Punajuuri on kotimaisista juureksista lempparini. Se on maukas, mutta niin kiltti ja sopeutuvainen, että sopii lautaselle monenlaisten ruoka-aineskaverien seuraksi. Keittiössämme punajuurta on taidettu kuitenkin nähdä viimeksi keväällä. Syynä siihen on suomalainen suositus olla antamatta alle yksivuotiaalle punajuurta sen nitraattipitoisuuden vuoksi. 

Tänään punajuuri teki vihdoin näyttävän paluun, kun väkersin päivälliseksi punajuuririsottoa. Näyttävän ihan kirjaimellisesti, sillä samalla kun yksivuotias lappasi uutta herkkua kourakaupalla suuhunsa, vaaleanpunainen väri levisi komeasti suojaharsoon, käsiin, korviin, hiuksiin, syöttötuoliin ja pöytään. Katastrofia ei kuitenkaan päässyt sattumaan, kiitos nopean ensiapupesun ja kloriitin, joka palautti syöttötuolin tarjottimen alkuperäisen värin.

Mä kuitenkin saattaisin harkita punajuuren nauttimiseen asetetun ikärajan nostamista vielä ainakin muutamalla kuukaudella.

Jaa: