Kun tein raskausaikana ensimmäisen tutkimusmatkani kauppojen leluhyllyille, uhosin, että niin kauan kuin minä saan yksinvaltiaana päättää, Minimen lelukavalkadiin ei muovia tule. Nyt olen kuitenkin löytänyt itseni kollaamasta kirppareita etsien omasta lapsuudestani tuttuja Fisher Pricen leluja.
Mikä lie nostalgianälkä tekee 70–80-luvun muovihärpäkkeistä mielessäni kauniita. Niiden kirkkaat värit, veikeät kuviot ja konstailematon meininki kuitenkin iskee. Sitä mieltä taitaa kuitenkin olla aika moni muukin kasarimutsi, sillä ainakaan Helsingin kirpputoreilta vanhaa ja hyväkuntoista Fisher Pricea ei ole vastaan tullut. Senkin kasarihamstraajat!
Onneksi onkin pikkukaupunkien ja maaseudun kirpputorit. Olimme pari viikkoa sitten Minimen kanssa käymässä Pohjanmaalla, jossa käy aina kirppistsäkä. Harmikseni en ehtinyt kollata kuin muutaman kirpputorin, mutta saalis oli just passeli muutenkin täpötäyteen rinkkaan.
Tästä ei pysty pitämään aikuinenkaan näppejään erossa!
Se kilisee, kolisee ja rätisee, mutta ei samalla hermoja raastavalla tavalla kuin digimölinää pitävät nykyvempaimet.
Minime ei härvelillä vielä itse osaa leikkiä, mutta jalat potkivat innostuksesta ja suu aukeaa hämmästyksestä, kun minä näytän mallia.
Kirppiksien riemu onkin siinä, että ikinä ei tiedä mitä aarteita löytää tai löytääkö mitään. Toivottavasti jossakin löytäjäänsä odottavat vielä ainakin Fisher Pricen kassakone ja puhelin. Minime saa sitten niillä leikkiä dinosaurusten aikaa täällä sirukortti- iPhone-maailmassa.
Kuva täältä
80-luvun muovin ja parin retropotkarin lisäksi lakeuden kirpputoreilta mukaan tarttui muutamat retrokuosiset lasten lakanat. Hintaa reilun euron verran kappaleelta. Pupukuosisesta onkin jo alkanut valmistua yöllisissä ompelusessioissa jotain uutta.
Jaa: