Mä toivoisin voivani opettaa Minimelle kolme asiaa elämästä, joiden tajuamiseen itselläni meni turhan kauan. Pojat, vieraat kielet ja kengät.

Haluaisin hänen tajuavan, että ei ole järkeä tuhlata itseään ihan peruskivoihin seurustelusuhteisiin. Eikä etenkään siksi, että parempaakaan poikaa (tai tyttöä) ei ole tarjolla. Se paras, se joka saa sydämen heittämään kärrynpyörää, on kyllä tulossa. Tämä nyt ei onneksi ole vielä ajankohtaista yksivuotiaan kohdalla.

Toivoisin hänen myös tietävän, että mitä tahansa hän elämässään aikookaan, vieraiden kielien osaaminen on unelmien tavoittelussa apuna. Haaveiden opiskelupaikan ja upean työpaikan lisäksi vieraiden kielten avulla saattaa luoda läpi elämän kantavia ystävyyssuhteita. Ja mistäs sitä tietää, kenties löytää myös rakkauden. Tämänkin opetuksen käytännönharjoitteiden aloitukseen menee vielä muutama vuosi.

Kolmantena aion saada hänet ymmärtämään jo pienestä pitäen, että kengillä ja niiden materiaalilla on väliä. Mä itse tuhosin jalkojani ihan liian kauan muovisissa, epämukavissa, hiostavissa ja rumissa tekonahkahirvityksissä. Eivätkä teiniaikojeni halppiskengät tulleet lopulta edes halvaksi, sillä niitä joutui olla koko ajan ostamassa uusia. Toisin kuin nahkakenkiä, jotka hyvällä hoidolla ja kerran pari vuoteen tehdyillä suutarivierailulla kestävät vuosia.

Samaten kuin itselläni, Minimellä kuivan kelin popot ovat joko nahkakenkiä tai kangastennareita. Hänen ensikenkiään, jo pieneksi jääneitä Converseja, lukuun ottamatta jokainen pari on joko saatu tai ostettu käytettyinä. Nyt kun tyyppi on alkanut kävellä kunnolla, ajatukset ovat välillä harhautuneet pohtimaan ensiaskelkenkien tarpeellisuutta – vaikkakin olen sitä mieltä, että jaloillaan ne lapset kävelemään oppivat, eivät kengillään. Olen miettinyt, pitäisikö lapsella sittenkin olla nyt käytössä ihan uudet kengät, joita entiset käyttäjät eivät ole muokanneet.

Lindexillä oli taidettu etälukea mun epävarmat mietteet, sillä he lähettivät Minimelle Kavatin nahkakengät. Lindexin online-shopista on nimittäin huhtikuusta lähtien saanut ostettua tuon ruotsalaisen popofirman lastenkenkiä, ja yhteistyö jatkuu ainakin ensi syksyyn. Mulle kolahti kenkien klassinen muotoilu sekä unisex ilme ja etenkin materiaalien laatu. Ulkopinta on tietenkin nahkaa, mutta mikä tärkeintä, myös sisäpinta on unelmapehmeää ja hengittävää nahkaa. Muotoillun sisäpohjan luvataan antavan hyvän tuen askeleille, joten sen luulisi pitävän ensiaskelkenkämietteeni tyytyväisen hiljaisena.

Tästä Minimen saamasta Fjäril-kenkämallista on saatavilla koot 19–24. Koot ovat reiluja, sillä vaikka mittasin sentilleen Minimen jalan ja vertasin niitä nettisivuilla olevaan kokotaulukkoon, kengät ovat vähän turhan isot. Parempi tietty niin kuin liian pienet.

Joka tilanteen kengät nämä eivät lopulta kuitenkaan ole. Ne eivät sovellu rymyämiseen, sillä rasvauksesta huolimatta konttiminen, potkiminen ja kiipeily näkyvät tietenkin etenkin kenkien kärjissä. Vaikka vaatteet ja kengät ovatkin mielestäni tehty käytettäviksi, nämä taitavat jäädä edustuskengiksi, jotka kiskaistaan jalkaan vain kaupungille mennessä. Rymyämiseen toimivat näin kesällä paremmin kangastennarit, jotka voi huoletta heittää pesukoneeseen, jahka on ensi kopistellut edes suurimman osan muta- ja hiekkakuorrutuksesta pihalle.

Jaa: