Onneksi on lomalta paluu -lomaa vielä pari viikkoa. Lähiöjepen isäkuukauden viimeiset viikot mahdollistavat leppoisan paluun arkeen. Olisi tässä kasa asioita hoidettavana tai aloitettavana, sellaisia, jotka olen siirtänyt to do -listalla reissun jälkeiseen aikaan. Pottatreenien aloitus ilman ”äh, emmä jaksa” -päiviä, tuttien hivuttaminen pois unipuuhista, salitreenin ja liikunnan tehostaminen vauvavuosikilojen nitistämiseksi ja hissukseen aloitetun duuninteon kiihdyttäminen niin täyteen tehoonsa kuin se hoitovapaan yhteydessä vain on mahdollista.
Mutta koska aivojen tilalla on edelleen kookospähkinä, aloitimme arkielon tänään rennosti ulkoillen. Minime tuntui aluksi lumen keskellä pohtivan, missä on lämmin rantahiekka ja safe sex on the beach -drinkit, mutta järkytyksestä toivuttuaan muisti olevansa keskitalven lapsi. Räntää satoi jääpiikkeinä naamaan, mutta tyyppiä sen kuin laulatti ja nauratti. Mikä on erittäin hyvä se, sillä fiiliksillä on tapana tarttua. Arkikin on kivaa, kun sen sellaisena näkee.
Minäkin olisin tuollaisen reissun jälkeen kääntynyt lentokentällä takaisin hiekkarannalle. 🙂 Onneksi talvi ei petä, vaan olette päässeet maistamaan taas tätäkin elämää.
Oli muuten kiva juttu Kaksplussassa tänään! 😉
Tervetuloa! Lunta onkin sitten tullut taas tarpeeksi! Kiva kun ootte turvallisesti perillä. Sain itsekkin napattua lentoliput toukokuulle joten edessä on ensimmäinen lentokeikka ipanan kanssa. Kaikki vinkit lähtöselvityksestä alkaen otetaan vastaan 🙂
Oivoi, olisin minäkin varmasti köyttänyt itseni vähintäänkin johonkin palmupuuhun kiinni, ihan vain siksi ettei lämpimiltä hiekkarannoilta tarvitsisi lähteä. 😛 Tervetuloa kuitenkin takaisin tänne kylmään pohjolaan!
Voin niin kuvitella…;) Uskomattoman paljon lunta!
Ne kyllä suosittelee pottailua aloitettavaksi joko jo 4kk ja jos ei silloin aloita, niin vasta 2-2,5v. 4kk on joku herkistymiskausi ja kaksi vuotiaasta ylöspäin lapsella on ylipäätään valmiudet pidättää tai käyttää rakkoaan. Ja jos liian aikaisin yrittää, voi pottailusta tulla isokin ongelma ja lapsi ottaa ”traumat” asiasta.
Vähäksi aikaa olisi kyllä kieltämättä vielä voinut jäädä. Mutta ei siinä, talvikin on kivaa, etenkin kun on leppoisa laskeutuminen arkeen. Ja joo, niin oli kiva juttu, hihi!
Vielä ehtii talvitouhuilla joo! Kiva, että tekin pääsette reissuun. Lentämiseen mulla on antaa vinkkinä vain kantoreppu ja pitkä pinna. Nautinto se ei ole, vaikka kuinka hyvin menisi. Meillä toimi ehkä myös se, että kun odotti pahinta, kaikki meni yllättävän hyvin 😀
Ratkaisu se olisi ollut sekin 😀 Mä tosin tykkään talvestakin, enemmänkin tässä paluussa harmittaa ahdistus tekemättömistä töistä, joka hiipi heti iholle.
Joo, saapa Minime vanhempana kans sanoa, että kyllä lapsuuden talvet olivat aina lumisia – myös Helsingissä!
Ai jaa, en ole koskaan moista kuullutkaan. Muutaman kuukauden ajan potta on ollut mukana meiningeissä, mutta traumatisoitumisesta ei vielä merkkejä. Tosin ei mitään edistystäkään, kun väliin on tullut päiviä, jolloin potta on jäänyt hässäkässä vähemmälle huomiolle.
Taitaa olla vaippafirmojen ajama asia tuo 2-2,5v. Meillä aloitettiin pikkuhiljaa reilu vuoden ikäisenä ja 2 vuotiaina oltiin jo täysin kuivia. Ja vähän niinkuin huomaamatta itsestään oppi ja suoraan pöntölle.
Taitaa olla kuitenkin vaippateollisuuden tuottamaa juttua että lapsella olisi valmiudet käyttää rakkoaan vasta 2-2,5-vuotiaana, eli siis silkkaa höpöhöpöä.
iiiiihana kuva!!! <3
Joo, olkoon miten oli, me mennään parhaan tuntuman ja Minimen fiiliksen mukaan. Pottatreenit jatkukoon.
Hihii, siinä on kyllä talvimeininkiä, kaikkine puolineen!
Mikä juttu, yritin tiirailla mutten hoksannut?
Kolmen vauvan vessatavoista kertovan jutun kirjoittaja on Lähiömutsin lukijoille tuttu – niinkuin haastateltavatkin, jotka löytyivät Lähiömutsin Fb-ryhmästä.