Tiedättehän ne blogeissa ja muualla somessa silloin tällöin näkyvät kuvat, joissa esitellään, miltä ihmisten kotona aidosti näyttää? Niiden ideahan on se, että vaikka blogipostauksissa tai vieraiden tullessa kylään koti on siisti, sen muun ajan lelukori on oksentanut sisältönsä olohuoneen lattialle, eteisessä ei kaiken roinan keskellä mahdu kulkemaan ja keittiönpöydällä on kolmen päivän keskeneräiset kattaukset sekä puoliksisyödyt ruuat. Ja sitten lukijat ja kaverit kommentoivat virtuaalihuokaillen, että ihanaa, että joku uskaltaa näyttää totuuden ja sen, minkälainen siivo ihmisten kodeissa oikeasti vallitsee.
Mutta kun ei meillä näytä siltä. Vaikka muiden kotona en sotkuja juurikaan huomaa tai niistä vähäänkään häiriinny, en ikinä voisi päästää kotiani näiden paljastuskuvien totuuden mukaiseen kuntoon. En edes tiedä, miten sellaisen sekamelskan voi saada aikaan. Päästämällä vihainen ja päihtynyt henkilö riehumaan viritetyn lehtipuhaltimen kanssa kotiinsa?
Meillä ihan todella, ihan oikeassa elämässä pedataan sängyt joka päivä. Tiskit menevät samalla kädenheilautuksella koneeseen kuin siihen tiskipöydälle lojumaan. Lelut korjataan yhdessä pois ennen seuraavaa leikkiä – tai ainakin viimeistään ennen iltatoimia. Kaikille tavaroille on paikkansa ja jos ei ole, sellaista roinaa tuskin tarvitaan. Tietty meilläkin eläminen näkyy nurkissa, mutta niin se näkyy blogissakin. Meillä näyttää arkena oikeasti siltä, miltä Lähiömutsissakin.
Mutta juhlissa sen sijaan meininki on toinen. Etenkin lastenjuhlissa vieraat järjestävät kodin juhlakuntoon tuosta noin vain. Silloin tiskipöytä notkuu likaisia astioita, roskikset pursuilevat, leluista aivan jok’ikinen on ympäri huushollia, sängyssä on pizzanmuruja, eteisessä pitää aurata tiensä ulos kenkä- ja ulkovaateröykkiöiden seasta ja sukat tarttuvat lattialle kaatuneeseen limonadiin.
Kiitos kaksivuotissyntymäpäivien juhlistajat, oli ihanan sekamelskaiset juhlat! Nyt olen järjestänyt paikat ennalleen. Mitä nyt pizzanmuruja on vielä joka puolella, kun en viitsinyt imuria alkaa huudattaa iltamyöhällä. Huomenna loputkin juhlamurut imuroidaan ja kodissa on taas arkisen siistiä.
Ei näytä meilläkään ja samaa olen ihmetellyt, miten koti voi päästä semmoiseen kuntoon. Pyrin vähentään tavaran määrää koko ajan ja vältän ostamasta lisää tavaraa, sekin auttaa kotia pysyyn siistinä.
Teillä näyttää olleen kivat juhlat! Meillä on vielä vajaa neljä viikkoa aikaa 2-vuotisjuhliin.
Naulan kantaan! Suurta ihmetystä herättää, miten ihmiset voi asua kaaoksen keskellä. Itsellä tuntuu, ettei pysy edes ajatukset kunnolla kasassa, jos kotona kaikki hujan hajan. En ole imuroinnin tai pölyjen pyyhkimisen suhteen niin tarkka, mutta kyllä tavarat on laitettava paikoilleen. Jos töissä/muuten elämässä olisi asiat levällään, niin on ihanaa kun kotona on seesteistä!
Petasin heti sängyn luettuani postauksesi. 😀 Hatunnosto tuosta siisteyden ylläpidosta teille, jospa sitä itsekin yrittäisi pyrkiä parempaan näin uuden vuoden kunniaksi. 🙂 Siistissä ja puhtaassa kodissa viihtyy paremmin. Onnea Minimelle synttäreiden johdosta ja ihanaa uutta vuotta koko teidän perheelle! 🙂 Annukka
Niin kai noi siisteysjutut on luonnekysymyksiä.. et jotkut sietää sotkua paremmin, kun toiset ja jotkut sitten ovat järjestelmällisempiä ja ahkerampia siivoamaan sekä elämään muutenkin. Meillä on pieni maatila (eli ulkoeläimiä ja pari koiraa sisällä), useampi kun yksi lapsi ja minä hoidan kokonaan kaikki meidän kotihommat.. Mies ei todellakaan tartu imurinvarteen tai tee muitakaan ”naisten” hommia. Eikä ole muutenkaan mitenkään järjestelmällisemmästä päästä ihmisenä eli mulle jää aika monen ihmiset sotkut siivottavaks. Joskus v-tuttaa aika rankasti kun mulla menee monta tuntia päivässä et saan edes jossain kuosissa talon pidettyä pystyssä ja sitten taas jos ei yhtenä tai kahtena päivänä jaksa kokoajan touhuta niin on kämppä kyllä kun räjähdys.. Et kai nää osaltaan myös riippuu siitäkin millä tavoin kotityöt jakaantuu ja minkälaisia eläjiä muut taloudessa olevat on. Tänäänki taas tiskatessa mietin et hitto sit ku äitiysloma loppuu ja palaan töihin, niin saleen kyllä hommataan se astianpesukone ja joku robottiimuri!!
Voi kuule, helposti! Kunhan nyt jotenkin itse sopii sekaan…
Mä olen kanssa superkova siivoamaan ja järjestelemään ja koti näyttää lähes poikkeuksetta siltä, miltä se kuvissakin näyttää.
Mä en kestä tavaraa. Ylimääräistä.
Jotkut kommentoivat, että pitäähän ne elämän jäljet näkyä. Ai että meillä ei eletä, jos ei ole sotkuista. Mun mielestä se eläminen on juurikin paljon helpompaa, kun tavarat löytyvät paikoiltaan ja on tilaa hengittää.
Mä voin kertoa, että kun neljä henkilöä asuu 40 neliön asunnossa niin koti näyttää juuri tuolta kuin kuvissa 😉
Mun mielestä tässä on yksi tärkeä tekijä juuri se, että onko tavaroille olemassa paikat ja miten toimiva koti muuten on. Jos järjestyksenpito on hankalaa, se jää helpommin tekemättä.
Kiva kuulla, että on muitakin samanlaisia. Mä tykkään nimittäin kans, että tavarat löytyy ilman kauheeta etsimistä ja että on suht puhdasta. Sitä varten tosin meille tulee siivooja pari kertaa kuukaudessa, sovittiin näin kun aloin odottamaan toista ja raskaus on ollut vähän vaikea. Rakastan mun miehessä monien muiden juttujen lisäksi myös sitä että meillä on samanlainen siisteyskäsitys. Exän kanssa oltiin täysin eri linjoilla, samoin sen perheen, mikä on pidemmän päälle kurjaa. En oikein koskaan ollut kotonani niiden talossa ja mm. pölyallergian takia olin aina siellä ollessani nuhassa. Mun omassa perhepiirissä on aika paljon vähemmän siisteyshullua väkeä minkä takia meitä pidetään jotenkin anaalisina kun meillä on ”aina niin ylisiistiä”. Varsinkin mun isän perheen täytyy aina ihmetellä kovaan ääneen kuinka ”te varmaan siivootte koko ajan”, ”paljonko sellaiseen siivouspalveluun oikein menee rahaa” ja ”teidän mielestä meillä on varmaan ihan karseen likaista” jne jne. Me itse ei koskaan kommentoidan muiden siisteyttä/siivottomuutta, mutta ilmeisesti meitä saa arvostella koska me ”ollaan ylihygieenisiä”. Viime jouluna saatiin korttikin jossa luki jotain tyyliin ”siisti koti on hukkaan heitetty elämä” tms. Kiva juttu. Eläinallergioiden takia ei (onneksi) tarvitse yökyläillä siellä, koska mä en pysty lääkkeettä heillä olemaan paria tuntia pidempään. Se on vähän sääli joskus, mutta he eivät myöskään vaivaudu siivoamaan ennen meidän tuloa vaan päinvastoin hakee vielä kissojen lisäksi koiratkin sisälle taloon kun me ollaan kylässä. ”Lapset niin tykkää touhuta eläinten kanssa” (mikä on ihan totta, mutta se vaan lyhentää meidän vierailua kun mä itse alan kuulostaa hinkuyskäiseltä).
-sussu-
Paljon puhutaan liiallisen siisteyden ja allergioiden yhteydestä, mutta en tiedä onko siinä sitten todenperää
Ihanaa kun muualla on myös näin. Ei meilläkään mitään siisteysintoilijoita olla, mutta kun tavaroilla on paikkansa, niin helppohan ne on sinne laittaa aina käytön jälkeen. Ja lapset kun opettaa ihan pienestä siihen, että edelliset leikit korjataan pois ennen uuden aloittamista, ei niitä tartte enää hurjan usein kehotella sitä tekemään, kun jo osaavat. Imuriin ja pölyrättiin kyllä pitäis useammin tarttua, mutta eihän kaikkea voi saada.
Ai että jos lapsen kotona lelut eivät ole pirinpärin, tiskipöydällä ei notku homeisia tiskejä ja ulkovaatteita ei jätetä lojumaan pitkin eteistä, kyseessä on liiallinen siisteys ja täysin terve hiekkakakkuja syövä ja metron penkkejä nuoleva lapsemme sairastuu myöhemmin allergioihin?
Joo, kyllä kaiken a ja o on se, et tavaroille on omat paikkansa ja säilytystilaa riittävästi, mutta mikä on tarpeeksi ja mikä liikaa kun puhutaan tästä maallisesta omaisuudesta? Mulla nyrjähti asenne kerrasta ympäri kun tajusin suunnittelevani jonkun uuden lipaston ostamista ”et sais noi kamat piiloon”, ei, ei näin! Ei lisää säilytystilaa kaikelle tälle kamalle vaan reilu inventaario ja liiat veks. Kirjahyllystä puolet divariin, liinavaatekaapista iso osa kierrätykseen, vaatekaapissa sama homma. Tarviinko kymmentä erilaista maljakkoa vai riittäiskö ne kolme, joita mutenkin vaan aina käytän. Onko järkeä kolmen hengen taloudessa pitää kaapin täytteenä kahtatoista eriparista kahvikuppia, no ei ole! Jne. Jo on helpompi hengittää!
-Anna
Hehe, hyvä yritys anonyymi!
Kysyin asiaa ihotautilääkäriltä syksyllä kun olin hoidattamassa omaa atooppista ihoani, ja vastasi näin, että kaupunkiympäristö ylipäänsä on mikrobitasoltaan tosi niukka, mikä tutkimusten mukaan voi altistaa allergioille. Kodin siisteydellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä suuntaan/toiseen. Kysin miten lapsen allergioita voisin ehkäistä (kun vanhemmilla on molemmilla atooppinen iho ja mulla siitepölyallergia ja lapsella aika iso todennäköisyys periä meidän allergiat), niin kehotti muuttamaan maalle ja hankkimaan lehmän 😀 -Anna
Munkin mielestä nää on eri asioita. Siis yleinen siisteys tai järjestys, ja se bakteerialtistus. Toki allergisen on pakkokin itse siivota enemmän, jotta oireet ei ihan riehaantuis. En tiedä olisinko toisenlainen ilman allergioita. Mutta miksi toisten ”siisteys” sitten pitää ottaa henk.koht. vittuiluna, siihen en ole vielä keksinyt syytä.. -sussu
Mä olen perusluonteeltani siisti ja tarkka. Kamat on aina järjestyksessä ja lapsenakin asettelin jopa rannekellon repun viereen iltasin valmiiksi. Omat kamat on edelleen järjestyksessä ja vaatteet silitetty edellisenä iltana, mutta miehen kamoja olen väsynyt siivoamaan. Tai en ole koskaan aloittanutkaan, ei sovi pirtaan. Mies ei vaan keskusteluista huolimatta kykene heittämään roskia kerralla roskiin, laittamaan astioita kerralla koneeseen, saati että laittais koneen pyörimään, ja sitä rataa. Todella, todella raivostuttavaa. Olen lakannut välittämästä. Meillä käy siivooja ja toki kamat on ojennuksessa ns. spesiaalitilanteissa. Olen täysin heittänyt toivoni sen suhteen, että meillä kukaan muu vaihtaisi pyyhkeet kuin minä.
Mutta hyvin on muistissa elämä exän kanssa, jolle olin kuulemma ”riittävän siisti” ja tärkeimpiin elämänsisältöihin kuului puunaaminen. Parempi siis tämä nykytilanne.
Sotkuinen koti voi olla ainakin seuraavilla perheillä:
1) Perhe, joka harrastaa intohimoisesti retkeilyä. Koti on paikka, jossa syödään, nukutaan sekä säilytetään ja huolletaan retkikamoja silloin, kun ei olla retkillä. Kaikki vapaa-aika kuluu meloen ja patikoiden, joten aikaa asunnon siivoamiseen ei jää.
2) Taiteilija- ja aktivistipariskunta, jonka koti on paikka uusien rekvisiittojen askarteluun ja vanhan säilytykseen. Kun tähän lisätään vielä pieni vauva ja sama kiivastahtinen elämä esiintymiseen ja taideprojekteineen kuin ennen vauvan syntymää, kaaos on valmis.
3) Kymmenlapsinen perhe, jossa isä on viikot työn vuoksi pois.
4) Perhe, jossa on hyvin pieni ja hyvin itkuinen vauva. Lapsi ei nuku paljoakaan ja viihtyy huonosti kantoliinassa. Kun lapsi nukkuu, vanhemmatkin mieluummin lepäävät kuin tekevät kotitöitä, jotka eivät ole aivan välttämättömiä.
Tunnen kolme ensimmäistä perhettä ihan oikeasta elämästä (ja voin hyvin kuvitella sen neljännen). Sotkuisuuden lisäksi näitä kaikkia perheitä yhdistää se, että he ovat aidosti onnellisia. Koti on heille elämää, ei nettiin muiden ihasteltavaksi napattavia kuvia varten. Ja vaikka itse arvostan siisteyttä ja tavaramäärän minimoimista, ymmärrän hyvin, etteivät kaikki suhtaudu järjestykseen ja siivoamiseen samalla intohimolla 🙂
Meillä tavaraa tulee kyllä lisääkin, mutta toisaalta lapsen kasvettua tarpeettomaksi jäänyttä lähtee.
Mäkin kuulun sakkiin, joka ei tykkää elää kaaoksen keskellä. Muualla saa olla ihan miten hyrskynmyrskyn, mutta kotona on ihana olla rauhassa ilman häiritseviä sotkuja.
🙂 Mä en koe, että kodin perussiistinä pitäminen vie enemmän aikaa tms, itseasiassa kuvittelisin sen olevan toisinpäin. Kun asioille on paikkansa, ne saa sujautettua takaisin näppärästi käytön jälkeen. Välitän onnittelut kaksivuotiaalle!
Joo, ihan selkeästi ovat luonnekysymyksiä. Sitä lähinnä tässä hainkin, että ei kaikkien kotien ”totuus” ole se, mitä nämä paljastuskuvat antavat olettaa olevan se normi.
Yksi parhaista hankinnoista ikinä on ollut astianpesukone. Jos vain mitenkään mahdollista, hankikaa se. Jaksamista arkeen!
Jep. Myönnän, että mua suorastaan raivostuttaa, että joku kehtaa väittää, että vain sekosotkun ja suoranaisen sonnan keskellä elo on oikeaa elämistä.
🙂 Mä taas näen sen niin, että mitä pienemmässä kodissa asuu, sitä olennaisempaa on, että tavaroille on paikkansa ja perussiisteyttä pidetään yllä. Mutta niinhän se on, että vaikka mä sotkun keskellä asuessa tulisin hulluksi, joitakin se ei haittaa lainkaan. Ideana vain muistuttaa, että paljastuskuvien ”totuus” ei todellakaan ole totuus jokaisessa kodissa.
Ihan samaa mieltä. Jos nurkissa pyörii röhnää, jolle ei oikein ole mitään paikkaa, mä alan nopeasti miettiä, onko se röhnä tarpeellista laisinkaan.
Joo, se on ehkä vähän sama, että laihuutta saa kauhistella, mutta lihavuutta ei. Siisteyttä saa kauhistsella, mutta siivottomuutta ei. Ekan kanssa ei tosin ole tarvinnut tuskailla enää vuosikausiin, kun ei ole, mitä kauhistella 😀 ”Siisti koti on hukkaan heitetty elämä.” Voi morjens. Että tällaisesta tekosyystä elää mahdollisesti kuin sika pellossa on oikein paineuttu kortteja.
Mä kyllä uskon tuohon ylihygienisuuden ja allergioiden yhteyteen jossain määrin, vaikka ihotautilääkäri olisi sanonut, että sillä ei ole vaikutusta suuntaan tai toiseen. Mutta kuten sussu kommentoi, mustakin yleinen järjestys ja siisteys on eri asia kuin bakteerialttius. Se että tavarat ovat paikoillaan eivätkä ympäri huushollia, ei varmasti vaikuta kodin bakteeritasoihin millään tavalla.
Jep sama, ei olla mitään siisteysintoilijoita – mikä ei ole huono juttu sekään, sellaiset saavat mielihyvin tulla meille toteuttamaan intohimoaan – mutta järjestys sen olla pitää. On ihanaa, että tavarat löytyvät oikeilta paikoiltaan, eikä niitä tarvitse penkoa ympäri asuntoa. Varmasti on paljon lapsesta kiinni, mutta oma kaksivuotiaani osaa kyllä jo korjata välillä ihan omatoimisesti lelut paikoilleen.
Mä tein vastaavan inviksen raskaana ollessani, kun muutettiin aavistuksen pienenpään asuntoon, mutta asukkaita oli tulossa yksi lisää. Jotenkin oli heti helpompi hengittää. Nyt pohdin, mitä pitäisi tehdä, kun isomman lapsen isommat vaatteet eivät enää mahdukaan kätevästi viikattuina lipastoon, vaan ne pitäisi siirtää kaappiin. Jonkinlaista palapelin uusiksi laittamista ongelman ratkaisu varmasti vaatii, mutta eiköhän palat loksahda kohdalleen.
Saan siis olla miehestäni onnekas myös siinä suhteessa, että olemme siistyden kanssa melko samoilla linjoilla. Ei tule sanomista suuntaan tai toiseen. Mä olen asunut kämppiksenä sekä supersiisteysintoilijan että ”kolme vuotta vanhat pizzanjämät sängyn alla” -tyypin kanssa, ja vaikka kämppiksinä olo soljuikin komiasti kummankin kanssa, ei musta olisi ollut ryhtymään parisuhteeseen kummankaan siistysluonteen kanssa 😀
Hieno ajatus siihen asti, kunnes asetit siistit ja sotkuiset ihmiset eri laareihin onnellisuuden ja aitouden suhteen. Että todellako mielestäsi vain sotkuiset ovat aidosti onnellisia? Että vainko sotkuisille koti on elämää varten? Oikeasti? Ja että siisteille koti on vain nettiin napattavia kuvia varten? Voiko joku todella ajatella noin kieroon? En tiedä, oliko vika ajatus suunnattu mulle, luultavasti ei, tai et ole blogiani juurikaan lukenut. Mutta silti. Mieti nyt vähän, mitä lauot.
Yksi tuttava sanoi, ettei isoa asuntoa tarvitse kovin usein siivota, koska siellä pöly leviää tasaisemmin.
Jos et huomannut, niin edellinen anonyynmi kirjoitti olevansa itse ”siisteysintoilija”.
Meillä yksi syy kaaokseen on varmasti se, että koti on minulle paikka, jossa käydään lähinnä syömässä ja nukkumassa. Hankin mielenrauhani metsästä, en kodista.
Oikeastaan ainoat siivousjutut, joista ollaan tarkkoja on eteisen imurointi päivittäin (varsinkin kurakaudella), keittiön imurointi tarvittaessa ja se, että nukkumaan mentäessä on tiskattu.
Kylmäpakkausta pipon alle! Kuten Riittakin toteaa, mainitsen itsekin olevani siisteysintoilija, joten en todellakaan ajattele, että siisteissä kodeissa asuu vain muka onnellisia ja vain nettiin otettavia kuvia varten eläviä ihmisiä. Sanoin tuntevani kolme mainitsemaani perhettä ja tietäväni, että he ovat todellakin onnellisia. Ja kyllä, tunnen perheitä, joissa kodin siisteys on viimeinen silaus sitä kulissia, joka pidetään hampaat irvessä pystyssä. Siihen, miten teillä eletään ja ollaan, en ottanut millään tavalla kantaa tai ajatellut, että vain sotkuisille ihmisille koti on elämää varten. Jokainen elää tavallaan ja on onnellinen tavallaan. Tosin kadehdin kyllä toisinaan sitä huolettomuutta, jolla nämä sotkuiset perheet elävät. Haluaisin oppia ottamaan asiat yhtä rennosti, olemaan halutessani häiriintymättä muutamasta villakoirasta oven takana. Tavallaan ihailen ihmistä, jota ei tippaakaan haittaa se, että vieras istuu keittiön tuolille unohtuneeseen voileipään. Omat hermoni menisivät viimeistään siinä vaiheessa 😉
Sitä mieltä kyllä olen, että jos muiden mielipiteet siivoamisesta saavat heti tunteet kuumenemaan, jossain voi olla vikaa.
Kylmäpakkausta ei ole, mutta jäitä kyllä. Kun on tarpeeksi kauan kuunnellut idiotismeja, kuten tuo aikaisemman anonyymin saama kortti ”siisti koti on hukkaan heitetty elämä”, alkavat nämä heitot tai yhtään siihen suuntaan menevät lainit oikeasti korveta. Ja koska nämä postauksessa mainitsemani paljastuskuvat monesti antavat olettaa, että kaikkien kotona totuus on sotku, halusin tuoda esille, ettei näin tosiaankaan ole. Myös perusjärjestyksessä oleva koti on ihan yhtä normaalia, eikä siitä pitäisi piikitellä sen kummemmin kuin ei koeta hyväksyttäväksi piikitellä myöskään paskaisesta kodista.
Heippa! Kotinne näyttää ihanalta ja olisikin kiva lukea tarkemmin miten Minimen lelut on säilötty kotiinne. Meilläkin asutaan nyt kaksiota 4kk vanhan vauvan kanssa ja ihan heti ei ole tarkoitus etsiä isompaa asuntoa, joten kaikki vinkit on tervetulleita 🙂
Sanna
Tämä juttu sai minutkin, rauhallisen ihmisen, ärtymään. Sorruit nyt itse siihen toisia äitejä syyllistävään ajattelutapaan. Kun minä kerran saan pidettyä kotini siistinä, niin kyllähän muidenkin pitää. Tai sitten heissä on jotain vialla…
Olen itse siisteysintoilija ja toivoisin että koti olisi aina tiptop, mutta jostain on vain tingittävä. Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta, joista pienin haluaa olla sylissä paljon (koitappas tehdä kaikki kotityöt lapsi sylissä yhdellä kädellä!). Lisäksi löytyy koira ja kolmekerroksinen omakotitalo + iso piha, jossa laittamista siinäkin. Ok, tässä kohtaa ajattelet että asumismuoto ja lasten määrä on oma valinta, mutta sellainen menee taas turhaksi saivarteluksi.
Niin ja pointtini oli se, että vähän avarakatseisuutta siskoseni! Ei kaikkia saa heti suoraltakädeltä tuomita laiskoiksi jos nurkissa lojuu välillä rojua. Kyllä meilläkin koti oli aina siisti ja lelut kerätty silloin meillä oli vain yksi lapsi (kaksivuotias ei oikeasti sotke vielä paljoa) ja pienempi asunto.
Pienessä kodissa tosiaankin korostuu se, että asioille pitää olla paikkansa tai kaaos on valmis. Ei mulla mitään potin räjäyttävää keksintöä ole lelujen säilytykseen, mutta tässä postauksessa asiasta kirjoitin. Nyt lapsen käyttöön on valmistumassa työpiste, josta lisää myöhemmin! 🙂
Jos joku tästä ottaa syyllistykäkseen, on kyllä ajatukset lukiessa heittäneet kärrynpyörää. Postauksen ideahan oli nimenomaan se, että kaikenlaisia koteja on olemassa, samaten kuin asukkeja. Ettei vain se paljastuskuvien ”totuus” ole ainut totuus. Joissakin kodeissa on aina edes jotenkuten siistiä ja täyskaaos pääsee iskemään vain lastenkutusuilla.
Sylissä viihtyvän lapsen kanssa siivoamisen hankaluuden mä kyllä tiedän.
Ai niin, ja pitipä vielä lisätä, että pohdin tätä kummallista äitien syyllistymistä asiasta kuin asiasta muinoin tässä postauksessa.
Jeps, kiitti! Kenen tekemä tuo linkkaamasi jutun ylimmässä kuvassa seinää vasten nojaava printti on? Muistan nähneeni jotain vastaavaa pari vuotta sitten Masters of Arts /Aalto-näyttelyssä, mutta en muista enää tekijää.
S
Se on Hanna Konolan August-posteri. Ihana kuin mikä ja varmaan juuri siksi loppuunmyyty.
Oli ihan pakko käydä vilkaisemassa oliko tämä kirjoitus herättänyt keskustelua… Minulle tuli silloin muutama viikko sitten tekstiä lukiessa sellainen olo, että juhlien aiheuttama siivo jotenkin kuitenkin ärsytti ja oli helpottavaa saada koti taas siistiksi. 🙂 Jos olisin ollut vieraanne, niin luultavasti miettisin mitä oletkaan mahtanut koko juhlien ajan pohtia ja seurata – kenen lapsi mitäkin sotkee jne. ja odottanut malttamattomasti, että vieraat ymmärtävät häipyä ja pääset siivoamaan.
Meillä on myöskin siisti koti vaikka lapsia on neljä (ja kaikki poikia) eli en itsekään viihtyisi epäsiistissä kodissa. Mutta ehkä olisin jättänyt juhlien tuoman epäsiisteyden vähemmälle huomiolle – jokainen tietää, että juhlista syntyy sotkua ja jokainen tietää senkin, että ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä siisteydestä ja siivoamisesta… On ihan tavallista siivota synttäreiden sotkut ja nauttia siististä kodista hulinan jälkeen – ei siinä mitään kovin ihmeellistä tai ”sankarillista” ole.
Meillä on ensi viikolla kahdet kaverisynttärit tulossa, joihin on kutsuttu yhteensä 25 lasta. Sotkua varmasti syntyy mutta juhlat ovat lapsille tärkeitä ja me aikuiset siivoilemme sitten sotkut tekemättä siitä mitään suurempaa numeroa. Pääasia, että sankarilla on kivaa ja vieraat viihtyvät. 🙂
😀 No jos asia nyt noin olisi, luultavasti en kirjoittaisi siitä blogiini. Eipä siinä ehtinyt sotkuja pohtia, kun oli kiirettä muun muassa pomppia sängyllä vieraiden kanssa, haha! Vikojen vieraiden kanssa ehdittiin kyllä yhdessä nauraa syntynyttä sotkua ja todeta, että hyvät juhlat selkeästi olivat.
Mutta toki myös tykkäsin, kun sain taan kodin siistiksi. Ja ei, siinä siivoamisessa ei ole mitään ihmeellistä tai sankarillista. Sehän tämän postauksen vitsin takana oleva tarkoitus olikin. Kertoa, että siisteyskin voi olla normi, ei mitään poikkeavaa.