Jokin maaginen raja on nyt ylitetty. Sen lisäksi, että Minime on nyt 8 kuukautta vanha ja korjatussa iässäkin puoli vuotta on täynnä, vauvaperhe-elämä on kuluneen kuun aikana helpottunut oleellisesti.

Menneet kuukaudet ovat olleet välillä kuluttavia ja haastavia, mutta nyt yhtäkkiä Minime on päättänyt, että päästetään toi mutsi vähän helpommalla. Hän enää vaadi mua kokonaan ja täysin vuorokauden jokaisena hetkenä. Kaverini sanoikin osuvasti, että napanuora taisi katketa vasta nyt.

Muutenkin kuun aikana on menty hurjasti eteenpäin uusien asioiden oppimisen ja hokaamisen kanssa. No, paitsi liikkumisen.

8 kuukauden iässä Minime:

– Jumittaa liikkumisen kanssa. Pyörii edelleen vatsallaan ollessaan lattialla näppärästi sinne ja tänne. Välillä silmäni välttäessä tyyppi on liikkunut hetkessä niin paljon, että olen varma mutsilta pimitetyistä konttaus-taidoista. Mutta ei, pitkän matkan ryömimisharjoitukset eivät ole edistyneet, saati konttaustreenit. Ei, vaikka käsien ja jalkojen liikkeet ovat jo niin kohdillaan, että jos tyyppi vain innostuisi, konttaus lähtisi tuosta noin vain.

– Viihtyy lattialla paremmin. Kymmenessä sekunnissa turhautumisitkusta paniikkihuutoon yltyvä protestointi lattialla oloa vastaan on helpottanut, V-I-H-D-O-I-N-K-I-N.  Olen kuullut, että koliikki-itku loppuu yleensä kuin seinään. Melkein samalla tavalla kävi tämän homman kanssa. Yhtenä päivänä tyyppi yhtäkkiä jaksoi keskittyä leluihinsa, eikä vaatinut heti päästä takaisin iholle. Toki välillä lattialla olo on turhautunutta kitinää, mutta se nyt ihan normaalia ja pientä verrattuna kuluneisiin kuukausiin.

 – Pusuttelee. Viime kuussa ilmaantuneen halaamis-taidon lisäksi nyt on alettu antaa pusuja. Koko naamalla antaumuksella annetuista ja kuolaa säästelemättä moiskautetuista märistä muiskusta saavat osansa niin vanhemmat, lelut kuin oma peilikuvakin.

– Istuu hetken ilman tukea. Ainakin jos joku hänet istumaan asettelee. Tasapainokaan ei ihan ole kohdillaan vielä, joten jonkun pitää olla ottamassa koppi, kun pötkylä alkaa huojua.

– On ottanut isoja harppauksia ääntelyssä. Murisemisen lisäksi suulla päristäminen ja kurlaaminen on ihan siisteintä ikinä.  Ääntelyrepertuaariin kuuluu lisäksi kiljahtelu, maiskuttelu ja ylipäätään kaiken kattava mölinä.

– Jokeltelee. Lempparihokemiin kuuluu etenkin tä-tä-tä-tä ja äpä-äpä-äpä. Lisäksi toistelee innolla myös sanasikermää äpyli. Mitä lie se sitten tarkoittaakaan.

– Sanoi ensisanansa. Joo joo, oltiin aluksi Lähiöjepen kanssa varmoja, että omiamme kuullaan tai ainakin sitä, mitä haluamme. Mutta uskottava se on: kishsa on yhtä kuin kissa. Mutta se ei koske kaikkia kissoja, vain raitainen Alma-kissamme on kishsa. Alman nähdessään kaikki muut touhut lopetetaan ja keskitytään hiljaa hokemaan kishsaa ja odottamaan ihastuneita hymyjä vanhemmilta moisen sanallisen urotyön edessä.
Kissa-sanan lisäksi voisimme vannoa, että tyyppi osaa kerätä pisteitä sanomalla äiti ja isi. Äithi- ja ishi-sanoja kuitenkin hoetaan niin varpaille kuin tutillekin, joten enemmän se on mun ja Lähiöjepen äiti- ja isi-sanojen hokemisen tulosta.
Tunnistaa myös sanan ainakin sanan vettä. Kysyttäessä haluatko vettä, tyyppi vetää huulet tötterölle odottamaan nokkamukia, vaikka mukia ei vielä olisikaan näköpiirissä.

– On hyppykeinun lumoissa. Kaikki kielletty on kivaa, kuten neuvolan terkkarien parjaama hyppykeinu. Keinussa tyypin koko paino on haarojen päällä (sekä jalkapohjien) ja lisäksi terkkarin mukaan kapistus voi paljon käytettynä aiheuttaa varvastusta. Erittäin pätevät syyt jättää keinu käyttämättä. Mutta kun sellainen nurkissa jo notkui perittynä, eikä meistä käyttäjistä ole tullut kieroon kasvaneita tai varpaillaan kävelijöitä, päätettiin, että jos nyt kuitenkin vähän.

Ja johan on Minimellä pomppufiilis! Musiikin tahtiin pomppiminen ja kujertaen laulaminen on ehkä siisteintä ikinä. Ja vanhemmista se, että hyppykeinu antaa hetken aikaa rauhassa vaikka vastata sähköposteihin. Yleensä pomppufiilis ja riemu kuitenkin tarttuu, eikä siinä enää malta sähköposteja naputella, kun pitää päästä mukaan pomppubailaamaan.

– Pyrkii tarttumaan kaikkeen ympärillään. Hoitopöytää on pitänyt uudelleen järjestellä (mikä pesukoneenpäällisen kokoisessa tilassa on melko haastavaa), sillä tyyppi ottaa kaiken suuhunsa ja paiskoo sen jälkeen maahan. Kylpylämpömittari onkin jo entinen mittari. Minime ehtii napata ohikulkiessa viherkasvista kukat ja sekunnin sadasosassa keskeneräisistä neuletöistä sukkapuikon.

– On taas kaveria rattaiden kanssa. Minimen ollessa neljän kuukauden ikäinen, alkoi hän yhtäkkiä saada hitonmoisia kauhuhepuleita vaunuissa ja rattaissa. Yrittämisen ja säätämisen jälkeen rattaat jäivät pölyyntymään pyöräkellariin, josta ne kaivettiin esiin muutaman kerran kuussa epäonnistuneita testiajoja varten. Luulen, että syynä panikointiin oli samoihin aikoihin tullut ahaa-elämys siitä, että hän on erillinen yksilö, eikä osa minua.

Noh, nyt ajatuksen kanssa taidetaan olla sinut, sillä rattaissa matkaaminen maittaa taas. Samaten kuin niissä nukkuminen. Nukkumattia ei haittaa edes kiesien pysähtyminen, kunhan ensin unenpäästä on saatu kiinni liikkeessä.

– Ei varsinaisesti vierasta. Mutta vieraan ihmisen lähettyvillä saattaa ujostella ja tunkea päänsä syvälle äidin tai isän kainaloon. Ja jos on väsy ja muutenkin harmitus, parku ei hellitä kuin tutun ihmisen sylissä.

– Alkaa ymmärtää päiväunien päälle. Reilu puolivuotta kestäneet väsytystaistelut päiväunien kanssa alkavat toivottavasti olla historiaa, jonka tahdon unohtaa nopeasti. Nykyään Minime kiskaisee ensimmäiset puolesta tunnista kahteen tuntiin kestävät unet noin aamuyhdeksältä. Jos vain on aikaa, mä koisin vieressä myös.

Päivän toisille unille Minime nukahtaa fiiliksen mukaan 11.30–13 aikaan ja posottaa menemään tunnista jopa reiluun kolmeen tuntiin. Fanfaarien ja serpentiinisateen paikka! Unet otetaan päivästä riippuen joko pinnasängyssä, nykyään myös rattaissa, repussa tai luksushetkinä jommankumman vanhemman tai superluksushetkinä molempien vanhempien vieressä. Pinnasängyssä joudutaan välillä harrastaa itkuista ja mun voimat vievää väsytystaistelua, mutta yhä useammin tyyppi ymmärtää jo päiväunien hienouden päälle.
Kolmannet lyhyet torkut otetaan päivällisen jälkeen kello 16–17 aikaan, mutta jos uni on maittanut päivällä hyvin, yleensä Minime skippaa nämä unet ja keskittyy elämöimiseen sen sijaan.

– Nukahtaa ja nukkuu upeasti yöunensa. Nukahtaa yöunille kello 20–21 välillä. Yleensä nukahtaa rinnalle, mutta tajuaa kyllä homman nimen, vaikka imetys ei olisikaan toiminut tainnuttajana ja hänet asetellaan valveilla pötkölleen pinnasänkyyn.

Yöunet maistuvat missä vain, kunhan ensin suoritetaan tappavan tylsät iltarutiinit mahdollisuuksien mukaan. Unet tulevat niin vieraassa vuokramökissä, kaverin luona sohvalla, äidin vieressä mummun ja pappan mökillä, matkapinnasängyssä mummilassa tai iltajunan penkille pedatussa pedissä.
Minime herää syömään kerran yössä, noin kello 3–4 aikaan, ja silmät kiinni suoritetun tehokkaan ruokailun jälkeen posottaa menemään noin kello 6–7 aamulla. Tiedän olevani onnekas ja voitte uskoa, että onnellinen tyypin hyvistä yöunista todellakin myös olen.

– Kehittää hienosti kulinaristisia aistejaan. Safkailu on onnistunut hienosti heti ensimmäisistä maistiaisista lähtien. Syö kiinteitä neljä kertaa päivässä – aamiaisen, luonaan, päivällisen ja iltapalan.

Taitaa digata intialaisista ruuista, sillä pitää etenkin kukkakaalista, perunasta, punaisista linsseistä ja mangosta. Lisäksi rakastaa marjoista etenkin vadelmaa ja mustikkaa. Puuroista tyypille maistuu hyvin kaikki riisi- ja kaurapuurosta ruis- ja tattaripuuroon. Välillä vetää enemmän puuroa kuin minä, enkä voi tajuta, mihin mahaan se kaikki oikein mahtuu.
Lisäksi imetyksiä kertyy päivässä 6–8 kertaa, joista kunnon sapuskoinnit sijoittuvat aamuun ja iltaan.

– Rakastaa kylpemistä, yhteisiä ruokahetkiä perheen kanssa, eläinten katselua ja paijaamista, musiikkia ja rytmiä, pomppimista, sylissä mönkimistä, pussailua ja halailua, nakuna pötköttelyä, kantorepussa kulkemista, vanhempiensa kavereiden luona vierailua, kiehnaamista sylissä vatsa vasten vatsaa, kukkuu-leikkejä, tanssimista, yhteisiä päiväunia äidin kanssa, rapisevia asioita, vatsan pöristämistä, ihon hipelöintiä, lennätysleikkejä sekä tietenkin ihmisiä, menoa, meininkiä ja äksöniä noin ylipäätään.

Kuvista nääääin iso kiitos siskolleni Susannalle!

Jaa: