01/12/2012by Hanne / LähiömutsiEi kommenttejaLastentarvikkeet ja lelut

Minimen joululahjatoiveet

Lapsuuteni joululahjoista mä muistan parhaiten punaisen potkukelkan. Joulupukin logistisista ongelmista johtuen se odotti kotitalomme pihassa vasta joulupäivän aamuna. Kelkan maali kiilsi uutuuttaan, eikä sen kanssa potkutellessa tarvinnut kurkotella ylettyäkseen ohjaustankoon kuten aikuisten potkukelkkoja lainatessa.
Vaikka mun tekisi mieli äitivaltiaana määrätä, että Minimelle riittää yksi joululahja ja että loput lahjat voi halutessaan ohjata hänen pankkitililleen, en raaski sitä tehdä. Muistan itse niin hyvin sen rapisevien papereiden aiheuttaman kutkutuksen vatsassa ja lahjojen saamisen ilon, että joulupukki saakoon niin tahtoessaan tuoda Minimelle useammankin paketin. Kohtuus, kaksion rajalliset tilat ja maapallon sietokyky kuitenkin mielessä pitäen.
Lahjoja hankkiakseen ei onneksi tarvitsekaan ostaa uutta. Vanhempieni ullakko on ehtymätön aarreaitta, josta löytyy aina uutta jännää pakettiin laitettavaa. Siellä on esimerkiksi Brion puinen klassikkojunarata monenlaisine lisäosineen ja läjäpäin Dubloja sekä Legoja. Niistä riittää palasteltuna lahjaa kymmeneksi jouluksi eteenpäin, vaikka meillä olisi yhden lapsen sijasta neloset.
Kirpputoreillakin voi kaiken roinan seasta bongata löytöjä. 80-luvun lapsena mä aina katselen rojukasoja skannaten, josko seassa näkysi jotain Fisher Pricen 70–80-luvun puhelimen, kassakoneen tai parkkitalon näköistä. Toimivat kuin kirnuvoi tuoreen ruisleivän päällä jo omassa lapsuudessani, joten miksi eivät vieläkin. Ja voih, jos joku löytäisi kasan niitä 70-luvulla valmistettuja kirjain- ja kuvapalikoita, olisivat rakennushajotuspuuhista innostunut Minime ja vanhoista leluista kiksejä saava Lähis innoissaan.
Myös palapelit, klassikkokirjat ja -lautapelit toimivat ihan yhtä hyvin käytettyinä – jos eivät matkalta tarinoita keränneenä vielä paremmin. Jos nurkissa pyörii pölyttymässä lasten LP-levyjä, meillä ne pyörisivät ahkerasti soittimessa tahdittaen spontaaneja päivädiscoja.
Toki joulupukki voi hankkia myös uutta, mutta toivoisin lahjalelujen olevan aikaa ja kulutusta kestäviä. Sellaisia, jotka Minime voi halutessaan joskus tulevaisuudessa mahdollisesti kääriä uudelleen annettavaksi jälkipolville.  
Me Lähiöjepen kanssa ostimme Minimelle joululahjaksi tovi sitten Huutonetistä Brion valkoisen leikkihellan. Kuulimme vasta jälkikäteen, että se ei ehkä olekaan mikään leikkejä kestävin lahja, vaikka Brio-merkin sokaisemana olisin niin voinut luulla. Että saas nähdä, miten hella kestää minikokoisen keittiöassarimme käsittelyssä, etenkin kun näin alkuun hella tulee toimimaan lähinnä seisontaharjoitustukena.
Hellan toimivuuteen luottaen poimin kuitenkin nettikaupoista muutamat keittiöpuuhiin liittyvät lahjatoive-esimerkit Minimen puolesta. Eihän hän niistä mitään vielä ymmärrä, mutta koska tyypin synttärit juhlitaan hetipian joulun jälkeen, ehtii hänestä kehittyä jo huippukokki ennen seuraavaa lahjasesonkia.
1. Hapen leikattavat puuvihannekset maistuvat sekametelisopassa tai sellaisenaan. 
2. Clas Ohlsonin keittiötarvikesetin osaset toimivat tarvittaessa myös rumpuina ja palikoina, vaikka siihen leikkiin meillä löytyy toki välineistöä omastakin takaa.
3. Nathalie L’eten peltiastioista kelpaa hörppiä sumppia ja teetä.
4. Ikean pehmeistä hedelmistä syntyy pehmoeläinten pehmohedelmäbrunssi. Jos jollakin on aikaa ja taitoa, lähiössä arvostettaisiin ihan hurjasti omin kätösin virkattuja hedelmiä.
5. Ekstrana vielä Facemaker-palikat, joita palikoiden paiskomista (tai minkä tahansa esineen paiskomista) rakastavan Minimen lisäksi fiilistelisin myös minä. Erilaisten kuvioiden muodostamisen mahdollistavat kauniit ja pirteät palikat ovat piristävää askaretta myös mutsiuden muusaamille aivoille. 

Jaa