Meille ruuan alkuperällä on väliä. Ja etenkin sillä, että sapuskat eivät sisällä turhia myrkkyjä, lisäaineita ja muuta shaibaa. Raskausaikana aloin kiinnittää asiaan entistä enemmän huomiota, saihan sisälläni kasvava tyyppi osansa kaikesta hyvästä ja pahasta, mitä sisääni lappasin.
Ei me mitään ekojeesuksia sentään olla, mutta yritys ansaitsee papukaijamerkin. Pyrimme ostamaan luomua ja lähellä tuotettua, vaikka niiden hinnat välillä tuontimyrkkyjen rinnalla hirvittävätkin. Imetysaikana olen kärsinyt armottomasta makeanhimosta, jota eivät viinirypäleet ole koskaanaina riittäneet tyydyttämään. Lisäainerepsahduksia onkin tullut normaalia enemmän. Mutta nyt kun Minimen kiinteiden aloitus siintää reilun kuukauden päässä, ruuan alkuperä ja puhtaus ovat taas framilla ja tarkemmassa syynissä.
Siksi onkin siistiä, että meillä on taas tänä kesänä oma kasvimaa,
Dodon järjestämä säkkikasvimaa. Omat vuokrasäkkimme sijaitsevat
Kalasatamassa, joka on tällä hetkellä väliaikaansa elävä rakennustyömaa. Siellä graffitien, betonimurskan, laivaromujen ja rakennusvaiheessa olevien kerrostalojen keskellä on meidän ja monen muun
kaupunkiviljelijän pieni puutarha.
Kausi startattiin virallisesti viime sunnuntaina, jolloin kylvimme maahan muun muassa erilaisia papuja, kesäkurpitsaa, sokerihernettä, avomaakurkkua ja yrttejä. Loppukesästä saammekin surauttaa Minimelle kesäkurpitsasoseet itse kasvatetuista kurpitsoista ja maustaa ne oman maan yrteillä. Laatutakuu ja varmuus safkan alkuperästä saletti!
Säkkiviljelmämme saavat olla paikallaan Kalasatamassa vielä muutaman vuoden, joten Minimekin saa kaupunkilaiskakarana tungettua kätensä multaan ja samalla oppii, miten siemenestä kasvaa ruokaa. Hykerryttävän ihana ajatus.
Siemenien itämistä odottaessa voi fiilistellä kuvia viime elokuulta, jolloin säkkiviljelmät antoivat satoaan.
Satoa lähti ikävästi myös muiden kuin viljelijöiden matkaan. Tahallisesti vai tahattomasti, en tiedä. Haluankin muistuttaa, että Kalasataman säkkiviljelmät eivät ole kaupunkilaisten vapaassa käytössä oleva kaupungin kasvimaa vaan kaupunkikasvimaa. Se tarkoittaa sitä, että viljelijät maksavat paikoista kaupungin järjestämine vesineen ja Dodon paikalle tuomine multineen vuokraa. Ihan kuten palstaviljelmilläkin. On kurjaa, että käyt koko kesän ajan kastelemassa, hoitamassa ja antamassa rakkautta minipuutarhallesi, mutta sadonkorjuun aikaan joku muu korjaa herkut.
Ihana, olenkin lukenut tosta paljon! Siis ihania ihania kuvia viime vuodelta! Ja mikä mahtava miljöö tuolle! Pitää käydä muuten vaan kattelemassa, viime vuonna ei pistänyt silmään noi säkit vaikka kalastamassa tulikin pyörittyä.
voi apua, ihana! Miksen mä ole tiennyt tuollaisesta?!
mites tuolla onnistuu luomaan ns. puhtaita elintarvikkeita, kun noilla huudeilla ilmansaasteita on varmaan melkoisesti? siis että imeeks noi kasvit itteesä raskasmetalleja ja muuta saastaa miten herkästi? saaks siitä tietoa jostain?
Tää salainen puutarha on joo vähän sivussa Kalasataman muusta meiningistä, Konttiaukiosta, graffitiseinistä ja Ihana Kahvilasta. Miljöö on todellakin ainutlaatuinen, että kannattaa käydä fiilistelemässä, vaikka ei omaa säkkiä olekaan.
No nyt oli sitten aikakin kuulla, haha! Paitsi tää on vähän tämmönen lällällää mulla on karkkia ja sulla ei, sillä säkkiviljelmille on hurjat jonot. Eikä kukaan hevillä paikastaan luovu.
Tänä vuonna hommaa laajennettiin Tukkutorin puolelle, mutta paikat menivät Kalasatamaan jonottaville ja käsittääkseni muutamille, jotka osasivat olla ajoissa paikkaa kyselemässä. Toki vois perustaa sissiviljelijänä kasvimaansa minne vaan, mutta mulle oli helpompi aloittaa homma, kun joku muu hoitaa mullat ja vedet paikalle nimellistä vuokraa vastaan.
Tykkäilen muuten sun blogista, uusi tuttavuus mulle. Liityin stalkkeriksi!
Sitä mäkin kelailin. Kattoviljelyä harrastetaan kuitenkin isoissa kaupungeissa kuten New Yorkissa, joten miksei pikkukaupunki Helsingissä.
Tosta on lähimmälle tielle kuitenkin villin veikkauksen mukaan kilometri jos ei enemmänkin. Muualta paikkaa ympäröi meri. Kaupunkiviljely.fi kertoo: ”Elintarvikevirasto suosittelee luomukeruutuotteille sadan metrin etäisyyttä vilkasliikenteisistä teistä, ja pienemmistä teistä 10 – 50 metrin etäisyyttä.”
Toki rakennustyöt lähestyvät päivä päivältä, joten sieltä pölyä kulkeutuu tuonnekin. Mutta jos sitä parvekkeeltaan uskaltaa tomaatteja popsia, miksei tuolta. Huuhtaista ne toki täytyy.
Kaupunkiviljely.fi kertookin näin: ”Kasvit keräävät ilmasta raskasmetalleja ja polyaromaattisia hiilivetyjä, mutta enimmäkseen ne jäävät pölynä kasvien pinnalle, ja ovat pestävissä pois. Varsinkin leveälehtiset kasvikset olisi aina syytä huuhdella ennen käyttöä.” Lisää asiasta täältä: http://kaupunkiviljely.fi/missa/saasteet-miten-kaupunki-vaikuttaa-viljelyyn/ ja ympäristötarkastaja Eija-Leena Rannan ajatukset asiasta täältä: http://www.hs.fi/artikkeli/Maaper%C3%A4n+haitta-aineista+ei+ole+huolta+Helsingiss%C3%A4/1135257035652
Maaperän epäpuhtauksistahan ei säkkiviljylyssä tarvitse olla huolissaan, sillä multa tuodaan paikalle.
Oli miten oli, voisin vannoa, että saletisti puhtaampaa ja parempaa kamaa kuin tuontivihannesshaibat. Ja viljelijöille puutarhaterapia kaupanpäällisiksi!
Mä ainakin syön 100 kertaa paremmalla ruokahalulla keskellä Helsinkiä kasvavia vihanneksia, kuin vaikkapa Kiinasta tuotuja, täyteen myrkkyjä tuutattuja vihreitä, joiden kasvuympäristöstä ei ole tietoa missään.
Totta turiset. Maailmalta tuoduissa kun on monesti kasvuympäristön ja myrkkymäärien lisäksi epäselvää myös duunareiden työolosuhteet ja palkkaus.
Tiesithän tästä myös?
http://ruokaosuuskunta.fi/
Oon pohtinut juurikin tuota, saanko tehdä itse sadonkorjuun vai ehtiikö joku muu ensin? Harmi olisi kaiken tämän kitkemisen, käätämisen ja istuttamisen jälkeen. Mulla palsta kivinokassa tänä vuonna, eli metrolla huudeille myöskin 🙂 kiva blogi sulla 🙂 -marja
Joo! Oon sitä vakavasti myös harkinnut, mutta tässä vaiheessa elämää se tuntuu liian kalliilta kertainvestoinnilta ja sitovalta projektilta.
Mä luulen, että perinteisiä viljelypalstoja kunnioitetaan paremmin. Mutta toki kai niilläkin ”omenavarkaita” käy. Kalasatamasta vietiin viime vuonna jonkun potutkin.
Onnea viljelyyn, mahti säkä käynyt, että paikan sait!