Oli leikissä mukana sitten ritarit, prinsessat, poliisit, hevoset, noidat, Kauniiden ja Rohkeiden Brooke ja Ridge (!!!), kissat tai barbapapat, hommaan tuli lisää säpinää viitalla. Mikä taika niskaan heitetyllä kankaalla onkaan! Parhaiten hommassa toimi harteille aseteltu viltti, mutta myös pussilakana oli oiva viitta niin naisia metsästävälle Ridgelle (!!!) kuin pyörällä rosvoja takaa ajavalle superpoliisille.

Peitoista tehdyissä viitoissa oli vain se harmillinen pikkupuute, että ne sitoivat sankarin toisen käden pitämään viittaa paikoillaan. Ja tietty sekä naisten metsästyksessä että rosvojen nappaamisessa kaksi kättä on ihan kätevä olla. Sen on huomannut myös Pienen sankarin viittakirjan tehnyt Satu Kontinen, sillä hänen mielestään siitä viltistä kannattaa hujauksessa leikata ja liimata kasaan ihan ihka-aito supersankariviitta, joka vapauttaa molemmat kädet supersankarihommiin.

Moreenilta saamassani kirjassa onkin kaavat ja ohjeet yhdeksään erilaiseen viittaan merirosvon kaavusta keijukaisen hörselöön. Tekijät lupaavat perusviitan syntyvät hujauksessa ilman ompelukonetta. Ideana kun on saksia ja liimata viitta valmiiksi, jolloin materiaaliksi riittää esimerkiksi Ikean halppisfleeceviltit, joita löytää nykyään muutamalla kolikolla melkeinpä miltä tahansa hyväntekeväisyyskirpparilta.

Koristeet ja lisämausteet viittoihin saa helposti leikattavasta liimattavasta huovasta, joka ei lähde purkautumaan reunoista ilman huolitteluakaan. Mutta jos ompelutaitoa on, toki viitan pimppaamiseen voi käyttää mitä tahansa nurkista löytyvää jämäkangaspalaa.

Kirjan taitto on pirteä ja kaunis, joten opusta selailee mielellään. Sivuilla on mukana myös muutamia tehtäviä lapselle ratkottavaksi sillä aikaa, kun aikuinen auttaa supersankariasusteen valmistuksessa. Vähän isommat minityypit varmasti taikovat viitat jo ihan ilman jelppiäkin. Mä luulenkin, että viittojen teko voisi olla hauska puuha supersankarisynttäreille. Juhlatunnelma pysyisi liidossa myös kemujen jälkeen, kun vieraat saisivat viedä viitat mukanaan kotiin.