<!– /* Font Definitions */ @font-face {font-family:Times; panose-1:2 0 5 0 0 0 0 0 0 0; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;} @font-face {font-family:Cambria; panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:auto; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:3 0 0 0 1 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin-top:0cm; margin-right:0cm; margin-bottom:10.0pt; margin-left:0cm; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-ascii-font-family:Cambria; mso-ascii-theme-font:minor-latin; mso-fareast-font-family:Cambria; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Cambria; mso-hansi-theme-font:minor-latin; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi; mso-fareast-language:EN-US;} p {margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-ascii-font-family:Times; mso-fareast-font-family:Cambria; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Times; mso-bidi-font-family:"Times New Roman";} span.Kappaleenoletuskirjasin1 {mso-style-name:"Kappaleen oletuskirjasin1"; mso-style-noshow:yes; mso-style-parent:"";} p.separator, li.separator, div.separator {mso-style-name:separator; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-ascii-font-family:Times; mso-fareast-font-family:Cambria; mso-fareast-theme-font:minor-latin; mso-hansi-font-family:Times; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-bidi-theme-font:minor-bidi;} @page Section1 {size:595.0pt 842.0pt; margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;}

–>

Teräsmutsin teräsmutsiviitta alkaa haalistua ja nukkaantua käytössä.  Öisin pelkän yövalon kajastuksessa sitä ei edes enää huomaa, niin ohkaiseksi se on kulunut. Minime on kolme viikkoa vanha ja mä alan jo nyt jokaisen yöheräämisen ja -syötön jälkeen muistuttaa yhä enemmän suohirviön, narkkarin ja Kyöpelinvuoren pahamaineisimman akan risteytystä. Anna mun nukkua edes kaksi tuntia putkeen, anna!
Helvetistä lainaan saatu karuselli sijoitettiin meidän kotiin siinä vaiheessa, kun lapsivedet lävähtivät olkkarin lattialle kuusi viikkoa etuajassa. Yleensähän vastasyntyneille pyritään laitoksella tarjoamaan pelkkää tissimenua, vaikka ravintolan tarjonta ei aluksi ihan kysyntää vastaisikaan.
Mutta kun tyyppi on ennenaikainen, painon nostamiseksi tisseilyn jälkeen jälkkäriksi tarjotaan myös pulloa. Kätilöopistolla kaksi ensimmäistä päivää jälkkärit tarjosivat anonyymit äidinmaidonluovuttajat, näääääin isot kiitokset heille! Sen jälkeen mutsin omatkin tankkerit onneksi heräsivät 28 vuoden unestaan ja aloittivat armottoman maidontuotannon. Käytännössä siis lypsin omaa maitoani pulloon, jota sitten tarjosin tissille väsähtäneelle Minimelle. 
Mutsi on nyt vähän nuupahtanut.
Sama jatkuu nyt kotona, sillä tissillä hengailu tuntuu olevan väsyttävää puuhaa ja pikiriikkistä pötsiä ei jaksa ahmia yhdellä istumalla täyteen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Minimen ynähtäessä ruokatilauksensa, suuhun tungetaan ensin tissi. Sen jälkeen hipsitään keittiöön ja laitetaan lämpiämään lypsymaito. Sitten käydään vessa-asioilla, mikä saattaa viedä tovin, jos kakkalaukaisualustalle on kertynyt esteitä ja lähetys pitää saada jumppaamalla liikkeelle.

Tämän jälkeen tarjolle asetellaan pullosta jälkkäri. Sitä herkutellaan pitkään ja hartaudella, välillä ehkä pitää ottaa pikaiset torkutkin, että jaksaa jatkaa. Joillakin ravintolareissuilla tässä vaiheessa saattaa vaipassa taas törähtää, joten nenä käydään puuteroimassa pikkulassa uudelleen. Sitten etenkin yöaikaan olisi kiva ottaa ruokalevot – ainakin mutsin mielestä. Minimen mielestä taas kivempaa on laittaa kotiorja ravaamaan ympäri asuntoa ja itse tutkailla menoa turvallisesti kainalokuopasta käsin. 
Kun tyyppi vihdoin antaa periksi lumpsuville silmäluomille, on mutsin lähdettävä lypsylle. Vuokralla oleva rintapumppu hurisemaan ja tissien loput tuotannot pulloon. Lopuksi vielä liikaa pieniä osia ja hankalasti pestäviä putkia sisältävän laitteiston pesu. 
Lypsämö Oy:n Herttoniemen sivutoimipiste.
Tähän mennessä aikaa on kulunut nopeimmilla keikoilla tunnin verran, pahimmillaan (ja yleensä juuri kivasti yöaikaan) settiin saattaa kulua kaksikin tuntia. Lähiöjepen vapaapäivinä kahden hengen voimin hommasta saattaa selvitä puolessakin tunnissa takaisin maitoisiin ja kissankarvaisiin lakanoihin. Kun Minime tykkää saada täyden tissitarjoilun 2–3 tunnin välein, voi joku siitä laskea, kuinka paljon unta mutsi ehtii keskivertoyönä katsella. Itse en väsyltäni noin haastaviin laskutoimituksiin kykene.

Viime viikolla sain neuvolantädin siunauksen suunnitelmalle, jota olin jo salaa mielessäni hautonut. Koitetaan hoitaa tankkaukset pelkän tissin voimin. Miten vaivatonta, luonnollista ja vähemmän aikaa vievää! Noin niin kuin periaatteessa. Totuus oli muutaman päivän koeajan jälkeen se, että Minime herää syömään vähintään tunnin välein. Ja mutsin tissit ovat räjähdyspisteessä. 
Senior advisorini Pirkkalasta tiesi kertoa, että tyyppi ei luultavammin jaksa imaista ruokapakistaan kuin etumaidon, joka on vetistä ja näin ollen täyttää vatsan, mutta ei pidä nälkää kauaa loitolla. Rasvaisempi takamaito jää kiristämään tisseihin. Niinpä karuselliin tuli vielä yksi kirjava hevonen lisää, kun pyrin aluksi pumppaamaan etumaidot pois ja vasta sitten asettamaan tissin tarjolle yksityisravintolan ainoan asiakkaan eteen. Probleemista huolimatta neuvolassa kehotettiin jatkamaan kokeilua, sillä painoa mittarimadolle oli kertynyt muutamassa päivässä 200 grammaa. Mutta se ei tunnu Minimelle riittävän, hän haluaa lisää.
Ja mikäs ihme se onkaan. Kahden ensimmäisen viikon ajan tyypin vatsa venytettiin äärimmilleen tunkemalla sinne väkisin ruokaa. Ja nyt yhtäkkiä pitäisikin pärjätä vähemmillä sapuskoilla. Ei ihme, että ensimmäistä kertaa lyhyen elämänsä aikana Minime katsoi aiheelliseksi protestoida itkeskelemällä nuo kaksi pulloitta kulunutta päivää. 

Nyt kuvioihin on palannut pullo, tosin ei osaksi jokaista safkailua. Nyt hommassa ei oikeastaan ole minkäänlaista logiikkaa tai kaavaa, vaan tilanne arvioidaan joka kerta uudelleen Minimen ilmeiden perusteella. Otsa kiukkuisella rypyllä ja kieli lipoo – lisää safkaa, vaikka pullosta. Autuas ilme ja rentoutunut tuhina – täynnä ollaan, ainakin seuraavan puolen tunnin ajan.
Mä olen pirun onnekas, kun oma meijerituotantoni pyörii jopa ylituotannolla ja että Minime ennenaikaisuudestaan huolimatta edes suostuu ja jaksaa ymmärtää tissin päälle. Mutta silti etenkin yön pimeinä tunteina kuulen jostain vaimean äänen sanovan ”ajattele, sen kun kaadat lämmitetyn Tuttelin pulloon ja tyrkkäät pullon tyypin suuhun, siinä se”. Hitto, miten houkutteleva ajatus! Mutta ei sitten kuitenkaan. Ainakaan päivällä, kun aurinko muistuttaa, että mua ei sittenkään ole vangittu mustaan kuplaan, jonka ainut ilo on pienen ihmisolennon ulostaminen ilman vatsakipua. 
”Järkyttävää, sietäisi hävetä – Lähiömutsi julki-imettää jo netissäkin! Katso kuvat!”
Ensinnäkin äidinmaito on tarkoitettu ihmislapsen ravinnoksi. Samaten kun lehmänmaito on tarkoitettu vasikalle ja ketunmaito ketunpoikaselle. Äidinmaidossa on Tuttelin tapaan kaikki, mitä vauva tarvitsee, mutta vielä enemmän. Toiseksi se on ihana tapa olla lähellä Minimetä, kehittää mutsi-vauva -suhdetta, näyttää välittävänsä ja oppia lukemaan Minimen mutristuneesta suusta, mikä mättää. 
Kolmanneksi imetys on onnistuessaan ihan pirun kätevää. Mukana ei tarvitse kuljettaa pulloja, äidinmaidonkorvikkeita ja / tai rintapumppua. Reissuun lähtiessä riittää, kun muistaa pakata tissinsä mukaan (vaikka nyt tuntuu, että ne eivät itselle enää kuulukaan) ja safka on aina valmista tarjottavaksi juuri vauvan toivomusten mukaan lämmitettynä. Ja mun lemppari: tissejä ei tarvitse tiskata! Neljänneksi tiedän varsin hyvin, että kaikilla homma ei onnistu näinkään hyvin, vaikka kuinka yrittäisi. Niinpä haluan hoitaa homman loppuun asti, sillä se ylipäätään on mahdollista. 
Yritän siis hiljentää yölliset seireenit. Ja olla katsomatta liian usein peiliin.
PS. Mua melkein huvittaisi laskea, kuinka monta Googlen haussa hyvin suosittua sanaa tämä teksti sisältää. Mutta en nyt väsymykseltä kykene.
Jaa: