Pötsin keikkuessa raskausaikana suurimmillaan, mun yhtenä lemppariunelmointina oli pohtia, mitä kaikkea raskaana olevalta kiellettyä teenkään muksun pelmahdettua maailmaan.
Miten väärässä esikoistaan odottava äitiummikko voikaan olla.
Sitten kun mä en enää ole raskaana, mä niin syön kaikkea, mikä nyt on kiellettyä. Lapsi on saatu erilleen omasta verenkierrosta, joten vatsa kitalakea myöten täyteen sushia ja tuorejuustoa! Turha luulo. Neuvolassa lättäsivät imettävän mutsin käteen kielletyt ruoka-aineet -lapun, jossa raskaana olevilta kiellettyjen safkojen päälle pistettiin vielä kasa ylimääräisiä.
Eikä siinä vielä kaikki. Vaikka raskaana ollessani yritin altistaa tyypin rakastamaan valkosipulia, chiliä ja mausteita yhtä paljon kuin minä, pieleen meni. Minimen vatsa vetää solmuun näistä kaikista. Jos haluan syödä hyvillä mielin (ja nukkua seuraavan yön jotenkuten rauhassa), joudun vetelemään safkaa, jossa on makua yhtä paljon kuin vauvan soseissa. Jokainen vatsanväänne, pieru ja ummetuspäivä on sama kuin syyte siitä, että paska mutsi on taas syönyt lapsen kannalta paskaa ruokaa.
 |
| Paprikaa, sipulia, mausteita! Hyvähän sun on siinä syödä, oot vasta vain raskaana. |
Sitten kun mä en enää ole raskaana, mä niin nautin taas ruuasta. Täähän nyt on tietenkin vitsi, kun ottaa huomioon edellisen. Toiveet olivat silti kovat. Kärsin alkuraskauden ajan hillittömästä pahoinvoinnista, joka sai painon putoamaan useita kiloja. Kun olo vihdoin helpotti, kohtu oli tunkenut vatsalaukun tieltään. On mielenkiintoinen tunne, kun on samaan aikaan hirvittävä nälkä, mutta samalla vatsa on niin täysi, ettei pysty enää syömään yhtään.
Nyt ajatellen sehän oli kätevää. Nyt on koko ajan hirveä nälkä, mutta ei ehdi syömään yhtään. No vähän liioittelin, mutta en minä aikaisemmin olisi hätäisesti kyhättyä voileipää ateriaksi kutsunut. Tai aterioinniksi sitä, että ravaa ympäri asuntoa lapsi sylissä ja eilisen jämät pöydänkulmalla. Luultavasti en enää edes osaisi syödä käyttäen kahta kättä, haarukalla ja veitsellä.
 |
| Kaksin käsin teekupista kiinni, kyllä raskaana olevan kelpaa! |
Sitten kun mä en enää ole raskaana, tää omituinen mielihalu makeaan ja etenkin suklaaseen loppuu. Mä olin ennen epänainen, joka ei erityisemmin pitänyt suklaasta. Ihan ookoota se oli, mutta ei nyt sen arvoista, että sitä pitäisi vasiten kaupasta ostaa. Enemmänkin himoitsin kaikkea suolaista ja rasvaista.
Kunnes kusitikku näytti kahta viivaa. Kotimatkani varrella olevasta videovuokraamosta leijaili kesähelteillä huumaannuttavan äitelä irtokarkkien haju. Pakko pakko pakko saada! Etenkin suklaata, miten olen ennen tullut toimeen ilman sitä! Kotimatkalla vastaan pelmahti myös entisaikojen lempituoksuni, pitserian valkosipulinen hajupilvi. Nyt se sai minut voimaan pahoin. Kaikki suolainen ja rasvainen sai huonon olon tulvahtamaan vatsan seudulle. Se että olin raskaana oli hämmentävää, mutta tämä voitti sen outoudessaan yksi-nolla!
Olin varma, että kummallinen tilani palautuisi normaaliksi, kunhan vain saisin lapsen ulos hämmentämästä kroppaani. Voi kunpa näin olisikin. Saatan iltaisin paniikissa tyhjentää keittiön kaappeja vain löytääkseni edes yhden kuivahtaneen joulukonvehdin. Eikä siinä mitään. Vanha himoni kaikkeen suolaiseen ja rasvaiseen on kyllä tehnyt paluun.
 |
| Ihan hirvee nälkä! Just on muutettu lähiöön, eikä keittiön kaapit oo vielä järjestyksessä. Missä on mun suklaat? |
Sitten kun mä en enää ole raskaana, mä niin heivaan trikoot kuuseen ja otan vaatekaappini taas haltuun. Voi kun olisin raskausaikana tajunnut nauttia siitä monipuolisesta asuvalikoimasta! Pötsini ei ehtinyt kasvaa niin massiiviseksi, etteikö muutamilla äitiyslegginseillä ja -sukkahousuilla olisi omasta normivaatevarastosta löytynyt aina jotain päälle laitettavaa. Mutta valitettavasti edes garderobini salaisimmassa nurkassa ei ole kätkettynä releitä, joista tissit saisi tarjottimelle sekunnissa ja yhdellä kädellä.
Toki lähes paidan kuin paidan saa kiskottua helmasta ylös imettämistä varten, mutta mua ei huvita kuljeskella roikkuva mahanahka esillä edes omassa kodissani. Tissiluukullista trikoota, niistä on mutsin päivän asut rakennettu. Välillä voi yrittää laittaa edestä napitettavaa paitaa, mutta huomata puolituntia myöhemmin, että silkkiseen kankaaseen on ilmestynyt maitoläiskä. Tai puklua ja kuolaa. Tai ihan vaan paskaa.
Lisähaastetta tuo kantoliinailu. Kun eteen sitoo minikokoisen, mutta tehoissa kamiinan voittavan minipatterin, toivoisi asuvansa tropiikissa, jossa sekä mutsi että vauva voisivat painella menemään ilkosillaan. Sitä odotellessa joudun kuitenkin tyytymään trikooseen, jossa ei ole mitään ylimääräisiä hörsäkkeitä – ne kun olisivat vain epäkäytännöllisiä ja tiellä liinaa sidottaessa. Takeista ei voi käyttää kuin niitä muutamaa, joiden alle liinassa oleva muksu mahtuu. No ihan sama, tuskanhiki siitä kuitenkin tulee.
 |
| Minimelle paketillinen trikoota. Mutsi ei siihen kankaaseen koske enää ikinä raskauden jälkeen. Voi kumpa tietäisit. |
Sitten kun mä en enää ole raskaana, mä niin vedän taas korkkarit jalkaan! Turvotus on jäänyt synnytyssaliin ja kumpparit eivät enää ole ainoat jalkaan mahtuvat kengät. Niin varmaan. Turvotus on jämähtänyt jalkoihin yhtä hanakasti kuin veneen alla asuvan Raipen naamaankin. Mä kuulun niihin, joille raskausvaivalotossa annettiin yhdellä kokonumerolla kasvavat jalat. Jostain olin saanut päähäni, että tilanne tasaantuu sitä myötä kuin vatsanseutukin, mutta ehei.
Kaivoin juuri ullakolta esiin kevätkenkiä, joista jouduin perkaamaan kirppiskasaan monet parit. Eivät mahdu jalkaan ei. Ja ne korkokengät. Jos ylipäätään niillä enää osaisin kävellä, käyttökerrat olisivat yhtä minimaaliset kuin mutsin riennot ilman vauvaa. Aikomuksenani ei ole olla se mutsi, joka vetää korkkareissa rähmälleen muksu kantoliinassa tai sylissä. Tennarimutsi siis jatkaa porhallustaan.
 |
| Tässä sitä tallustellaan pötsi pystyssä Tallinnassa. Pötsi lähti, tennaritallustus jäi. |
Sitten kun mä en enää ole raskaana, mä niin meikkaan!Raskausaikana en meikannut kuin harvoihin juhliin, sillä en tahtonut ottaa riskiä meikkien sisältämien kemikaalien päätymisestä lapseeni. Siitäkin huolimatta, että käytän pääasiallisesti luonnonkosmetiikkaa enkä ole värjännyt enää vuosiin hiuksiani. Harmaaseen naamaan tottui, mutta odotin silti innolla, että synnytyksen jälkeen pääsisin taas näyttämään huolitellulta ihmiseltä.
Ei sitten tullut mieleen, että sama meininki jatkuu tietenkin imettäessäkin, kun Minime imee ravintonsa musta. Säilyttääkseni kosketuksen todellisuuteen, olen kuitenkin synnytyksen jälkeen meikannut useita kertoja viikossa. Supermutsipisteet menetetty. Kerran laitoin huulipunaakin, mutta tajusin homman olevan virhe vasta kun huomasin Minimen naaman olevan pinkkejä huulenjälkiä täynnä.
 |
| Punainen huulipuna rokrok! Kihlasormusta ei enää tarvitse kuljettaa kaulaketjussa, joten vähän se turvotus on luovuttanut. |
Sitten kun mä en enää ole raskaana, mä niin suihkautan taas korvan taakse D & G:n The one -tuoksua! Kosmetiikkapussukkani ekosuuntaisuudesta huolimatta rakastan tuoksuja. Just niitä myrkkytuoksuja. En tahtonut riskeerata mahdollisia tulevaisuuden spermalähetyksiä, joten raskaana ollessani parfyymipullot pölyttyivät kaapissa.
Ja niin pölyttyvät edelleenkin. Vaikka myrkytän tietoisesti itseäni, en tahdo tehdä sitä Minimelle imetyksen kautta. Tyyppi ei taitaisi myöskään erityisesti tykkäillä maistella mutsin hajuvedellä marinoitua niskaa. Eipä se taitaisi hajusteettomilla pesuaineilla pestyissä kledjuissaan tykkäillä myöskään mutsin hyökkäävästä hajusta. Tyydyn siis tissihiki- ja puklumarinointiin.
 |
| Siis mitäh? Enkö saa käyttää parfyymia, vaikka tää pötsi tästä just lähteekin? |
Sitten kun mä en enää ole raskaana, mä niin lähen taas hikirääkkijumppaan. Kun synnytysmaratonista on selvitty, ensimmäiset viikot menevät pohtiessa, pysyyköhän alapään tavara paikoillaan siirryttäessä sohvalta sänkyyn. Vatsalihakset ovat työntyneet kasvavan pötsin tieltä sivuun ja eksyneet niille teilleen. Ensimmäisellä kävelylenkillä huomaa kunnon romahtaneen muutaman viikon liikuntatauon jälkeen. Ylämäessä hengästyttää ja lenkkaritkin hiertävät limpuiksi jämähtäneissä jaloissa.
Itse kuulun siihen poikkeuksen tekevään joukkoon, joille liikunta toimii kuin mätkäys halosta takaraivoon. Sporttailu ei piristä vaan meiningin jälkeen väsyttää. Ihan saatanasti. Ei paljoa iltaliikunnan jälkeen huvita öisin nousta imettämään kahden tunnin välein. Onneksi se imettäminen sentään polttaa kaloreita.
 |
| Että hyvä, kun tuli treenattua istumalihaksia ja navan vetävyyttä jo raskausaikana. |
Heheeee joo tama oli hyva. Meidan tytteli on jo 9kk ja ainakin mulla tuo makeanhimo havisi joku aika sitten. Sitten kun imetys loppuu niin voi olla etta moni asia palautuu ennalleen. Mutta joo salille lahtöa oon suunnitellu kohta 4 kk ja niita virttyneita trikoita aloin heittelemaan viime viikolla roskiin, oli ihan haikea luopua.
Allekirjoitan useimmat yllämainituista. Mä odotin innolla, että voisi taas nukkua mahallaan. No, ei kyllä niin kauan kun imetän tarvitse harkita moista kun on rinnat sen verran arat.. Mutta jos vaikka sitten imetyksen loputtua
Mulla kesti vuoden että palautui jalka omaan numeroon takas. V syntyi vuosi sitten, ja viimekesänä esim yhdetkään korkkarit tai edes baltsut ei vaan mennyt jalkaan puristamatta.
Nyt sitten eilen sovittelin, hyvin menee.
Ja raskauskiloja tuli vaan ne 12, jotka lähti kuudessa viikossa.. Mutta jalkapa ei vaan kutistunut, eieiei.
Ihana! Allekirjoitan monta kohtaa!
Itse elin onnellisesti ilman suklaata ennen ekaa raskautta. Sittemmin minusta on kuoriutunut suklaaholisti.
Ja tänä keväänä olen ihmetellyt – toisen lapsen täyttäessä pian 2, joudun vaihtamaan kengänkokoa yhtä pienempään. Miten ne ketarat silleen venyy ja kutistuu? Eiks ne tissit oo yleensä ne mitkä rusinoituu – ei jalat?
Tätä ihmetellessä… 😉
Mä olen kyllä imettänyt ja syönyt sushia. Ymmärrän, että ei suositella raskausaikana, mutta en ymmärrä, miksi imettäessä ei saisi syödä sushia. Rintamaito ei ole samalla tavalla ns.”suora putki” kuin istukka. Vaan kyllä ne syödyt ruuat ensin imeytyy äidin aineenvaihduntaan. Ja mä olen kyllä juonut viiniäkin ruuan kanssa ja imettänyt. Ymmärrän toki, että mausteisesta ruuasta voi tulla vatsanväänteitä, mutta Katja Lahden sanoja lainatakseni, ei ne tissit mikään tislaamo ole. 😀
Onneks itsellä oli jo valmiiks lattajalka, niin ei tarvinnu uusia kenkiäkin ostaa uuden vaatekerraston lisäksi. 🙂 Voi kun pääsis joskus tästä vararenkaastaki eroon, niin olisin tyytyväinen. Kilot lähti, vararengas jäi. Missä mättää? 😀
Mitäs ruokia sulta on kielletty imettäessä? Ei multa ainakaan mitään, lääkkeet ja huumeet nyt tietty 😉
Haha vähän paras! Mulla on ”sitku en oo enää raskaana” vaihtunut jo aikaa sitten ”sitku en enää imetä”. Mä oon käyttänyt H&M:n roiskeläppiä, siis niitä trikoisia minihameita ”masutuubeina” raskauden aikana ja nyt imettäessäni oman paidan alla, niin ei tarvii kattella lilaviiruista vatsanahkaa, kun nostaa paitaa imettäessä, toimii!
…hahaa! Kyllä se vielä siitä, sä oot supernainen! Mut eniten iloinen oon kuitenkin siitä, että sulla on kuitenkin vielä silloin tällöin ihan HIRVEE NÄLKÄ!
pus,
Ullanlinnan bööna
Hö? Mä tunnistan noista jutuista monta, mutta kyllä mun saama Älä-syö-näitä -lista lyheni huomattavasti kun ipana saapui maailmaan. Ei niitä kieltolistoja ollut tarkoitus yhteen laskea?
Siis mitä ihmettä? Onko suositukset muuttuneet parissa vuodessa? Kun imetin ei ollut mikään ruoka kiellettyä, paitsi alkoholi kai periaatteessa – tosin sekin kai lähinnä siksi että humalassa ihminen pudottaa vauvan helposti, ei siksi että maitoon tulisi alkoholia.
Saksalainen kaveri väitti ettei sushia voi syödä imettäessä, mutta en löytänyt mistään mitään perusteluja asialle. Panin sen sikäläisen terveydenhuoltojärjestelmän omituisuuden piikkiin. Mitä japanilaiset sitten syö, ellei sushia?
Nopeasti ne ihan pikkuvauva-ajan koettelemukset unohtuu (tulee tilalle muita vastaavia katastrofeja :D), kaikennäköistä vaihetta on koko ajan päällä. Mullekaan ei kyllä annettu mitään kiellettyjen ruoka-aineiden listaa imetystä ajatellen, onko sun lapsi jotenkin vakavasti allerginen jos olet sellaisen listan saanut? Vai neuvolatäti ihan sekaisin ? 😀
Voi masennus! Itse olen viimeisilläni raskaana ja mun ”sitten kun”-listani näyttää just tolta! Lisäyksenä vielä, että itse himoitsen trendikkäitä pastellifarkkuja (tai mitä farkkuja tahansa ilman ylimäärästä trikookaistaletta vyötäröllä), mutta niitä sopii sovitella ehkä sitten ens keväänä.. Tai kahden vuoden päästä.*huoh*
Eli makeanhimo voi hävitä, kun imetys loppuu? Wuhuuu, mä olen jo alkanut hyväksyä, että joudun tästä lähtien aina taistella itseni kanssa kaupan karkkihyllyn ohittaessani. Sitä ennen ehdin kyllä paisua niin pullaksi, että en mahdu mihinkään salilaitteeseen enää.
Mahallaan nukkuminen unohtu listasta, totta! Nuku nyt siinä mahallas, kun välillä pitää halatessakin ottaa ”sivutote” etteivät tissit räjähdä.
Ai mun vanhat jalat voikin vielä tehdä yllätyspaluun? Mä luin jostain, että palautumista vois nopeuttaa vahvistamalla jalkapohjien lihaksia, tekemällä esimerkiksi varpaille nousuja. Mutta jotenkin luovuin jo toivosta. Jään innolla seuraamaan, miten mun ketarat päättävät yllättää.
Mikä ihme hormonipirulainen sen suklaahimon oikein aiheuttaa, ihan käsittämätöntä. Ja entä toi jalkojen venyminen ja pieneneminen, miten se on mahdollista? Ihme touhua. Tissien rusinoitumista odotellessa….
No mä vedin raskaana ollessanikin muutaman kerran juhlapäivänä sushia. Olen kasvissyöjä, joten kielletyltä listalta alas meni merilevää. Mutta kuulemma ei saisi imettäessäkään, näin ne neuvolassa sanoivat. Mutta eipä niiden kaikkia jorinoita kannata niin vakavasti ottaa. Kaikenlaista vanhan kansan ”viisautta” ja vanhan liiton uskomusta niissäkin piireissä pyörii. Huonoa omaatuntoa ne silti saavat noilla listoilla aikaan. Siitä huolimatta mäkin olen kyllä imettänyt ja juonut safkan kanssa lasin viiniä tai saunan päälle oluen.
Kaikesta on joskus hyötyä – lättäjalastakin! Sama, kilot jäi laitokselle, mutta nahkaroikotin jäi.
Mä yritin oikein etsiä sitä lappua, joka ekalla neuvolakäynnillä Minimen syntymän jälkeen käteen lättäistiin. Kai olen harmistuksissani paiskannut sen suoraan paperinkeräykseen. Se lista näytti aikalailla samalta kuin raskaana ollessakin, muutamilla lisillä. Koska olen kasvissyöjä, suurin osa niistä ei kuitenkaan koskenut mua. Mutta muistan päivitelleeni ääneen juuri sushkikiellon jatkumista. Mutta jos merilevä olisi hemmetillisen huono juttu, eipä ne japanilaiset niin fiksua porukkaa voisi olla.
Nobel-palkinto tosta roiskeläpän käyttämisestä normipaidan alla imettäessä. Tää on näitä ”miksi en tota itse oo tajunnut” -juttuja!
Mulla on koko ajan hirvee nälkä! Pitäskin kehittää jotku ruoka-aiheiset tärskyt, sinä ihana!
Hitto, kun menin hävittään sen lapun. Piti oikein Lähiöjepeltä kysyä, että kai mä sellaisen neuvolasta sain, etten oo vauvahuuruisessa päässäni moista kehitellyt. Mutta kyllä, lappu oli imettäjille tarkoitettu, lista vältettävistä ruoka-aineista komea. Suurin osa niistä oli mereneläviin liittyvää, mikä ei mua kasvissyöjänä koske kuin merilevän kohdalta. Korvasienetkin taisi löytyä myös imettävien listalta. Niin ja makeutusaineet. Oisko jotkut idut ja siemenetkin ollu vielä tälläkin listalla. Tais vituttaa koko lista niin paljon, että parempaa muistijälkeä ei jäänyt.
En malta odottaa hammasvaihetta! Ei ole Minimellä allergioita ei, joten vaihtoehto kaksi voi olla todennäköinen.
Meidän neuvolantäti on vanhan liiton täti-ihminen, joten hänellä voi hyvin olla ihan omat listat. Alkoholistakin paasasi, että se on sitten ihan sama juttu kuin raskaana ollessakin. Tyydyin nyökkäämään. Ja juomaan iltasella lasillisen viiniä.
Ah, normi-ihmisten farkut! Mulle ne mahtuivat päälle heti laitokselta kotiutuessa, mutta roikkuva vatsa jää kivasti tursuamaan yli äyräiden. Pastelli ja laardi toki sopivat väreinä yhteen.
Nyt tää lista soittaa jotain kelloja, mut se oli lappu siitä mitä alle 1-v lapselle ei sais antaa syötäväks, eikä mitä imettäjä ei sais syödä 😀
Imetys onnistuu hyvin kun on alla tyköistuva, hyväntuntuinen, vähän pidempi toppi ja päällä löysä ja lyhyt paita, vaikkapa a-linjainen. Sitten päällä neuletakki/huppari/jakku auki.
Sitten vaan nostaa päällisintä paitaa helmasta ja laskee alla olevaa topin kaulusta alas.
Sekavaa selittää, mutta testattu kolmen lapsen kanssa ja ei vilku mitään minnekkään.
Huippu blogi!:)
Eiku se ”mitä ei alle 1-vuotiaalle” -esite saatiin vielä erikseen. Mutta tää oli kyllä ihan imettäjille tarkoitettu, jos en nyt ole ihan eri aaltopituudella terkkarin kanssa. Kun hänellekin ääneen vielä päivittelin, että eikö sitä sushia muka vieläkään saisi syödä.
Totta, varmasti onnistuu. Jos imetän julkisella paikalla, mitä tulee eteen lähes joka päivä, on kivempi, että eväät saa esiin vaivattomasti ja huomaamattomasti. Mä taidan olla vähän käsi, koska vaikka mulla olis ”oikean” imetyspaidan päällä toinen paita, se on aina vähän säätämistä. Mä en oikein tajua, mihin tunkisi se päällimmäisen löysemmän paidan, kun se ei pysy itsestään ylhäällä. Näitä länsimaisen mutsin ongelmia :DDD Olis jo kesä, niin vois vaan vedellä biksuilla ja löysällä topilla / mekolla. Ja pysähtyä imettämään vaikka puiston penkille.
Mä luin oman lappuni läpi ja totesin, etten syö haukea niin paljon, että siitä ongelmaa tulisi, ja sitten viittasin kintaalla koko roskalle.
… Itse asiassa kaivoin sen roskan nyt esiin. Sushista ei puhuta mitään, merilevävalmisteita ei suositella – mutta tulkitsen, että sekin viitannee enemmän luontaistuotekauppojen valikoimiin kuin japanilaiseen ruokaan neljästi vuodessa.
Oon ollut kyllä tosi löperö, kahviakin juon niin, että lapsella on syke varmaan pysyvästi kiihtynyt.
Sulla on se vielä tallessa? Mä oon jammaillu kaikki turhanpäiväset vauvalaput, mutta just tän heittäny menemään.
Joo, sushista ei varmaan sellaisenaan puhuttu, mutta mulle kasvissyöjänä merilevä on tärkeä osa sushisettiä. Terkkari ei mitenkään korjannut, kun hänelle tosiaan ääneen kauhistelin sushilakon jatkumista.
Luulen kuitenkin, että parit makirullat silloin tällöin eivät muuta erittämääni maitoa myrkyksi.
Takuulla eivät! Tuota, toivottavasti tämä ei kuulosta stalkkaukselta, mutta luulen, että näin sut joskus neuvolassa, mistä seuraa, että tiedän sun terkkarin, mistä puolestaan seuraa, että tiedän hänen ehkä menevän hieman enemmän lapsi ennen kaikkea -linjalla kuin hyvinvoivat äidit johtavat hyvinvoivaan lapseen -linjalla (vaikka muuten onkin ihan mukava) – ja tiedän senkin, että juuri hän ei ehkä piittaa sushiaterian mielenterveyttä parantavasta vaikutuksesta.
Ihme kyllä sinänsä, että se lappu löytyi, en ole suuri arkistoija.
Et kai ano ihan oikeasti luule, ettei se alkoholi sinne tissimaitoon mene? Kyllä se menee, mutta ei samoina pitoisuuksina kuin kohtuvauvaan. Tissimaitoon kaikki erittyy pienempinä pitoisuuksina, johtuen siitä, että kohtuvauva saa ne ravintoaineet äidiltä veren kautta ja veressä tunnetusti se pitoisuus mitätahansa on aina suurempi. On siinä alkon välttämisessä imetysaikana siis ihan vissi peruste muutenkin kuin äidin humalakäyttäytymisen takia. Ja sekö muka ainut syy välttää: jos pudottaa vauvan. Mua kyl nyt hihityttää tää aika lailla!
😀 Saatamme hyvin puhua samasta terkkarista. Kuvailusi osuu nimittäin hyvin oikeaan. Mukava ihminen, mutta joissain asioissa ajatukset eivät kohtaa. Mä kun kannatan ajatusta, jonka mukaan onnellinen ja hyvinvoiva mutsi on yhtä kuin onnellinen ja hyvinvoiva vauva. Mutta onneksi se on neuvola, ei käskymö.
Tuskinpa ano nyt siksi vain välttelisi alkoholia, että pelkäisi pudottavansa vauvan. Liioitellut esimerkit tuovat yleensä pointin helpommin esille kuin pitkä sepustus.
Mun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa alkoholista ja imetyksestä. Kun sitä selvittäessä ja pohtiessa moni asia on ihmetyttänyt ja yllättänyt. Jahka ehdin, avaudun siitä(kin). Enkä sano nyt mitään, että riittää senkin tekstin perään myrskyä.
Moi! Ilmoittaudun lukijaksi, mahtava blogi! Mun on pitänyt kommentoida jo monta kertaa, mutta en ole ikinä päässyt kirjoittamiseen asti kun on aina ollut joku pikkuihmisen tilanne päällä. Mä asioin alueesta päätellen samassa neuvolassa kuin sä, ja sain sen samaisen älä syö näitä-lapun heti kotikäynnillä ja se oli kyllä pitkä. Luulen, että tämä homma on kans aika neuvolakohtainen, kun raskausajan vastaava lista oli mun ystävällä (joka asioi eri neuvolassa) tosi erilainen ja paljon lyhyempi. Tai ainakin se vaihtelee kuinka tarkat ohjeet saa kirjallisesti.
Ihan loistava kirjoitus! Samat asiat ottaa päähän sillä erotuksella että kun pääsin kotiin ahdoin sekä koko paketin briejuustoa naamaan että sushia. Herttoniemen neuvolassa ollaan ilmeisesti joko erimielisiä tai eritasoisia koska mä en saanut mitään listaa kielletyistä ruoka-aineista. Mutta Kättäriltä lähtiessäkin kätilö sanoi erikseen että kaikkea saa nyt syödä ja vähän juodakin.
Mä myös meikkaan muutaman kerran viikossa ja vaihdan juhlallisesti päiväverkkareihin aamiaisen jälkeen, että pysyy joku kosketus normaaliin elämään. Tai niin mä luulen.
Terveisin Toinen lähiömutsi täältä herttoniemestä
Tilanne päällä -hälytys on tuttu juttu!
No ni, joku muukin on saanut sen samaisen kilometrilistan, joten seinähulluus ei (vielä) ole iskenyt. Mutta ota nyt näistä selvää. Listat vaihtelevat paljon maiden sisällä, mutta näyttää siltä, että Suomessakin eri neuvoloilla on eri listat. Parempi kai luottaa naisen alkukantaiseen vaistoon. Se mikä maistuu hyvältä, ei ole tappavaa.
Onkohan tässä kyseessä herttoniemeläisten mutsien ihmiskoe? Että katsotaan, kuinka hiekkalaatikolle muodostuvat kuppikunnat, joissa yhteen ottavat kurkkumakit ja luomukaurapuurot.
Päiväverkkarit! Mä vaihdan aamupalan jälkeen imetysmekkoon, joka on ihan samanlainen kuin mun imetysyöpaitakin. Eri värinen vaan. Onneksi on meikki, jolla voi tietämättömälle osoittaa, että nyt on päällä päiväkledjut.
Terkkarikoulutuksessa opetetaan kyllä nykyisin, että periaatteessa mitä vaan saa syödä (poikkeuksena luonnollisesti alkoholi, lääkkeet ja jos vauva saa joistain ruoista vatsanväänteitä tms.). Itsehän tulin juuri sushilta ja nyt ajattelin ottaa viinilasillisen – ehkä jopa kaksi!
Mulla on kaks imetyspaitaa, joita käytin aluksi muutamia kertoja, kun luulin että sellaisia ”kuuluu käyttää”. Äh, aika pian heitin ne kirpparikasaan ja siirryin omiin vaatteisiin. Mulla on yleensä (oli jo ennen raskauttakin) normipaidan alla toppi. Imettäessä nostan paitaa ylös ja kaivan tissin esiin. Toppi peittää vatsan.
Mä söin varmaan ekat 6kk suklaata n. puoli kiloa päivässä 🙂 Oikeesti. Nyt (imetystä takana 11kk) ruvennut suklaahimo helpottaa ja enää ei tuu itkuraivareita, jos aamulla huomaa ettei oo suklaata kaapissa. Ja joo, aamulla. Mun aamupala oli hyvin monta kuukautta kahvia ja suklaata. Ja silti laihduin, kai toi pikkunen vaan imee kuiviin. Eipähän ainakaan oo ollut ongelmia raskauskilojen kanssa.
Ootan innolla sun kirjoitusta alkoholista ja imetyksestä! Itse oon sillä linjoilla, että pari hömpsyä voi hyvin ottaa 🙂 Oon yrittänyt etsiä asiasta mahdollisimman luotettavaa tietoa ja niiden perusteella oon kantani ottanut.
Näemmä myös vanhan liiton terkkareiden pitäisi välillä päivittää koulutustaan, ettei ummikkomutseja laiteta eriävien ohjeistusten takia lopullisesti kuutamolle.
Mä taas olin alussa, että en varmasti käytä mitään imetyspaitoja. Sitten sain kierrätettynä kaksi henkkamaukallista. Vähän kokeilin kotona ja jäin helppouteen koukkuun. Sain kinuttua kaverilta ison kasan käytettyjä Boobin toppeja, t-paitoja ja mekkoja lainaan. Vielä parempi ja yksinkertaisempi ratkaisu, H&M:n paidoissakin on liikaa liikkuvia osia.
Ne on tietty jo ekoilla käyttäjällä käytetty ja pesty osittain jopa rei'ille. Päälle heitän sitten löysempää paitaa.
Kantoliinaillessa joudun kuitenkin lähes aina jossain vaiheessa riisumaan ylimääräiset. Siksi useamman normipaidan ratkaisu ei oikein toimisi mun kohdalla.
Mulla on nyt kova luotto, että jos suklaahimo ei lähtenyt raskauden jälkeen, imetyksen jälkeen sen on pakko. Pakko.
monet ”kotiruokaa” tarjoavat lounaat ravintoloissa ovat niin mauttomia että iltapäivällä ei edes muista mitä on lounaaksi syönyt 🙂
Haha, valitettavan totta. Imettävälle mutsille sopivaa ruokaa siis!
Loistava blogi, ja tää oli ihan loistava (korjaan: masentava) lista. Mulla on nimittäin täsmälleen samat luulot, porskutan tyynesti viikolla 39 ja olen monta kertaa jupissut mielessäni, että sitten kun en ole raskaana niin sitten kaikki on taas kuin ennen ja syön sushia ja juon sitä mun lempivalkkaria ja käytän ihan eri vaatteita ja ja ja ja.
Mut täytyy myöntää, että jossain takaraivossa on käynyt mielessä, että ehkä se ei meekään ihan niin ja että mulla on vielä muutama pikkupala nieltävänä tässä. Yllättävän kypsäksi sitä on tullut esim. tuohon sushi-lakkoon. Mies kertoi, että se oli ajatellut varata pakastimeen sushia meille sitten kun tullaan kotiin. Meinasin saada itkukohtauksen (ei yhtään mun tapaista, mut tää on herkkä paikka ja aika): siis jotain PAKASTIN-sushia?! Ei käy päinsä, ei sitten millään, niin alas me EI VOIDA vajota, eihän? Noo, antaas kattoo kun tää puolmetrinen vonkale liittyy meidän seuraan, muuttuuko ääni kellossa : )
On melko varmasti, onhan meidän neuvolassa se uusi hieno ”Avoin neuvola”-kokeilukin. Tulokset kerrotaan sitten kun nähdään ketkä selviytyi sieltä hiekkalaatikolta hengissä, makit vai puurot.
Pakko hankkia imetysmekko! Onhan se nyt vähän glamröösimpää kuin ne päiväverkkarit, sitähän saattaisi tuntea itsensä ilman lahkeita ihan naiseksi..
En ole saanut mitään listaa, varmistin vielä terkkarilta eikä niitä täällä takahikiällä (Keravalla) kuulemma jaeta, kun ovat, terkkaria lainatakseni ”ihan tyhjänpäiväisiä vältä-varmuuden-vuoksi-listoja kultaiselta 60-luvulta”.
Käski jättää huumeet, tupakan ja alkoholin imetysajaksi pois ja olla kiskomatta kahvia saavikaupalla. Mun neuvolan täti. <3
Aivan mahtava kirjoitus, ja niin totta joka sana. 😀 Mullakin kasvoi kengänkoko numerolla, mutta oikeastaan sitten meni pari kuukautta ja se palautui, joten älä heitä hienoja kenkiä hukkaan 🙂
Onko vonkale jo saatu katiskasta ulos? Jos on, juhlikaa sitä hakemalla kotiin kunnon satsi kunnon sushia!
Mutta mun on karaistava sua: ainakin meillä näin jälkikäteen mietittynä ensimmäinen kuukausi oli niin sekavaa aikaa, että pakastimesta löytynyt sushi olisi ollut siinä sekamelskassa vain luksusta! Mutta ei hätiä. Jos kaikki on hyvin ja normaalisti vauvan kanssa, viimeistään toisella kuulla meette jo koko poppoo sushille ravintolaan.
No nyt mä melkein aloin toivoa, että kengänkoko pysyy numeroa isompana, sillä hienot kengät on jo laitettu kiertoon.
rupesin lueskelemaan näitä vanhempiaki kirjotuksia ja tää kyllä osu nii et kolahti 😀 ite kans valtava maha -ahdistuksissani haaveilin jatkuvasti kaikesta tästä mitä kirjoitit ja yhtä hyvin on onnistunu kun sullaki 😀 ainut että mulla kengät missä ei mahtunu vetskari kiinni sairaalaan mennessä sujahti jalkaa kotiutuessa.. 😛 suurin shokki oli ehdottomasti toi ”voin taas pukea normaalit vanhat vaatteet päälle”, koko imetyksen ajan yks huppari päällä, toinen pesussa!
Iha mahtava tää sun blogi!:-D
Ihan paras postaus ikinä :D…