Uudelleen päällystämästäni pinnasängyn reunasuojuksesta jäi yli kangasta, josta tuli näppärästi maton reunoille jättimäiset kanttinauhat. Niillä sain kurottua maton yhdeksi paketiksi.
Pupun sisälle ompelin vanun lisäksi kovaa rapisevaa muovia, jonka olen joskus ottanut virikematto mielessäni talteen. Kissa taas imaisi sisäänsä vappuhulinoista löytyneen muovisen töötin. Kissimirrin tööttäävä maha onkin Minimen ehdoton suosikki.
Maton reunaan hipelöitäväksi ompelin pitsin, joka on kotoisin kirpputorilta ostamastani lampusta, jonka pelkkä metallirunko toimii makuuhuoneemme lamppuna. Lisähipelöitävää Minime sai, kun leikkasin ylijääneestä päällyskankaasta palloja. Täytin ne vanulla ja kulkusilla sekä laitoin killumaan rypytetyn kankaan sisälle pujotetun kuminauhan päähän. Minimetä jaksaa hämmästyttää (ja harmittaa) kerta toisensa jälkeen, kun pehmoinen pallo kimpoaa pois käsistä kesken sen maistelun.
Ompelin lisää kuminauhan päähän laitettavia mötiköitä aikoinaan tyynykankaaksi ostamastani kukkakankaasta. Ne kiinnitin rei’ille kulutetuista äitiysfarkuistani leikattuihin takataskuihin, joihin pallon ja pitkulan voi piilottaa löydettäväksi. Tää leikki ei kyllä ihan aukea Minimelle.
Samaisesta kukkakankaasta ompelin myös pari isompaa pötkylää mallia ala-asteen liikuntatunneilla tuttu hernepussi. Pussit kiinnitin maton yhteen reunaan. Toisen sisään sulloin rapisevaa muovia ja toiseen sujautin kilisemään ison kourallisen farkkujen vaihtonappeja, joita on vuosien saatossa kertynyt ompelulaatikkoon nolostuttavan iso läjä.
Pörröauringon ympärille ompelin keltaista silkkinauhaa, jota jäi yli, kun ostin uuden nauhan äitini aikoinaan minulle tekemään villamyssyyn. Jätin joka toisen nauhan pään ompelematta, niin että Minimelle riittää niissä maisteltavaa. Ompelulaatikon pohjalta löytyi nauhaa myös mustana, joten ompelin sitä hipelöitäväksi reiluina suikaleina sekä pieneksi tähtisäteeksi silputtuna.
Maton punainen nirunaru oli Minimen saaman kirjalahjan ympärille kääräistynä. Ompelin sen sellaisenaan kiemurtamaan mattoon ja laitoin väliin helmiä, jotka ovat peräisin hajonneesta korustani. Loput helmistä jäivät vuonna nakki erään turkulaisen baarin tahmaiselle lattialle.
Paljon muistoja ja tarinoita ommeltuna yhteen vauvan virikepeittoon, joka on yhtä aikaa ruma ja hieno. Vaikka itse sanonkin.
Aivan ihastuttava!! 🙂
On kyllä todella kekseliäästi koostettu kapine! Itsellä ei lapsia ole eikä leikkimatoista muutenkaan mitään kokemusta, mutta kertonee jotakin että minuakin kiinnostaisi mennä hipelöimään tuota mattoa ja kaikkea siitä löytyvää jännää 😀 Ja ikää löytyy 25!
MAHTAVA!
Aivan ihana idea, jos osaisin, niin tekisin kummivauvalleni ehdottomasti tuollaisen!
Kiitos, aika päheä siitä tuli, onneksi.
Hyvä, että leikkimieltä kutittaa! Jännä siitä tosiaan tuli haha!
Kiitos! Olin vähän ihmeissäni, kun en ainakaan ahkerasti googlaamalla löytänyt netistä mitään ideoita vauvan virikemattoon. Kelasinkin, että alan pitää kansanopistossa virikemattokurssia. Mutta tän koekappaleen perustella kurssin tuntimäärä olisi noin 200, joten ehkä ei sittenkään.
Valtavan hieno 🙂
Vautsi, onpas nätti! 🙂 Ja ei oo kellään samanlaista!
Sairaan hieno! Osaispa…
täytyy vissiin tarttuu tuumasta toimeen itekkin 🙂 hieno on!
heh mä justiin laitoin tommosen valkosen bodyn pieneksi menneiden vaatteiden kasaan, ja jätkä on 2,5kk. hän on vähän pullakkaa sorttia 😀
Hihii, rähmätassuompelijahan tässä vallan nolostuu!
Kiitos! Juu ei takuulla ole kellään samanlaista. Lähiöjeppe sanoikin, että tästä tulee perintökamaa.
Kiitos! Ei munkaan ompelutaidot häävit ole, mutta niin vaan tuli että oho. Parempi amatöörille, kun ei ole kaavoja tai ohjeita, vaan tekee vaan fiiliksen mukaan. Kannattaa näemmä kokeilla ja yllättyä!
Kannattaa joo, vielä ehdit hyvin saada valmiiksi sellaseen aikaan, kun jätkää matto alkaa kiinnostaa – siis jos et vitkuttele kuukausi tolkulla niinkuin mä haha!
Joo nää vaate- ja kokoasiat on jänniä. Minimelle taas kaikki vaatteet jää lyhyeksi, vaikka leveyttä olis tilaa kasvaa vaikka kuinka. Muutamat housutkin ovat muuttuneet jo caprien kautta melkein shortseiksi, mutta edelleen vyötäröltä sisään mahtuis melkein kaksi Minimetä.
vautsi!!hienoin koskaan näkemäni matto!!
Voihan video miten siisti!! Sääli etten omista ompelukonetta ja osaan käyttää lankaa ja neulaa lähinnä napin ompelemiseen enkä sitten muuhun. Todella upea!
Öh, miksi minä en keksinyt moista. Enää tää meidän 9kk jätkä ei vaan pysy millään yhdessä paikassa minuuttia kauempaa, joten turha enää käydä väkertämään..
Mutta, pakko kompata muita ja sanoa vaude!! 🙂
helppoutta lisää se, että ompelukone on tuolla keittiön lattialla samassa paikassa mihin hylkäsin sen odotus-yrjö-shown alettua. ja oikeesti tajusin tässä samalla etten todellakaan oo imuroinu sen pirun koneen alta 10kk:teen, hyi saatana.. 🙂
kiitos inspiraatiosta!
no sanos muuta, meillä on jäätävä säkillinen pieneks menneitä kuteita tuolla odottamasssa kiertoa. oikeen hirvittää mitä tahtia kuteet kutistuu päällä.. älä kasva vielä vauva isoksi, ainakaan liian nopeasti.
Se on tajuttoman hieno! Oot kyllä ihan älyttömän kekseliäs ja viitseliäs. Tuli sellanen olo, että mäkin haluan ommella tollasen peiton, mutta tiedän kyllä että mun kärsivällisyys ei riittäisi ihan noin monen hilavitkuttimen ompelemiseen. Kunnioitusta herättämää myös se miten olet keksinyt ja osannut tehdä kaikkea pientä lasta kiinnostavaa, eli ilmeskeltävää ja hiplattavaa.
Muakin miellyttää toi värikäs Ikean kangas, ja olenkin ommellut siitä itselleni hameen. Siinä se toimii hyvin, ei ole liian värikäs mun makuuni.
Plus että toi sun ompelukone. Olen kateellinen. Nykyään kaikki siedettävänhintaiset on sellasia, että niistä ei pysty kunnolla ite säätämään mitään.
Tulipas paljon kateellisuutta! Mutta sellaista myönteistä, eli että nyt on itekin keksittävä jotain yhtä hauskaa. Ja joo, tiedän kyllä että ei ne omat projektit sitten siinä tekovaiheessa aina niin hauskoilta tunnu…
Matto on tosi hieno ja varsinkin arvostan tarinaa, joka tilpehöörien takaa löytyy 🙂 Mulla on myös ollut ajatuksena tehdä joku vastaavanlainen matto omalle tytölle, kun tosiaan myynnissä olevat aktiviteettimatot on järkkyjä. Oma tyttö on tänään tasan 3kk, joten pikaisesti pitäisi tarttua toimeen. Voisin asettaa itselleni deadlinen, että matto olisi 5kk synttäripäiväksi valmis. Kiitos ideoista, röyhkeästi aion kopioida osan.
Mari S
Kamalan ihana! Eipa tullut mieleen tuotakaan kun neiti oli pienempi, meilla oli kaytössa serkun vanhan rumilus leikkimatto, olen kylla sellainen laiskamato ja peukalo keskella kammenta etten jaksa luppoaikana tehda mitaan noin jarkevaa 🙂
Yhdellä sanalla: UPEA! 🙂
Nallematon puolustukseksi täytyy sanoa, että lapsukainen onneks tykkää siitä kovasti. Ja matto on onneks yllättävän hillityn värinen, beessiä ja ruskeeta vaan. Kun isovanhemmat sen meille roudasi, ei koomamutsi vastustellu laisinkaan 🙂
Paljon on kaikkea puuhailtavaa matossa ja eri lailla tuossa on muistoja, kun on itse tehty pala palalta!
Myös allekirjoittaneen mielestä useimmat virikematot ovat niin hirveitä, että meille ei sellaista yksinkertaisesti tule.
Hankin siis meidän Kuutille kirpputorilta kullankellertävän barokkikirjaillun mummon petauspatja-täkin ja ompelin siihen leveillä pitsinauhoilla ja kuminauhoilla kiinni Ikean sävyyn sopivia hedelmiä, kettu-soittorasian, oranssin My Little Ponyn, Angry Birds-pehmon, hymynaamaheijastimen ja jotain muita vauvan leluja. Nyt kun mahallaan olo alkaa vähitellen kelpaamaan, päässee mattokin aktiivisempaan käyttöön.
Karkki (http://www.lily.fi/palsta/ilman-sinua-olen-lyijya)
Ohhoh, vallan tässä moisesta kehusta punastuu.
Oi kiitos kiitos kauniista sanoista. Ompelukone tän tekemisessä tosiaan auttaa, mutta taitoa ei todistettavasti kummemmin tarvittu.
No meinas mennä mullakin tekeminen niin pitkäksi, että hyvä kun minityyppi ei jo fillarilla polkenut maton valmistuttua.
Juu, meinas tosiaan vähän lähteä lapasesta erilaisten hilavitkuttimien ompelu, mut just ja just tyyppi mahtuu sekaan pötköttelemään.
Ja jep, mun ompelukone on huippu. Ostin sen kymmenisen vuotta sitten käytettyjen ompelukoneiden liikkeestä Tampereelta – käytettynä siis. Se on ompelukoneiden panssarivaunu, painaakin ihan tolkuttomasti. Ja toimii just eikä melkeen. Uudet koneet, etenkin ne halvimmat, on munkin mielestä ihan muovileluja. Nehän menee pöydällä edellä, kun oikein ompelemaan aletaan.
Kiva, että inspiroi jo alulla ollutta ideaa. Todellakin saa kopioda ideoita, sehän on vaan imartelevaa. Teinkin matosta postauksen siksi, että en itse löytänyt suunnitteluvaiheessa mitään mallia, jonka avulla olisi saanut ideat helpommin lentämään. Kahden kuukauden projektiaikataulu kuullostaa hyvältä, etenkin jos ei välissä pölytä ompelukonetta ja kankaita nurkassa viikkoja toisten perään.
Kamalan ihana on hyvä kuvaus!
Hihi, tattis!
Jep, kukin tyylillään. Jos tässä puhutaan Nalle Puhista, mä en vaan voi sietää sitä tai muitakaan tän päivän hahmoja printtikuvina yhtään missään. Eli todennäköisesti Minimestä tulee Puh-fani, ou gaaash.
Hei, kiva idea! Ja luultavasti myös hieman vähätöisemoi kuin tämä. Jos tahtoo esimerkiksi viettää yönsä nukkuen, eikä tööttääviä kissoja ommellen.
Aivan ihana virikematto! Mä taidan tehdä myös jotain vastaavaa, kiitos inspiraatiosta!
Hei nyt mä vasta huomaan tän! Tosi makee tuli! Tässähän on ihan uusia ulottuvuuksia mitä ei omaa mattoa tehdessä tullut mieleenkään. Se on nyt kaverin vauvalla lainassa mut sit kun se jossain vaiheessa palautuu ja viimeistään sitten jos meille tulee toinen käyttäjä, niin voisin lisäillä siihen juttuja. Töötti, kulkunen ja rapinamuovia jo on.
Ei vaan Hello Kitty….Apuva…
Kiitos ja kiva, jos irtosi inspistä!
Tänks, tykkään myös itse. Ja Minimekin tuntuisi olevan fiiliksissä. Varo, ettei ideat lähde lapasesta. Mun piti vähän himmailla, tai pian ei olisi vauva mahtunut enää matolle ollenkaan kaikkien hilavitkuttimien sekaan.
Ei, älä edes puhu moisia!
Eikös se olisi vain lisää rahaa opettajalle, jos on pitkä kurssi?!;) Tuossa on paljon hyviä ideoita, ja tosiaan ylipäänsä se, että voi itsekin maton tehdä!
Aivan, äkkirikastuminen, here I come! :DDD
Äitisi blogissa oli linkki tähän, ja siinä oli näkyvissä myös tyttäresi nimi. Päädyin sinne kun virikemattoa googlailin, ja sama mattohan siellä oli! Kaunis nimi 🙂