Vielä ainakin tänä vuonna saimme ovelasti vaikuttaa perheen minikokoisen synttärisankarin lahjatoiveisiin. Vaikka taannoiselle synttäribrunssille oli sallittua ellei jopa suotavaa saapua lahjoitta, esitimme kuitenkin pyynnön mahdollisiin lahjoihin liittyen.

Toivoimme, että juhlavieraat käärisivät lahjapaperiin oman lapsuutensa lempikirjan. Kirja sai ehdottomasti olla kirpputorilta tai divarista ostettu, tai jos joku raaski, omasta kirjahyllystä kaivettu.

Minime saikin läjän kirjoja, joiden tarina ja taika on kestänyt sukupolvelta toiselle. Mukana on klassikoita, kuten Tiitiäisen satupuu, Topeliuksen satuja ja Kunnaksen tarinoita. Kääreistä paljastui myös kertomuksia, jotka ovat olleet itselle rakkaita, mutta jotka ovat unohtuneet, kuten Maija Mehiläinen, Nils Holgersson ja Pekka Töpöhäntä.

Mari ja Mikko -kirjan muistan lapsuudestani, samaten hämäriä näkömuistoja herättää Pikku toukka paksulainen -kirja. Divarista löytyneessä Vahti ja Nöpö -kirjassa on niin kaunis kuvitus, että siitä tekisi mieli kehystää sivuja seinälle.

Synttärivieraiden mukana meille muutti myös uusia ja vanhoja kirjoja, jotka ovat jostain syystä jääneet aikaisemmin lukematta, kuten Astrid Lindgrenin Se pikkuinen Lotta, Pomelo ja Pikku Puten seikkailu mustikkametsässä. Jotenkin itselläni ovat vähemmälle huomiolle jääneet myös sellaiset tunnetut kaverit kuin Muumit, Uppo-Nalle ja Väiski. Mutta niin ei pääse käymään Minimelle, kiitos synttärivieraiden!

Mikä kirja tai kirjasarja oli teidän lapsuutenne suosikki? Vaikka ihania kirjoja on vaikka kuinka, mun täytyy vastata Pupu Tupuna. Nuo yksinkertaiset mutta suloisen värikkäät kirjat hurmasivat pienen Lähiksen muinoin niin, että halusin kuulla tarinat uudestaan ja uudestaan, päivästä toiseen. Lopulta äitini luki osan tarinoista c-kasetille, joten sain tykittää Pupu Tupunaa niin kauan, kunnes nauha kului puhki.

Jaa: