Mä toivoisin voivani opettaa Minimelle kolme asiaa elämästä, joiden tajuamiseen itselläni meni turhan kauan. Pojat, vieraat kielet ja kengät.
Haluaisin hänen tajuavan, että ei ole järkeä tuhlata itseään ihan peruskivoihin seurustelusuhteisiin. Eikä etenkään siksi, että parempaakaan poikaa (tai tyttöä) ei ole tarjolla. Se paras, se joka saa sydämen heittämään kärrynpyörää, on kyllä tulossa. Tämä nyt ei onneksi ole vielä ajankohtaista yksivuotiaan kohdalla.
Toivoisin hänen myös tietävän, että mitä tahansa hän elämässään aikookaan, vieraiden kielien osaaminen on unelmien tavoittelussa apuna. Haaveiden opiskelupaikan ja upean työpaikan lisäksi vieraiden kielten avulla saattaa luoda läpi elämän kantavia ystävyyssuhteita. Ja mistäs sitä tietää, kenties löytää myös rakkauden. Tämänkin opetuksen käytännönharjoitteiden aloitukseen menee vielä muutama vuosi.
Kolmantena aion saada hänet ymmärtämään jo pienestä pitäen, että kengillä ja niiden materiaalilla on väliä. Mä itse tuhosin jalkojani ihan liian kauan muovisissa, epämukavissa, hiostavissa ja rumissa tekonahkahirvityksissä. Eivätkä teiniaikojeni halppiskengät tulleet lopulta edes halvaksi, sillä niitä joutui olla koko ajan ostamassa uusia. Toisin kuin nahkakenkiä, jotka hyvällä hoidolla ja kerran pari vuoteen tehdyillä suutarivierailulla kestävät vuosia.
Samaten kuin itselläni, Minimellä kuivan kelin popot ovat joko nahkakenkiä tai kangastennareita. Hänen ensikenkiään, jo pieneksi jääneitä Converseja, lukuun ottamatta jokainen pari on joko saatu tai ostettu käytettyinä. Nyt kun tyyppi on alkanut kävellä kunnolla, ajatukset ovat välillä harhautuneet pohtimaan ensiaskelkenkien tarpeellisuutta – vaikkakin olen sitä mieltä, että jaloillaan ne lapset kävelemään oppivat, eivät kengillään. Olen miettinyt, pitäisikö lapsella sittenkin olla nyt käytössä ihan uudet kengät, joita entiset käyttäjät eivät ole muokanneet.
Lindexillä oli taidettu etälukea mun epävarmat mietteet, sillä he lähettivät Minimelle Kavatin nahkakengät. Lindexin online-shopista on nimittäin huhtikuusta lähtien saanut ostettua tuon ruotsalaisen popofirman lastenkenkiä, ja yhteistyö jatkuu ainakin ensi syksyyn. Mulle kolahti kenkien klassinen muotoilu sekä unisex ilme ja etenkin materiaalien laatu. Ulkopinta on tietenkin nahkaa, mutta mikä tärkeintä, myös sisäpinta on unelmapehmeää ja hengittävää nahkaa. Muotoillun sisäpohjan luvataan antavan hyvän tuen askeleille, joten sen luulisi pitävän ensiaskelkenkämietteeni tyytyväisen hiljaisena.
Tästä Minimen saamasta Fjäril-kenkämallista on saatavilla koot 19–24. Koot ovat reiluja, sillä vaikka mittasin sentilleen Minimen jalan ja vertasin niitä nettisivuilla olevaan kokotaulukkoon, kengät ovat vähän turhan isot. Parempi tietty niin kuin liian pienet.
Joka tilanteen kengät nämä eivät lopulta kuitenkaan ole. Ne eivät sovellu rymyämiseen, sillä rasvauksesta huolimatta konttiminen, potkiminen ja kiipeily näkyvät tietenkin etenkin kenkien kärjissä. Vaikka vaatteet ja kengät ovatkin mielestäni tehty käytettäviksi, nämä taitavat jäädä edustuskengiksi, jotka kiskaistaan jalkaan vain kaupungille mennessä. Rymyämiseen toimivat näin kesällä paremmin kangastennarit, jotka voi huoletta heittää pesukoneeseen, jahka on ensi kopistellut edes suurimman osan muta- ja hiekkakuorrutuksesta pihalle.
Superfitin enskoissa meillä on sellanen vahvistettu kärki niin ei heti naarmuunnu.
Piti goglata, kun en heti tajunnut 😀
Mahtavat popot! Oon just kelaillut tässä, että mitkä kengät ostais tuolle vauvajäbälle. Vielä ei tyyppi kävele, mutta eipä siinä kauaa mee, kun hoksaa nousta lattiatasosta rimpuilemaan. Saattaapi olla että just nuo vois hommata sitten! 🙂
Me ostettiin pojan ekoiksi kengiksi Superfitit. Hintaahan niillä oli aikusten kenkien verran ja mua hirvitti päästää poikaa niitten kanssa rymyämään. Mutta asiaa mietittyäni totesin, että parempi pitää kunnollisia kenkiä päivittäisessä rymyämisessä ja tepastelussa ja ostaa sit vähän halvemmat (ja jaloille huonommat?) ”paremmiksi” kengiksi, koska niitä pidetään harvemmin eivätkä siten vaikuta niin paljoa pojan jalkoihin.
Minimen kengät on kyl komiat, kelpais mullekin tuon väriset kengät 🙂
Mä olen itsekin tämän kenkäasian vasta tajunnut ja en tiedä, miksi siinä meni näin kauan minullakin ymmärtää. Toisaalta parempi myöhään kun ei milloinkaan ja nykyään meilläkin satsataan niihin laadukkaampiin kenkiin koko perheen kohdalla. Ihanan näköiset kengät on teidän pienellä tytöllä! 🙂
Meillä on myös ajateltu näin. Päivittäisessä käytössä on ne sikakalliit, tukevat ja pätevät tepsut ja hienostelukäytössä heppoisemmat kangastossut. Tosin nyt ilmojen lämmettyä olen antanut lapsen kipitellä tuossa kotipihalla myös sellaisilla mokkasiinisukkatossuilla. Vähän töitä jalkalihaksille, kun joutuu kävelemään ilman kenkiä. 😀
Nämä on kyllä nätit ja laadukkaat. Mutta eivät rymyämiseen yhtä helppohoitoiset kuin kangastennarit.
Mä lämpenen ulkonäöllisesti näistä mainituista laadukkaimmista kengistä tälle Kavatille, vaikka rumia löytyy siitäkin valikoimasta. Hintaahan niilläkin on sen reilun kuusikymppiä, mutta hyvistä ja kivoista olen valmis maksamaan. Suorapohjaisissa kangastennareissa mä en taas näe mitään pahaa jalalle, sillä kuten postauksessa jo kirjoitin, jaloillaan ne mun mielestä oppivat kävelemään, eivät kengillä. Paljainvarpain olisikin parasta mennä viilettää – silloin ei mitään muotoiltuja pohjia tarvita, kun jalka on luonnollisesssa tilassa.
Joo, en voi käsittää, miten ainakin joka toisen pitää käydä se tekonahkakenkävaihe läpi, ennen kuin oppii arvostamaan laadukkaita kenkiä. Jalat, kukkaro ja ulkoinen habitus kiittää, kun ymmärrys on vihdoin saatu.
Kyllä niitä vieraita kieliä voi jo aloittaa. Mitä pienempänä, sitä paremmin ne oppii. Mä annan pojalle englanninkielistä kielikylpyä (ja piirretyistä sitä saa lisää, Maisy on hyvä siihen youtubesta), kun taas anoppi puhuu sille välillä ruotsia… Jos ei opi muuta niin ainakin ääntämään hyvin, poika osaa englanniksi nyt aakkoset ja numerot 1-10 ja välillä kyselee, että mitä eri asiat on englanniksi.
Kivalta kuullostaa. Mä en kuitenkaan halua sekoittaa pakkaa vielä. Otetaan äidinkielen alkeet haltuun ensin.
Lättäräpylämutsi ilmoittautuu. Miehelläni on jalan pituus kokoa 42, minulla 37,5, jalkamme ovat leveimmältä kohdaltaan saman levyiset. Pitkään liiskasin jalkojani halpaketjujen kengissä niin että pikkuvarvas meinasi irrota. Kerran kirpputorilta tarttuivat mukaan nahkaiset Gaborit. Ja se oli rakkautta ensiaskeleella. Ihanat, lättäjalkayhteensopivat korkokengät. En tiennyt sen olevan mahdollista. Gaboreiden sikahintaisesta ovh:sta johtuen ostan Gaborini kirpputorilta, mutta on niitä silti jo useammat.
Tämän sepustuksen myötä totean, että hyvältä tuntuvien kenkien arvostuksen opettaminen on hyvää tietopääomaa äidiltä lapselle siirrettäväksi. Ja jos hyviä kenkiä löytää vielä secondhandina niin aina parempi. 😉
http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/
Kunnon kenkiin kannattaa todella satsata.
Kiva blogi sulla 🙂
http://elamaakuvina.blogspot.fi/
Mä oon vähän hysteerinen käytettyjen kenkien suhteen. Omat kenkäni vaihtuivat nimittäin kerran salilla täsmälleen samanlaisiin, samankokoisiinkin. Vaihtokengissä oli vain epäilyttävä reikä varressa, ja toinenkin ongelma: ne eivät enää ikinä sopineet jalkaani, sillä ne olivat jonkun toisen jalkaan muotoutuneet.
Niinpä vaikka melkein kaikki lapsen vaatteet meillä ostetaankin käytettynä, kengät tulevat uusien vaatteiden kaupasta.
Meillä on sama homma. Kengät aina uutena, jotkut saappaat tai juhlakengät ym voi olla poikkeus mutta käyttökengät aina uutena jotta muokkautuvat siihen jalkaan. Itse hyvin selkäongelmaisena huomaan heti jos on huonot kengät jalassa ja en halua ottaa mitään riskiä sen pienen, vielä kasvavan ja kehittyvän rangan kanssa.
Heippa, Olitteko te Minimen kanssa tänään vähän yli 9 aamulla leikkimässä hiekkalaatikolla siinä Hiihtomäentien hollilla? Näytti ihan teiltä mutten ollut varma 🙂
Sanna
Joo, sama räpylät täälläkin, raskauden jälkeen entistä leveämmät sellaiset. Ja joo, pikkuvarvas on meinannut irrota täälläkin. Gaborit ei ole tuttu merkki, kiitos vinkistä! Itselläni toimivat Vagabondit ja Swedish Hasbeensit. Ja tennarit tietty, Converset ja Vansit.
No todellakin kannattaa! Ja kiitos, kiva että tykkäät blogista!
Joo, ymmärrän teitä hyvin. Mielestäni tennareita ja muita ”suorapohjaisia” voi hyvin ostaa käytettyinä, samaten kuin jotain talvimonoja, kuten mikäseperuslastentalvikenkänytonkaan. Mutta jos kengissä on muotoiltu pohja, pitää kelata tarkemmin. Ja sporttikengät ehdottomasti uutena!
Moi! Mulla on tänään duunipäivä & muut juoksevat asiat -päivä, mutta Mini on hyvinkin saattanut olla hiekkiksellä niillä suunnilla, tosin ei mun seurassa 🙂