Hoitolaukku on asia, jonka hankkimista en edes tajunnut miettiä ennen kuin huomasin, että vaipat, harsot, pyyhkeet, pullot, rintapumppu, varavaatteet, kosteuspyyhkeet, tutit, rintakumit, hätäeväät ja muu käsittämätön vauvatavararepertuaari ei mahdukaan pikiriikkiseen käsilaukkuuni.
Oli siis hommattava laukku, jossa vauvatilpehööri kulkisi kätevästi mukana, mutta jonne mahtuisi myös mutsin tavarat. Jos joutuisin kanniskella vakiona kahta kassia, unohtaisin ennen pitkää toisen niistä kaupan kassalle tai taloyhtiön roskakatokseen.
Mutta voi vaaleanpunainen nallekuvio-oksennus sentään. Miksi suurin osa markkinoilla olevista hoitolaukuista sopisi äidin hartioita paremmin ihmiskunnan tyylittömimmät aikaansaannokset -näyttelyyn? Miksi hoitolaukkujen pitää rumalla ulkonäöllään huutaa, että tässä sitä kanniskellaan sinappikakkaisia vaippoja ja pukluisia harsoja?
Koska hoitolaukku tulee olemaan pääasiallinen veskani ainakin seuraavan vuoden ajan, tahdon että voin huoletta napata sen mukaani tyttöjen lounaalle ilman, että laukku levittää ulkonäöllään lapsiperheen arkea kymmenen metrin säteelle.
Sen pitää myös olla toimiva, jotta pystyn yhdellä kädellä kaivamaan laukusta pyyhettä ja toisella kädellä yrittää estää kakkakatastrofin leviämistä ympäri kauppakeskuksen vessan seiniä. Materiaaliksi toivoin helppohoitoista ja pikku kolhuista vain paranevaa nahkaa. Väriksi vaunuihin mätsäävää mustaa.
 |
| Kuva: Storsak |
Ainut hoitolaukku-kategorian alla myytävistä laukuista, joka läpäisi seulani oli Storsakin Sofia-laukku. Sen useat lokerot ja taskut saavat järjestelmällisyyttä himoavan mieleni hyrräämään, mutta ulkonäkö on vain ok-luokkaa. Ja kun hintaa kapistuksella on useampi sata euroa, laukku jäi hankkimatta.
Mutta miksipä laukun pitäisi olla vauvatuotteen hintalisällä varustettu veska, eikö ihan tavallisesta laukusta saisi kelvollisen vaipparahtarin? Tutkin nettikauppoja, Huutonettiä ja kiersin liikkeitä sekä kirpputoreja. Moni jäi kuitenkin harkinnan ulkopuolelle taskuttomuuden tai olkahihnattomuuden takia.
 |
| Kuva: Asos |
Himotusta aiheutti Asoksen keltainen päivän piristäjä, joka kuitenkin on harmikseni tekonahkaa. Saattaa myös olla, että jonain aamuna olo ei ole yhtään keltainen vaan enemmänkin kakanruskea.
Tiger of Swedenin laukku oli juuri sopivan kokoinen, mutta ulkonäkö aavistuksen liian konservatiivinen makuuni.
 |
| Kuvat: Lumi |
Lumin tyylikkäät laukut olisivat varmasti syöneet palaverimuistiinpanojen ja läppäreiden sijasta myös muutamat kestovaipat ja tuttipullot. Niistä puuttui kuitenkin se jokin.
Piecesiltä löytyi kaksi nahkalaukkua, joista toisen kotiuttamista jo vakavasti harkitsin. Ne olivat kuitenkin aavistuksen liian säkkejä. Parempi pitää laukku mahdollisimman pienenä, kun se kuitenkin tulee aina täytettyä äärimmilleen, koosta riippumatta.
Sitten poikkesin vaunulenkin ohessa Marimekontehtaanmyymälään täällä Herttoniemessä. Siellä se pötkötteli hyllyssä yksinäisenä, näytekappalehintaan. Se ei ole kokonaan musta, mutta raitafaniuteni tietävät voivat aavistaa, että pöksyt pyörivät jaloissa, kun näin kuosin.
Se ei ole nahkainen, mutta puuvillaisena sen voi heittää huoletta pesukoneeseen. Se istuu sitä Hello Kitty -kuvioista laukkua paremmin myös miehen olalle.
Taskuja siinä on yllättävän monta, ja taskuvajeen yllättäessä käytetään erillisiä pussukoita. Hoitolaukkuihin yleensä kuuluvaa pullolämmitintä veskassa ei luonnollisestikaan ole, mutta enpä ole vielä moista tarvinnutkaan. Ja jos joskus tarve ilmenee, sellaisen saa ostettua erikseen esimerkiksi Gaudete Kidsistä.
 |
| Kuva: Gaudete Kids |
Ostohuuman jälki-imussa tajusin vasta pohtia, että mitäs sitten kun ollaan liikenteessä kantoliinalla. Silloinhan tavarat kulkevat kätevimmin ja helpoiten mukana, kun ne sijoittaa reppuun. Tähän mennessä olen kuitenkin laiskoina päivinä napannut Marimekon laukun ja roikottanut sitä epäkäytännöllisesti toisessa kädessä. Joinain päivinä jaksan pakata veskan liinailua varten erikseen. Silloin vaipat kulkevat luottoystäväni, Fjällrävenin repun, sisuksissa.
marimekkoa meilläkin, se ihan peruslaukku ja oliivinvihreänä (samaa väriä on meidän rattaissa vpunaisen kera). käytin tuota lukiossa 2v ja nyt satunnaisemmin öö. 6v lasten kanssa. hyvin pelaa!
Kunhan lapsi kasvaa vähän niin tuo olkahihnallinen laukkukin toimii liinan tai kantorepun kanssa. Tai ainakin meillä toimi näppärästi 🙂
Meikkis on jotenkin venkslannut jo pari tenavaa ja niiden roudaukset ilman mitään hoitolaukkuja. Eteisen pöydällä on aina läjä, jossa on varabody + vaippa ja yks Tutteli-purkki. Ne sitten tungen aina tilanteen mukaan veskaan, mikä mukaan sattuu. Oon kyllä melko pelkistetyllä varustelulla aina liikkeellä, mutta eipä tuu kannettua mitään ns. turhaa messissä ja kassikaan ei ole talon kokoinen. Muttajoo, tollanen Marimekko ehkä just läpäsis seulan 🙂
Raskaana ollessani katselin kauhulla äitejä, joilla oli KÄSILAUKKUNA laitokselta saatava vihreä hoitolaukku:) Sanoin ystävälleni, että minua saisi läväyttää, jos ikinä liikkuisin sellaisen kanssa. Yllätys yllätys, olen roudinut itsekin tuota vihreää laukkua mukana, kun en raaskinut sijoittaa hoitolaukkuihin. Kunnes heräsin hormonipöllystä ja heitin vihreän laukun roskiin ja aloin käyttää omaa mustaa kullalla säväytettyä vähän suurempaa käsilaukkuani:)
Mullakin on se peruslaukku laivastonsinisenä. Taitaa olla neljäs laatuaan, teini-iästä lähtien tehokäyttänyt kyseistä veskaa. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan imaisisi kaikkea mukana kuljettamaani, mutta kuivaksi oppimisen jälkeen sinne mahtuisi jo vaikka mitä!
Niinkö? Mä en vielä hahmota, miten se on mahdollista, kun naperon pää on kuitenkin sillä kohdalla, josta olkahihna kulkisi normikäytössä. Mutta kuten moni muukin lapsiin liittyvä asia, eiköhän tääkin selviä sitten kun se on ajankohtaista.
Wouh, pisteet sulle! Onneksi ei nyt ihan kaikkea tuota tekstissä mainitsemaani tarvitse roudata mukana. Aluksi oli aikamoista, kun jouduin pumppaamaan maidon pulloon ja antamaan sapuskat siitä. Nyt onneksi Minimen eväsrasiat kulkevat mutsin paidan alla, eivätkä ole tilaa viemässä. Pienellä laukulla en kuitenkaan selviäisi. Olen aina ollut vähän muumimamma, jonka veskasta löytyy tarpeen vaatiessa kaverillekin tarviketta: purkkaa, korvatulppia, hakaneuloja, särkylääkettä, sakset, postimerkkejä, kynsiviila, post it -lappuja, järjestelmäkamera, parit lehdet tai kirja, silmälasit ja aurinkolasit… kysy vaan mitä ei! Välillä kyllä itsekin kelailen, onko moisessa mitään järkeä.
Apua, kai sun kaveris läväytti? :DDD Mä en edes kyseistä mainosveskaa ottanut laitokselta mukaani. Nappasin vaan sisällöstä muutamat tarpeelliseksi kokemat itselleni ja jätin lopun ongelmajätteen sairaalahenkilökunnan huoleksi.
Mä jaksan vieläkin olla vähän katkera siitä, ettei meidän osastolla ollut korruptiokasseja jaossa, mutta vältinpä ainakin tämän ansan.
Itse suhaan myös perus-Marimekon kanssa.
Heippa! Kirjoitan sinulle ensimmäistä kertaa… 😉
Olen lukenut jo ehkä kuukauden päivät blogiasi, kirjoitat värikkäästi ja hauskasti. Kauniita kuvia osaat ottaa myös. Eksyin tänne project mama-blogin kautta, ja ensimmäisenä pisti silmään se, että meidän kersat (tyttäreni syntyi tammikuun lopulla) voisi olla kaksoset! Mitenhän mä saisin sulle kuvan tosta omastani, on meinaan hämmentävän paljon samaa näköä… 🙂
Niin ja hoitolaukusta – mulla oli semmonen Vauva-lehden mukana tullut ilmaiskappale (musta) ensin laukkuna, mutta se kämähti. Ilmaiseksi ei saa hyvää. 😉 Nyt sitten hoitolaukkuna toimii Conversen olkalaukku, jota olen aikaisemmin raahannut festareilla mukanani. Nyt siellä on vaan tuttipullo eikä taskumatti. 😀
mulla on se marimekko vauvalle ja itselle oma kassi 😉 siten ne kaikki kamat mahtuu..
Ei kannata olla katkera. Mitään kassin sisällöstä en ostaisi uudestaan. Tai no niitä new born -kokosia kerttiksiä joutu hankkimaan ennenkuin tyypin takamus kasvoi sopivaksi kestoihin. Ja etpä tosiaan vahingossa lähde heilumaan kaupungille se vihreä kangasveska kainalossa.
Kiva kun eksyit! Toivottavasti jaksat harhailla kyläilemään jatkossakin. Yritin katsoa, oisko sulla omaa blogia, josta kaksosen kuvaa stalkata, mutta ei tärpännyt. Mut saa toki kiinni sähköpostista mutsi@mutsiavautuu.com.
Taskumatti vaihtui tuttipulloon – kuullostaa niin tutulta! :DD
Mä harkitsin kans tuota ratkaisua, mutta en luota päähäni, jonka mutseilu on pehmentänyt täysin. Jompikumpi kassi unohtuisi ennen pitkää Alepan hyllyjen väliin. Mutta hyvä, että sun pääsi on kykeneväinen laskemaan 1+1.
Hyviä vinkkejä, itse olen kulkenut viime kuukaudet tosiaan tuon vihreän liberokassin kanssa (häpeäkseni) ja nyt on tosiaan aika hankkia ihan ”oikea” hoitolaukku.
Noissa kuvissa sulla on vaunujen suojana ihanan näköinen kangas. Onko siinä tiikeri vai mikä? Ja oletko itse tehnyt vai hankkinut jostain?
Näistä ajoista viisastuneena mun on muuten sanottava, että kannttaa vakavasti harkita hoitorepun hankkimista. Etenkin jos lapsi kulkee paljon myös kantovälineessä.
Vaunusuojassa on tosiaan tiikeri, se on ostettu Bebesistä, mutta sellaisen varmasti osaisi näppärä tehdä itsekin. http://www.bebes.fi/kauppa/product_info.php?cPath=24_58&products_id=3169
Ajattelin kommentoida vaikka tosi vanha onkin 🙂 Tässä asiassa täytyy sanoa että nykyään on parempi! Äidilläni oli ensin työlaukkuna Lässigin hoitolaukku (https://www.lastentarvike.fi/verkkokauppa/Lastenvaunut/Hoitolaukut/L%C3%A4ssig-Neckline-Hoitolaukku,-Black.html) mustana, mieheni ihastui siihen ja äitini antoikin tämän laukun sitten miehelleni työlaukuksi, apua jos työkaverit tietäisi 😉 Äiti osti itselleen uuden pirteämmän värisenä ja nyt kun saimme ensimmäisen lapsen ostimme perheeseemme kolmannen samanlaisen laukun – uudella tyylikkäällä kuosilla! Tyylikkäitä laukkuja löytyy myös muilta merkeiltä mm Emmaljungalta. Ystävälläni (jolla ei ole lapsia 😉 ) on tietokonelaukkuna Emmaljungan hoitolaukku, on kuulemma erinomaisen kätevä ja riittävästi taskuja.