Mummilani ison pihakoivun käppyräisessä oksassa oli sidottuna keinu. Istuimen pinnasta oli väri lähtenyt jo ajat sitten, ja keinun rispaantuneet narut oli vaihdettu useaan kertaan. Kesäisin kämmenet kasvattivat kovettumat niille kohdille, joista keinun narut kulkivat keinuessa. Joskus katselin keinusta piharakennuksen taakse laskeutuvaa aurinkoa ja maltoin juosta sisälle vasta hyttysten ilmaantuessa syömään paljaita sääriä.
Toisen mummilani pihaan paappani rakensi keinulaudan. Sen keskikohtana oli iso mäntytukki, ja keinun kyydissä nousi korkeammalle kuin missään leikkipuistojen laudoissa. Saatoimme keinua siinä siskoni kanssa aamusta iltaan. Välillä kävimme auttamassa navetassa tai syömässä mummini keittämän mannapuuron, mutta vielä ennen nukkumaanmenoa piti päästä keinumaan. Kun silmänsä sitten vihdoin malttoi vinttikamariin pedatussa sängyssä ummistaa, tuntui kuin edelleen keinuisi.
Keinumisessa on jotain hypnoottista ja rauhoittavaa. Toivottavasti vielä joskus jonkun kirpputorin nurkassa odottaa keinujaansa meille sopiva keinutuoli. Maalaisin sen kiiltävän mustaksi ja pehmusteeksi asettelisin ruusukuvioisen ristipistotyötyynyn. Keinussa kirjoittaisin, imettäisin, neuloisin, lukisin ja haaveilisin.
Mutsin ikioman keinutuolin lisäksi etsinnässä on ollut myös sisätiloihin sopiva keinu Minimelle, sillä äitinsä tapaan tyyppi rakastaa keinumista. Viime aikoihin asti keinuakseen on täytynyt uskaltaa avata leikkipuiston portit, ja siinä mennään edelleen mun epämukavuusalueelle. Karsinaan suljettuja äitejä, isiä ja lapsia välttääkseni olinkin jo melkein ostamassa muovikeinun, joka ulkona pelittää hyvin, mutta on sisätiloissa ruma.
Onnekseni apuun karautti kaikkien keinujien sankari, Oi mutsi mutsi, jolla oli kaksi maailman kauneinta keinua. Oli, nimittäin nyt niistä toinen on meillä. Ommis teki keinuttomasta kodista keinullisen vaihtamalla upean kirpputorilöytökeinunsa päivälliseen lähiön köökkissä. Kyllä nyt kelpaa, kiitos!
Edesmenneen Pampesa Oy:n nallekuvioinen laatikkokeinu on komea kuin mikä, ja Minimen mielestä täyttä hittikamaa. Tyyppi voisi keinua siinä aamusta iltaan. Mitä kovemmat vauhdit, sen kovempi täpinä.
Jos teilläkin on katossa keinun mentävä rako, mutta ei vintagekeinuja hamstraavia blogikollegoita, Suomessa valmistettu Pikku Piian muksukeinu näyttää toimivalta täpinän aiheuttajalta sekin, ja yksivärisenä läpäisee myös lähiön siedettävä lapsitarvike -ulkonäkötestin.

Jaa: