessa. Tässä onkin meille jännittävä retkipaikka kun tulemme Suomeen lomailemaan.
Tuli mieleen tämmöinen linkki: http://www.dailymail.co.uk/news/article-2316987/Photographer-Niki-Feijens-eerie-images-abandoned-farm-houses.html
Jo ainakin parin vuoden ajan minun on pitänyt tehdä retki Kruunuvuoreen. Nyt tämän jutun innoittamana retken on kyllä toteuduttuva, vielä kun paikka on tuollainen.
Ai miten mulla sydän särkyy…. RAKASTAN kaikkea vanhaa ja varsinkin taloja. Ne kun huokailee jotain vanhaa, mystistä rauhaa. Täällä maalla ei ihan noin hienoja huviloita ole, mutta taloja on tyhjillään vähän joka tien varrella. Lähin autioitunut rakkauden kohteeni on tuolla 8 kilsan päässä. Se on vanha kaksikerroksinen hirsinen maatalo, kahdella verannalla. Pihassa kukkii sireenit risukoitten keskellä ja isot koivut varjostaa taloa….
Ihan tossa Kruunuvuorenrannan lähistöllä on Stansvik joka on aivan ihana paikka. Me itseasiassa vietettiin aina juhannukset siellä kun olin pieni ja tammikuussa juhlistettiin pikkusen nimiäisiä siellä 🙂 Mahtava paikka
-sanna
Mä myös aina mietin kivijalkoja nähdessäni, että millaistahan silloin joskus on ollut. Millaisia perheitä ja lapsia, miten lapset on talon lähellä leikkineet vai onko siellä lapsia ollutkaan, mitä ne on nähneet ja kokeneet… Jänniä ajatuksia ja jänniä fiiliksiä. Komean näköinen huvila!
Aiheesta puheenollen:
http://pingalepingale.blogspot.fi/2013/06/kiehtova-autiotalo-ja-surulliset-rauniot.html
On kyllä kaunis nainen tuo Aura.
Erittäin kiva paikka esim piknikille.Maisemat vertaansa vailla.Huviloita on hauska tutkia ja valokuvata.Suosittelen kaikille!