Kaivelin kesäpopoja ullakolta, kun nykytilanne iski tajuntaan. Olen kopsutellut edelliskesät menemään Swedish Hasbeensin puukengissäni. Ainoat kengät varvassandaalien lisäksi, joissa varpaani viihtyvät mukisematta myös ilman sukkia. Niillä voi kipittää katukiveä ja tömistää metsätietä. Korot kulkevat kevyesti festareilla ja piknikeillä.
Vaan eivät enää. Vauva-arjessa korot eivät kopsu. En tahdo ottaa riskiä, että korko klompsahtaa alta juuri, kun olen nostamassa Minimetä tai kuljetan tyyppiä kantorepussa. Tasainen ja varma meininki sekä kengänpohja sen olla pitää.
Luulin jo pitäneeni tarpeeksi pitkän suruajan entisen elämäni vaikean ja kivuliaan saattohoidon aikana, mutta nyt otettiin taas takapakkia. Synkistelin pari päivää niinkin vakavan aiheen parissa kuin kenkien käyttökiellon.
Sitten päätin, että ei kesää ilman puukenkiä. Tilasin keltaiset kaunottaret sillä aina toimivalla tekosyyllä, että olen ne ansainnut. Olkoon vaikka myöhäinen äitienpäivälahja itselleni. Hyvä mä, hyvä mutsi! Kun enhän mä näitä ilman tätä äitiyshommaa olisi edes tarvinnut.
Uutuuttaan kopisevissa puukkareistani hehkuu 70-luvun vibat ja matala korko takaa sen, että homma menee just ihanasti mummoksi. Toivottavasti se varmistaa myös sen, että vaikka Minime tahtoisi joskus tulevaisuudessa omia muut puukenkäni itselleen, mulle jäävät nämä mummoversiot. Niillä voi sitten köpötellä terassille tilaamaan mummokavereiden kanssa pullon skumppaa. Sitten sitä aikaa luultavasti moiseen taas on.
Ja sanon jo nyt, että kyllä, sinä mummo olet sen tosiaankin ansainnut.
Jaa