Mistä tietää, että kesä on täällä? Viikonloppuruuhkasta. Siitä että etenkin perjantain ja sunnuntain välisenä aikana ei tarvitse tekemisen pulaa marista, vaan enemmänkin harmitella, ettei ehdi mukaan kaikkeen kivaan.

Yksi kesän lempparitapahtumistani on Ravintolapäivä, joka toki ilahduttaa myös talvisin, mutta on mielestäni parhaimmillaan täyttäessään auringossa kylpevät puistot ja ihmisten puutarhat herkuttelijoista. Perinteisen ravintolahyppelyn sijaan keskityimme eilisessä Ravintolapäivässä vain yhteen pop up -kuppilaan ja kurvasimme laatikkopyörällä koko päiväksi Kulosaareen.

Siellä sammaloituneiden kiviportaiden yläpäässä, villin veikeänä ja häikäisevän kauniina vihertävän puutarhan keskellä oli ViisuVohveliBaari. Ystäväporukkani houstaama baari tarjoili letkeässä kommuunihengessä muun muassa suolaisia ja makeita vohveleita, jotka huuhdeltiin alas tietty Ding Dong -boolilla. Loppusilauksen huikeaan tunnelmaan toi kasvihuoneesta kantautuva Euroviisujytä.

Nautimmekin Minimen kanssa vohveleita sekä lounaaksi, päivälliseksi että jälkiruuaksi. Kun vatta oli täynnä, jaksoi hienosti bailata viisuhittejä ja -huteja. Ja möyriä puutarhassa järsien käpyjä, siirrellen sammalta paikasta toiseen ja kiertäen kikattaen kukkapenkkiä ympäri sata ja kaksi kertaa. Jälkimmäisiin keskittyi perheen snadein, kun mä samaan aikaan lekottelin terassilla neulepuikot kilisten. Käsittämätöntä! Lapsi viihtyi ilman, että mun piti olla vieressä ihmettelemässä, ihastelemassa ja taputtamassa hurraata. Mieletöntä! Vaviskaa Lintsit, leikkipuistot ja vilkkuvat äänilelut, kävyt ovat tehneet paluun lempileikkien kärkikahinoihin!