Kun tein raskausaikana ensimmäisen tutkimusmatkani kauppojen leluhyllyille, uhosin, että niin kauan kuin minä saan yksinvaltiaana päättää, Minimen lelukavalkadiin ei muovia tule. Nyt olen kuitenkin löytänyt itseni kollaamasta kirppareita etsien omasta lapsuudestani tuttuja Fisher Pricen leluja.
Mikä lie nostalgianälkä tekee 70–80-luvun muovihärpäkkeistä mielessäni kauniita. Niiden kirkkaat värit, veikeät kuviot ja konstailematon meininki kuitenkin iskee. Sitä mieltä taitaa kuitenkin olla aika moni muukin kasarimutsi, sillä ainakaan Helsingin kirpputoreilta vanhaa ja hyväkuntoista Fisher Pricea ei ole vastaan tullut. Senkin kasarihamstraajat!
Onneksi onkin pikkukaupunkien ja maaseudun kirpputorit. Olimme pari viikkoa sitten Minimen kanssa käymässä Pohjanmaalla, jossa käy aina kirppistsäkä. Harmikseni en ehtinyt kollata kuin muutaman kirpputorin, mutta saalis oli just passeli muutenkin täpötäyteen rinkkaan.
Tästä ei pysty pitämään aikuinenkaan näppejään erossa!
Se kilisee, kolisee ja rätisee, mutta ei samalla hermoja raastavalla tavalla kuin digimölinää pitävät nykyvempaimet.
Minime ei härvelillä vielä itse osaa leikkiä, mutta jalat potkivat innostuksesta ja suu aukeaa hämmästyksestä, kun minä näytän mallia.
Kirppiksien riemu onkin siinä, että ikinä ei tiedä mitä aarteita löytää tai löytääkö mitään. Toivottavasti jossakin löytäjäänsä odottavat vielä ainakin Fisher Pricen kassakone ja puhelin. Minime saa sitten niillä leikkiä dinosaurusten aikaa täällä sirukortti- iPhone-maailmassa.
 |
| Kuva täältä |
80-luvun muovin ja parin retropotkarin lisäksi lakeuden kirpputoreilta mukaan tarttui muutamat retrokuosiset lasten lakanat. Hintaa reilun euron verran kappaleelta. Pupukuosisesta onkin jo alkanut valmistua yöllisissä ompelusessioissa jotain uutta.
Eikö meiltä ois vielä kotoa löytynyt tuo sama FP-lauta?
Olen naureskellut äidilleni, joka on säilyttänyt lapsuusajan lelujamme (neljä lasta siis vuosien -87 – -95 väliltä), mutta ehkäpä minäkin osaan arvostaa asiaa sitten, kun olen itse äiti. Kaapissa nimittäin jököttää mm. juurikin tuo kassakone 😉 Värit on hieman haalistuneet, mutta kone toimii, ja sehän se on tärkeintä.
mä löysin kans ton saman härpättimen viime kesänä forssan kirpparilta (tosin toi teidän on paremmassa kuosissa) hintaan tyyliin 1,50 e! se oli veijon ihan suosikki. muuten noiden vanhojen lelujen esillepanijat kyllä olivat pk-hintatietoisia eli hinnat oli kovemmat kuin uusilla leluilla…
Löyty lauta joo, mutta vähemmillä hilavitkuttimilla. Tää kirppikseltä löytynyt taitaa olla myös vanhempaa (päheempää) tuotantoa ainakin FP:n logon perusteella. Jätettiin se pienenpi siis mummilavierailuita ilostuttamaan. Mutta muihin ullakkolöytöihin pitää palata myöhemmin!
Sama! Tosin tuota kassakonetta meillä ei ole koskaan kotona ollut. Mutta kaikkea muuta on kyllä säästetty, kiitos siitä äidilleni, joka on sisukkaasti jaksanut uskoa niille vielä joskus käyttöä tulevan.
Hyvä tietää, että tuleva suosikkivekotin on nyt hyppysissä! Tämä löytyi kolmella eurolla Spr:n kirpputorilta Vaasasta.
Muutenkin luotan näissä leluasioissa pääkaupunkiseudun ulkopuolisiin ”jeesuskirppareihin” ja muihin hyväntekeväisyyspuljuihin, joissa vanhat lelut hinnoitellaan asiakasystävällisiksi – ehkä hinnoittelijoiden tietämättä. Itsepalvelukirppareillakin toki välillä löytöjä tekee, mutta yleisesti hinnat ovat niissä lähteneet täysin lapasesta.
Sama juttu. Paljon on säästössä, mutta paljon on mennyt neljältä lapselta myös kiertoon ja osa varmasti kulunut tai mennyt piloille. Mm. duploja en kelpuuttaisi kuin niitä vanhoja, uudet on ihan rumia ja tyhmänmuotoisia (siis muut kuin ne peruspalikat, kai ne nyt vielä on samanmuotosia :D).
Meillä sama äp-makuupussi paitsi on haalistunut tosi paljon auringossa. Piti kirpparilta ostaa uusi kun haluan rattaisiin valjasrei´illä mutta omaani en halunnut tuhota. Uudet kuosit ei kyllä ollenkaan miellytä silmää mutta onneksi voi aina päällystää.
Munkin vanhat lelut ovat kiertäneet vielä kolmen sisarukseni leikeissä, joten on ihme, että jotain on säästynyt ehjänä. Ja kiertoon sukulaisten ja tuttavien lapsille lähtenyt osa tietty kans.
Dublo-osastolle en vielä ole ehtinytkään, kun nyt vasta lelut alkavat Minimetä selkeästi kiinnostaa. Saas nähdä, kuinka fanaattiseksi niiden kanssa tulen.
Makuupussi on siskoni, ketjun ensimmäisen kommentin heittäneen Nonniksen, äitiyspakkauksesta. Omani on kai loppuunkäytetty tai muuten hävinnyt ja kadonnut. Omaa silmäänikään eivät uusien kuosit miellytä. Ajattelin päällystämistä, mutta jätin sen tekemättä – jospa vaikka Minime ymmärtää parin vuosikymmenen kuluttua oman vanhan makuupussinsa hienouden. Mutta vois tosiaan kirpparilta ostaa jonkun vanhan kökkökuosisen ja ”verhoilla” sen uudestaan.
Tommonen kassakone ja puhelin olivat ainaki vielä toissapäivänä Laajasalon ostarin pelastusarmeijan kirpparilla! Ne oli siinä sellasessa vitriinissä missä oli keräilyleluja, hintoja en kattonu.
Sulle olis blogissa haastetta.. 🙂
Kiitos Nanna vinkistä! Mutta jos ne on vitriinissä, hinnatkin on varmasti vitriiniluokkaa. Mä jään siis edelleen odottamaan, että nuo löytyvät jostain roinalaarista muutamalla lantilla. Etenkin kun noilla leikit eivät ole meillä vielä aikoihin ajankohtaisia.
Kiitos tuhannesti! Mä olen todella laiska vastaamaan näihin haasteisiin, kun avauduttavaa löytyy muutenkin ennemmän kuin ikinä ehdin blogiin kirjoittaa. Joten olen tylsä ja haasteeseen vastaamatta vain kiitän ja kumarran moisesta kunnianosoituksesta!
Meillä on tuo kannettava kellollinen fp-radio sekä tuo mistä pomppaa ukkeli(siinä kyllä pupu).lisäksi 5v ja 3v tykkää leikkiä mun vanhalla fp-maatilalla ja puhelimella . mahtavan löydön olit tehny.
kiitos oivaltavasta blogista! t. Savon tyttö
Pistinpä kuvahaun tuosta maatilasta, kun ei ollut tuttu entuudestaan. Minimestä en tiedä, mutta mä tahdon leikkiä sillä! On ehkä siisteintä, että saa ihan luvan kanssa heittäytyä taas leikkimään. Odotan täpinässä, että päästään leikkimään ulkoleikkejä, kirkonrottaa ja muuta legendaarista.
Mä taidan olla samaa ikäpolvea sun systerin kanssa, koska mulla on tismalleen samanlainen makuupussi… 🙂 Se oli erittäin ahkerassa käytössä vielä pitkään, sillä mä tein siitä jättityynyn…Tosin siitä hajosi vetoketju jokin aika sitten ja mä annoin sen koiranpediksi, kun totesin, että sitä ei enää kannata korjata.
Hei jes, meillä on täällä mummolassa takuulla hyvässä jemmassa just noi sun peräänkuuluttamat puhelin ja kassakone! Taidanpa lähteä kaivelee kaappeja…
Hahha, mahtavasti hyötykäytetty makuupussi!
Jukupätkä, toivottavasti kävi kaivelusäkä!